Ihmettelen fiksun äitini tietämättömyyttä
Äitini on 75-vuotias, entinen opettaja, jonka pää pelaa päällisin puolin aivan kuin nuorempanakin. On aina korostanut opiskelun, sivistyksen ja tiedon merkitystä. Siinä sivussa valistanut meitä lapsia, kannustanut ja moittinut laiskuudesta.
Tänään puhuin hänen kanssaan puhelimessa. Oli huolissaan koronasta ja kehotti minua käyttämään maskia. Samaan aikaan kertoi omista menoistaan ja suunnitteli tulevia syntymäpäiväjuhliaan ja joulua. Kun viimeksi kävin päivittämässä hänen kännykkänsä, tuli innoissaan hönkimään niskaan, joten piti komentaa kauemmaksi, ettei altistaisi itseään. Huoli ei siis näköjään vaikuta omaan käytökseen mitenkään.
Siinä päivittämisen yhteydessä kertoi, että veljenpoika on altistunut koronalle, mutta ei hätää, koska testissä koronaa ei löytynyt. Kysyin, että ymmärtääkö hän, mitä eroa on altistumisella ja sairastumisella. Altistuminen on kuulemma vähän kuin lievä sairastuminen, josta kyllä toipuu ennen syntymäpäiväjuhlia.
Sitten puhuttiin joululahjoista. Sanoin, että etsii netistä, kun osaa nettiä ja vaikkapa verkkopankkia käyttää. Ei onnistu, koska ei tiennyt, mikä on Google. Siinä vaiheessa uskoni akateemisen ja sivistyneen ihmisen kykyihin ja neuvoihin romahti lopullisesti.
Tunnistatko kuvailusta lähimmäisiäsi tai peräti itsesi? Neuvoja on tyrkyllä runsaasti, oikeaa tietoa vähänlaisesti.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Elämänkaaren loppupää ei ole kivaa aikaa. Taidot hiipuu.
Mutta usko omiin kykyihin ei hiivu koskaan!
Elämänkaaren loppupää ei ole kivaa aikaa. Taidot hiipuu.