Lue keskustelun säännöt.
Suhtautuminen tehtyyn aborttiin hiertää minun ja mieheni välejä
01.05.2014 |
Minulle tehtiin neljä viikkoa sitten lääkkeellinen raskauden keskeytys. Olemme molemmat sitä mieltä, että se oli oikea päätös. Kumpikaan meistä ei halua lasta. Olen kuitenkin aborttia seuranneina viikkoina tuntenut epämääräistä surua ja melankoliaa, johon miehen on ollut vaikea suhtautua. Hänen empatiakyvyssään ei ole mitään vikaa, mutta hän epäilee minun kuitenkin tulleen katumapäälle ja pelkää siksi suhteemme puolesta. Miksi muuten olisin asian vuoksi itkuinen? Antaisin mielelläni selityksen, mutta en itsekään tiedä, ja siksi saatan tiuskia takaisin. Mieheni on kyllä koko ajan ollut tukena abortissa ja siitä toipumisessa, mutta hän ei omien sanojensakaan mukaan ymmärrä, miksei minun päällimmäinen tunteeni ole helpotus siitä, että kriisi vältettiin. Olen toki tuota mieltä, mutta tunteeni ovat vähän sotkuiset, lähetän epäselviä signaaleja ja se saa miehen epävarmaksi ja hermostuneeksi.
Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi navigoida? Miten vakuutan miehen siitä, ettemme ole eroamassa?
Kommentit (4)
Totta puhuen en kyllä itsekään tiedä tuollaisten hormonien vaikutuksesta kovin hyvin. En ole terveydellisten syiden vuoksi voinut esimerkiksi ikinä käyttää hormonaalista ehkäisyä. Sen vuoksi varmaan abortin jouduinkin kokemaan... Olisihan se helpottavaa, jos asian voisi selittää vain biologalla. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 14:34"]
Totta puhuen en kyllä itsekään tiedä tuollaisten hormonien vaikutuksesta kovin hyvin. En ole terveydellisten syiden vuoksi voinut esimerkiksi ikinä käyttää hormonaalista ehkäisyä. Sen vuoksi varmaan abortin jouduinkin kokemaan... Olisihan se helpottavaa, jos asian voisi selittää vain biologalla. -ap
[/quote]
Siis sen voi vain selittää hormoneilla, mutta jos se jatkuu, niin sitten se diagnosoidaan oikeaksi masennukseksi.
Raskaushormonit esim. on kehossa vielä 60 päivää abortin jälkeen, ne vähenee kyllä koko ajan.
Itse koin saman oman abortin jälkeen. Se oli oikea päätös ja en ole katunut sitä, mutta sen jälkeen olin kyllä masentunut ja sain todella vahvan vauvakuumeen, jota en pystynyt logiikalla selittämään. Muutaman kuukauden se kesti ja sitten olinkin taas "normaali". Raskaushormonit todellakin vaikuttavat tällaisiin asioihin.
Sinällään yllätysraskaus on naiselle todella epämieluisa tilanne, koska ne raskaushormonit vaikuttavat varmasti myös päätökseentekoon abortin suhteen, ja päätös keskeytyksestä on paljon vaikeampi kuin jos olisi ns. normaali hormonaalinen tilanne.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 14:26"]
Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi navigoida? Miten vakuutan miehen siitä, ettemme ole eroamassa?
[/quote]
Noi sun epämääräiset masennukset ja suruthan on hormonipohjaisia, ja menee ohi parissa kuukaudessa, auttaisiko, jos sun miehesi lukisi jotain siitä mitä tapahtuu naisen hormoneille keskenmenossa ja abortissa, miten nuo muutokset vaikuttavat mielialaan, ainakin miehesi huomaisi sen olevan normaalia?