Miksi ihmiset suree erojaan?

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 11:49"]En ymmärrä. Ei rakastamiaan ihmisiä tarvitse omistaa eikä heidän kanssaan asua. Rakastatteko te sitä puolisoa vai sitä ihannekuvaa elämästä jonka olette itse kuvitelleet? Jos rakastaa ihmistä, tottakai haluaa hänelle onnea ja iloa elämään uudenkin puolison kanssa.

[/quote]

Minusta tässä on todella kypsän ihmisen puhetta! Tuota ajatuskuviota olen itsekin puöritellyt mielessäni kun puolisoni kätti minut ja vuoden ikäisen lapsen ja aloitti suhteen parhaan ystävättäreni kanssa. Tästä on aikaa jo 20 vuotta. Rakastan edelleen ex-puolisoani ja toivon hänelle kaikkea parasta onnea elämäänsä.

Todellinen rakkaus ei vaadi itselleen.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 11:49"]En ymmärrä. Ei rakastamiaan ihmisiä tarvitse omistaa eikä heidän kanssaan asua. Rakastatteko te sitä puolisoa vai sitä ihannekuvaa elämästä jonka olette itse kuvitelleet? Jos rakastaa ihmistä, tottakai haluaa hänelle onnea ja iloa elämään uudenkin puolison kanssa.

[/quote]

Minusta tässä on todella kypsän ihmisen puhetta! Tuota ajatuskuviota olen itsekin puöritellyt mielessäni kun puolisoni kätti minut ja vuoden ikäisen lapsen ja aloitti suhteen parhaan ystävättäreni kanssa. Tästä on aikaa jo 20 vuotta. Rakastan edelleen ex-puolisoani ja toivon hänelle kaikkea parasta onnea elämäänsä.

Todellinen rakkaus ei vaadi itselleen.

[/quote]

Hienoa että olette noin pitkällä. Mulla on vaan ollut sen verran traumaattinen lapsuus sekä myös liitto, että en ole vielä onnistunut valaistumaan pyyteettömän rakkauden tasolle, ja nousemaan kaiken yläpuolelle, vaan tunnen vihaa esim. siitä että mua petetään, loukataan, kohdellaan huonosti. Lisäksi olen niin jälkeenjäänyt, että toivon itsellenikin hyvää, toivon että joku auttaisi kun olen uupunut, rakastaisi mua. Vaikka kuinka rakastaisin, arvostaisin ja toisoisin muille hyvää, ei se muuta esim,. yksinäisyyttäni muuksi. Ehkä se sitten on hienoa jos ei tarvitse itselleen mitään. Mä tarvitsen.

Silloin kun ero on tuore myös omat loukkaantumis yms tunteet on pinnalla. Totta kai sinulla on edelleen tarpeita! Mutta ex puolisolta niitä on turha velkoa. Sinun pitää pitää itse huolta itsestäsi.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 11:49"]En ymmärrä. Ei rakastamiaan ihmisiä tarvitse omistaa eikä heidän kanssaan asua. Rakastatteko te sitä puolisoa vai sitä ihannekuvaa elämästä jonka olette itse kuvitelleet? Jos rakastaa ihmistä, tottakai haluaa hänelle onnea ja iloa elämään uudenkin puolison kanssa.

[/quote]

Minusta tässä on todella kypsän ihmisen puhetta! Tuota ajatuskuviota olen itsekin puöritellyt mielessäni kun puolisoni kätti minut ja vuoden ikäisen lapsen ja aloitti suhteen parhaan ystävättäreni kanssa. Tästä on aikaa jo 20 vuotta. Rakastan edelleen ex-puolisoani ja toivon hänelle kaikkea parasta onnea elämäänsä.

Todellinen rakkaus ei vaadi itselleen.

[/quote]

Taidetaan olla jo niinkin kypsiä että epäilyttää oltaisiinko jo lievästi siirrytty masennuksesta kaikkivoipaisuuden tunteen tuovan manian puolelle.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 11:49"]En ymmärrä. Ei rakastamiaan ihmisiä tarvitse omistaa eikä heidän kanssaan asua. Rakastatteko te sitä puolisoa vai sitä ihannekuvaa elämästä jonka olette itse kuvitelleet? Jos rakastaa ihmistä, tottakai haluaa hänelle onnea ja iloa elämään uudenkin puolison kanssa.

[/quote]

Minusta tässä on todella kypsän ihmisen puhetta! Tuota ajatuskuviota olen itsekin puöritellyt mielessäni kun puolisoni kätti minut ja vuoden ikäisen lapsen ja aloitti suhteen parhaan ystävättäreni kanssa. Tästä on aikaa jo 20 vuotta. Rakastan edelleen ex-puolisoani ja toivon hänelle kaikkea parasta onnea elämäänsä.

Todellinen rakkaus ei vaadi itselleen.

[/quote]

Taidetaan olla jo niinkin kypsiä että epäilyttää oltaisiinko jo lievästi siirrytty masennuksesta kaikkivoipaisuuden tunteen tuovan manian puolelle.

[/quote]

Samaa mietin. Yksi tapa paeta kipeitä tunteitaan on ryhtyä kaikkivoipaiseksi jeesukseski. ja siinä ei ole mitään hyvää. Tällä palstalla tulee usen vastaan ihmisiä jotka ovat niin paljon parempia ja ylivertaisempia ja kaiken yläpuolella omassa maailmassaan, vaikka tosiasiassa kysymys taitaa olla siitä että todellisuus on niin kipeä ettei sitä haluta kohdata vaan juostaan karkuun. Todellisuudessa ihminen on heikko ja haavoittuva ja siksi esimerkiksi suru on tärkeä, se auttaa selviämään eteenpäin; heikkona ja haavittuvana. Ihminen joka on kaiken yläpuolella on siellä ypöyksin. ja sellainen elämä ei ole elämää ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 11:49"]En ymmärrä. Ei rakastamiaan ihmisiä tarvitse omistaa eikä heidän kanssaan asua. Rakastatteko te sitä puolisoa vai sitä ihannekuvaa elämästä jonka olette itse kuvitelleet? Jos rakastaa ihmistä, tottakai haluaa hänelle onnea ja iloa elämään uudenkin puolison kanssa.

[/quote]

Minusta tässä on todella kypsän ihmisen puhetta! Tuota ajatuskuviota olen itsekin puöritellyt mielessäni kun puolisoni kätti minut ja vuoden ikäisen lapsen ja aloitti suhteen parhaan ystävättäreni kanssa. Tästä on aikaa jo 20 vuotta. Rakastan edelleen ex-puolisoani ja toivon hänelle kaikkea parasta onnea elämäänsä.

Todellinen rakkaus ei vaadi itselleen.

[/quote]

Taidetaan olla jo niinkin kypsiä että epäilyttää oltaisiinko jo lievästi siirrytty masennuksesta kaikkivoipaisuuden tunteen tuovan manian puolelle.

[/quote]

Kateellista puhetta, mutta hyvin ymmärrettävää.

Kaikki ei koskaan pääse eteenpäin erosta, sad.

Luulen, että ero tuntuu hieman haikealta mutta suurimmaksi osaksi hyvältä silloin, kun molemmat osapuolet ovat jo jonkin aikaa ehtinet etääntyä toisistaan ja tulla hiljaisesti siihen tulokseen, että rakkaus taitaa olla hiipunut. Usein vain ero tapahtuu niin, että jompi kumpi vielä rakastaa toista tai sitten molemmat rakastavat toisiaan mutta yhteiselämä ei vain enää suju.

Minun rakkauteni ei ole sillä tavalla pyyteetöntä, ettenkö toivoisi rakastetultani vastarakkauta. Parisuhteessa ihan lähtöoletuksenakin useimmiten on, että se, jota rakastaa, rakastaa myös takaisin. On todella raastavaa, etenkin aivan yhtäkkiä, saada tietää, että ihminen, jota on pitänyt rakkaimpanaan ja jonka on uskonut tuntevan samoin itseä kohtaan, ei rakastakaan ja haluaa erota. Parisuhteessa kuitenkin kaksi ihmistä jakavat keskenään intiimiä läheisyyttä ja arkea ja ovat niin syvällisellä tasolla toistensa parhaat ystävät, että sellaisen suhteen muuttuminen etäiseksi tuttavuudeksi kyllä herättää kovempaa surua kuin pelkkää haikeutta. Erossa ei aina välttämättä menetä rakasta ihmistä kokonaan, mutta tuon ihmisen rakkauden menettää ja sen läheisen suhteen. Siinä on sitä suremisen aihetta.

Ero on aina kamalaa jos on lapsia. Aivan eri asia erota jos niitä lapsia ei ole.

Lapset  oireilee ja äiti kantaa tämän kaiken  yksin.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 15:39"]

Ero on aina kamalaa jos on lapsia. Aivan eri asia erota jos niitä lapsia ei ole.

Lapset  oireilee ja äiti kantaa tämän kaiken  yksin.

[/quote]

Kyllä se voi olla kamalaa ilman lapsiakin. Surin nuoruudenrakkauteni loppumista vuosia. Jossain vaiheessa huomasin päässeeni tunteesta irti, mutta se kesti todella kauan. Mä taidan olla sellainen ap:n halveksima megasurija, jos suhteessa on ollut paljon tunteita pelissä. 

Vittu mikä tunnekylmä idiootti on ap. Sama kun ihmettelisit, miksi ihmiset surevat läheisten kuolemaa. Siksi, kun toiset tuntevat jotain: ikävää, surua, haikeutta, hylätyksitulemisen pelkoa, yksinäisyyttä. Pisteet sulle siitä, jos et tunne mitään. Mahtaa olla hieno elämä!

[quote author="Vierailija" time="01.05.2014 klo 15:48"]

Vittu mikä tunnekylmä idiootti on ap. Sama kun ihmettelisit, miksi ihmiset surevat läheisten kuolemaa. Siksi, kun toiset tuntevat jotain: ikävää, surua, haikeutta, hylätyksitulemisen pelkoa, yksinäisyyttä. Pisteet sulle siitä, jos et tunne mitään. Mahtaa olla hieno elämä!

[/quote]

On minulle av:lla kerrottu myös että olen aivan mielisairas kun suren läheisen kuolemaa.

Mitä tähän eroasiaan tulee niin minun on ollut toistaiseksi helppo erota niistä joista olen eronnut, koska taustalla oli aina joko se että suhde ei mikään kovin tärkeä koskaan ollutkaan, tai että se oli ollut huono jo pitkään, eikä lapsia ollut. Nyt on kyllä täysin toinen tilanne, sillä lapset kärsisivät erosta (jos siis eroaisin) niin paljon että sen syylllisyyden kanssa eläminen olisi kauheaa.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 23:17"]

En ole koskaan ymmärtänyt tätä. Olen itse eronnut sekä avopuolisostani että parista suhteesta. Ei ole oikeastaan tuntunut miltään, samana iltana vähän haikeaa ja sitten elämä jatkuu. Monille se taas tuntuu olevan maailmanloppu ja tiedän jopa ihmisiä jotka ovat tehneet itsemurhan eron jälkeen. 

Miksi? Miltä tuskallinen ero sitten oikein tuntuu ja mikä siinä aiheuttaa kipua?

[/quote]

Ap,onko sinulla ylipäätään tunteita? Aika usein ihmiset ovat kiintyneitä kumppaniinsa ja surevat tämän menettämistä.