mun sydän särkyy.

En enää tiedä mitä voisin tehdä, esikoiseni 4-vuotias tyttö on moneen otteeseen kysynyt että "miksi äiti rakastat pelkkää vauvaa?" Ja joka ikinen kerta vastaan että äiti rakastaa teitä molempia ihan yhtä paljon ja koetan selittää että vauva vaan tarvii niin paljon huomiota, kun ei vielä itse osaa tehdä mitään (syödä, pukea, peseytyä, käydä vessassa) asioita jotka tyttö jo hallitsee.

Olen viettänyt esikoisen kanssa aikaa kahdestaan (käynyt uimahallissa, leikkipuistossa jne) ilman vauvaa, joka ilta kerron että äiti rakastaa ihan mahdottoman paljon, halin ja suukottelen.

Mitä teen siis väärin? Miten teillä muilla on isommat sisarukset suhtautuneet uuteen vauvaan? Mun sydän särkyy joka kerta kun tyttö kertoo että hänestä tuntuu että vauvaa rakastetaan enemmän. Vauvaa kohtaan tyttö on mitä rakastavin isosisko, hellii ja juttelee, leikkii jne. Eli sellaista mustasukkaisuutta ei ole, että ns. "vihaisi" vauvaa joka tuli reviirille.