19v. poikani alkanut käyttäytymään todella inhottavasti (ov)

Olette tapelleet joka asiasta, mutta poika vaan käyttäytyy inhottavasti...?

Varmaan eroahdistusta potee, helpompi muuttaa pois kun välit on huonot, ihan yleinen coping mekanismi ison muutoksen kynnyksellä. Älä ota itseesi, ei ole henkilökohtaista :)

Hän vänkää vastaan? Samalla tavalla sinä jankutat. Anna pojan tehdä omia ratkaisuja, kun on omilleen muuttamassa.

En sanonutkaan että olisin itse puhdas pulmunen, tuntuu että jankannut olen saanut kyllästymiseen saakka. Mutta en suoraan sanottuna v*ttuile niinkuin hän tekee. Uskomatonta tämä

Miksi enää puutut hänen asioihinsa. Päästä jo irti.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:08"]

On muuttamassa parin viikon sisällä kotoota pois omaan asuntoonsa ja käyttäytyy tosi inhottavasti minua kohtaan. Ollaan tapeltu joka asiasta, mikään sanoma ei mene perille ja vänkää vain vastaan. 

Tilanne on tosi inhottava siksi koska toinen on tosiaan muuttamassa, enkä haluaisi että viime päivistä kotona jäisi ikävä maku suuhun. Itkettää :(

[/quote]eroahdistus. poika kai haluaisi vielä asua äidillä mutta ei taida kehdata koska jo iso poika. Ei vakavaa.

Eiköhän tuo ole ihan tavallinen irrottautumiseen liittyvä juttu. Poikaa jännittää, ja ehkä säkin olet hieman kireämpi.

No tuohan on ihan normaalia. Etkö muista millainen itse olit juuri kun olit muuttamassa omaan kotiin? Kuinka yhtä aikaa sitä oli aivan riemuissaan, mut sitten kuitenkin ois vielä jollain lailla ehkä halunnut jäädä? Ja kuinka ahdistavilta vanhemmat yhtäkkiä tuntuivat, olivat jotenkin tungettelevia, aina kyselemässä, aina liian lähellä...yhtäkkiä sitä nuori ihminen huomaa ettei tarvitse eikä halua sellaista huolenpitoa enää. 

Sun nuorella on nyt siinä kriisi. Ottakaa iisisti. Tuskin hän nyt ihan toiselle puolelle maapalloa on muuttamassa, missä ei toimi kännykät ja netti. Anna hänelle nyt tilaa, ja jos jää kotityöt tekemättä niin älkää tehkö siitä nyt numeroa. Se nuoren mieli tarvitsee aikaa että voi pureskella edessä olevaa isoa muutosta, vaikka nuori ei ehkä sitä itse tajuakaan. 19-vuotias voi olla vielä sillä lailla kypsymätön, ettei kykene näkemään vanhempia aikuisina, erillisinä ihmisinä, vaan haluaakin nähdä heidät ihan ensisijaisesti äitinä ja isänä, jota vastaan vielä vähän uhitella. Vaikka se tuntuu varmasti kamalalta, niin usko pois, pian sille sinunkin nuorelle valkenee tästä elämästä yhtä ja toista. ;)

[quote author="Vierailija" time="02.05.2014 klo 16:08"]

On muuttamassa parin viikon sisällä kotoota pois omaan asuntoonsa ja käyttäytyy tosi inhottavasti minua kohtaan. Ollaan tapeltu joka asiasta, mikään sanoma ei mene perille ja vänkää vain vastaan. 

Tilanne on tosi inhottava siksi koska toinen on tosiaan muuttamassa, enkä haluaisi että viime päivistä kotona jäisi ikävä maku suuhun. Itkettää :(

[/quote]

^ehkä hän sitä juuri yrittääkin? Joillekin tunteet ei vaan ole helppoja.

koitas nyt hyväksyä, että 19-v on nuori aikuinen joka irtaantuu vanhemmistaan, et voi ohjata poikaa loputtomiin

Kiitos kaikille vastaajille. En kyllä ajatellut kaikean tuon pojan äreyden äärellä, että kyse on luopumisen haikeudesta. Annan pojalle tilaa. Ap

Mikään ei ole niin vastemielistä kuin pyytämättä saatu neuvo. Suurperheen äitinä yritän tämän aina muistaa. 

Minulla oli vaikeaa irrottautua äidistä myös joten riitelin, inhasta äidistä oli helpompi irrottautua. Yksin muuttaminen oli ihan tosi ahdistavaa ja itkin enkä tiennyt miksi.

Meillä oli ihan sama juttu esikoisen kanssa. Poika oli tosi mukava ja meillä oli hyvät välit, mutta viimeiset pari kuukautta meille tuli ihme vänkäämistä asiasta kuin asiasta. Muuttopäivän lähestyessä kumpikin oli sitä mieltä, että muutto on hyvä juttu. Eihän se muuta ollut kuin irtaantumista lapsuudesta. Välit normalisoitui heti muuton jälkeen, tosin joudun vieläkin välillä muistuttamaan itselleni, että "älä neuvo aikuista ihmistä ilman pyyntöä".