Avioliitossa - ei seksiä yli neljään vuoteen

Huh. Onko mahodllista saada jotain ammattiapua ? Itse en voisi elää noin.

Onko mies edes hetero? Miksi tyydyt tuollaiseen liittoon. Avioliitto ei ole avioliitto jos ei ole seksiä ja läheisyyskin puuttuu. Aika onnetonta. EROA:

Mä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta, seksiä eikä läheisyyttä ole ollut 8 kuukauteen. Olen todella onneton ja lapsen takia en halua erota. Ahdistaa nykyään seksi edes aiheena, koska omasta elämästä se puuttuu täysin.

Mitä olet tehnyt asian eteen?

Oletko

-yrittänyt vähentää miehesi mahdollista stressiä?

-lopettanut nalkuttamisen ja sen sijaan neuvonut ja kannustanut?

-muistanut kehua ja kiittää miestäsi?

-tehnyt aloitteita ja järjestänyt yhteistä aikaa?

-huolehtinut omasta olemuksestasi?

Ap tässä. Viitoselle vastaan...En voi ottaa vastuulleni kaikkea miehen stressiä. En ole nalkuttajatyyppiä, mutta en enää kieltämättä jaksa usein kehua ja antaa kiitosta, koska en saa vastausta. Mieheni nukkuu minusta mahdollisimman kaukana, enkä uskalla edes yrittää lähestyä häntä. Hän ei ole tehnyt aloitetta tosiaan yli neljään vuoteen ja minun aloitteeseeni hän ei vastaa. Pidän hyvää huolta olemuksestani, kuten olen aina tehnyt.

Koin saman, 8 vuotta yhdessä, joista neljä naimisissa. Seksiä aamenen jälkeen tasan kerran. Erohan siitä tuli.

Jos yritän keskustella miehen kanssa, hän ynähtää vastaukseksi ja lähtee toiseen huoneeseen. Tunteista hän ei puhu koskaan. En ole koskaan kuullut hänen aidosti nauravan. Epäilen vahvasti aleksitymiaa, enkä tiedä mitä tehdä. -Ap

Ehtisittekö nro 7 saamaan lapsia? Oliko miehellä joku toinen, vai eikö häntä vain seksi kiinnostanut? -Ap

AP: Minä olen kohtalotoverisi. Suhteessa 15v, lähes seksitöntä aikaa ollut 7 vuotta. 

Aluksi minä olin vonkaaja, ja jotain saattoi tapahtua. Lopulta en voinut enää tehdä aloitetta kun en jaksanut tulla torjutuksi. kerrat vähenivät 1-2aan vuodessa. Hän ei itse tiedä syytä ja annoin hänelle aikaa ja ymmärrystä monta vuotta. Nyt en enää kuitenkaan jaksa. Huomaan että nämä vuodet ovat olleet hyvin haitallisia itselleni ja minäkuvalleni. Meillä on kuitenkin läheisyyttä ja rakkautta. Mutta nyt kärsivällisyyteni on loppu ja on muutoksen aika. 

Mielestäni sinun tilanteesi on täysin selvä. Eroa tuossa tilanteessa. Tai hae apua. 

t.kohtalotoveri

7 vastaa: ei onneksi tullut lapsia, mutta päätökseni olisi ollut kuitenkin sama. Mies oli hyvä ja rakastin kyllä häntä, mutta ei tuollaiseen liittoon vaan voinut jäädä. Nyt kummallakin uudet puolisot ja onnellisia ollaan.

7 vastaa: ei onneksi tullut lapsia, mutta päätökseni olisi ollut kuitenkin sama. Mies oli hyvä ja rakastin kyllä häntä, mutta ei tuollaiseen liittoon vaan voinut jäädä. Nyt kummallakin uudet puolisot ja onnellisia ollaan.

Miksi olet yhdessä miehesi kanssa, miksi rakastat häntä (kuten avauksessa sanot)? Miten kuvittelet lastenne kehittyvän ja kukoistavan kun heidän vanhemmillaan on kuvaamasi suhde?

En tiedä mikä on aleksitymia, eikä minun tarvitsekaan. Oli joku hienonkuuloinen diagnoosi tai ei, en voisi elää suhteessa, jossa minua syrjittäisiin noin, sekä henkisesti (kts. viesti 8) että fyysisesti. Jos oikeasti olisi joku sairaus kyseessä, niin kai siihen nyt 4 vuoden aikana olisi haettu apua!