olen ollut koulukiusaaja ja nyt kärsin siitä

Hyvinhän sinun kävi. Tilastollisesti moni kiusaaja päätyy päihteiden väärinkäyttäjiksi ja rikolliseksi.

No nyyh.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 18:28"]

No nyyh.

[/quote]

älä. elämä on kurjaa. ap

asutko helsingissä ja oletko nainen?

Luuletko oikeasti että kiusaamisesi pilasi uhrisi elämää vain sen aikaa kun kiusasit? Oletpa tyhmä. Hyvä vaan jos kärsit, vaikka oikeasti tuo vaikuttaa enemmän marttyyriasenteelta.

Mä olen ollut mukana kiusaamisessa, siis sellaista tyttöjen välillä kavereita -välillä taas dissataan -meininkiä. Meidän luokalla oli siis parikin koulukiusattuja, joiden kanssa välillä olin normaalisti, ja välillä taas jotkin lasten typerät riidat ajoivat kiusaamiseen. Olen katunut todella paljon, ja miettinyt esimerkiksi kirjettä noille kiusatuille, vaikka en sellainen "pääkiusaaja" ollutkaan, mutta en sitten tiedä kokisivatko tämän ikävästi, vaan olisivatko mieluummin kuulematta mitään entisistä luokkalaisista.

Toisaalta, annan itselleni myös anteeksi sen verran, että olin a.)lapsi ja b.) huonoista oloista. Pelkäsin itse tulevani kiusatuksia, niin kai sen takia olin mukana. Ja kyllähän itsekin sain haukkuja muilta tytöiltä/pojilta vaatteista, ulkonäöstä jne. Mulla on myös erityisesti lapsena ollut olematon itsetunto, kiitos alkkis vanhempien. Haluan vaan kirjottaa tästä sen takia, että jokainen kiusattu ymmärtäisi ainakin nyt aikuisena viimeistää, että ei ole sellaista asiaa miksi joutuu kiusatuksi; se on puhdasta sattuman kauppaa. Kiusaamisessa on aina syy kiusaajissa, ja usein tämän lisäksi kiusaajien vanhemmissa (sulkevat silmät, jopa "ymmärtävät" miksi jotain tyttöä syrjitään) ja opettajissa. Viime kädessä juurikin aikuisilla on vastuu puuttua peliin ja rajusti, kun paljastuu että luokassa tapahtuu kiusaamista. Jo teininä tajusin senkin, että homma on ihan pielessä, kun aina mietitään miksi niitä kiusattuja kiusataan. Pitäisi keskittyä siihen miksi kiusaaja kiusaa. 

En tiedä kuin paljon niillä anteeksipyynnöillä on merkitystä, mutta voin nyt ainakin luvata teille kaikille sen, että mun lapsilla ei tule ikinä olemaan niin paha olla, että purkavat sen muihin lapsiin kiusaamalla, ja toisekseen jos menevät kiusaamiseen mukaan edes vähän, niin puutun kyllä ja vahvasti. Mun lapsista ei kiusaajia tule. Jos ap jotain haluat antaa takaisin, niin se on juurikin se mitä voit tehdä: huolehtia että omat lapset ei kiusaa ketään, ja jopa puolustaa tarpeen tullen kiusattuja.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 18:38"]

Luuletko oikeasti että kiusaamisesi pilasi uhrisi elämää vain sen aikaa kun kiusasit? Oletpa tyhmä. Hyvä vaan jos kärsit, vaikka oikeasti tuo vaikuttaa enemmän marttyyriasenteelta.

[/quote]

Ihan tosissasiko kärsimystä toiselle toivot, vai oletko vain ärtynyt? Joo ehkä hänelle on parempi potea syyllisyyttä kuin että hän ravistaa sen tunteen hartioiltaan ja keksii jonkun hyvän tekosyyn, miten maailma nyt vain on sellainen tms. Mutta että on hyvä että hänellä on syömishäiriö?

Ja aloittaja, älä nyt ala jotain rituaalista katumusta harjoittaa. Laita hyvää kiertämään. Se ei onnistu, jos käperryt omaan syyllisyyteesi. Sinä tosiaan olit lapsi, ja tuskin kasvuolosikaan optimaaliset olivat.

Koulukiusaaminen on niin moralisoitu ilmiö, että se haittaa ongelman käsittelyä ja myös ikuistaa sen, kun aikuisena uhrit kostavat ja kaikki pelkäävät lastensa puolesta, ja lapsia ei tueta sosiaalisuuteen vaan varustetaan sotaan.

Uhrit säälitään sairaiksi kun kaikki huomio keskittyy heihin, ja hyökkääjät jäävät ilman tarpeellisia kuri- ja tukitoimenpiteitä, koska syyllisyys kai katsotaan metafyysisen pahuuden ilmentymäksi, jolle nyt vain ei mitään voi. Asiasta ei vielä puhuta ollenkaan rakentavasti, minkä voi päätellä siitäkin, miten harva kehtaa myöntää olleensa kiusaaja.

Ja kun kerran yksi on rohkea ja ilmoittautuu, toiset hyökkäävät armotta kurkkuun.

Voi rähmä.

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 18:23"]Pyysin kyllä häneltä kasvokkain anteeksi, mutta omantunnontuskat ei helpota. Pilasin häneltä sentään vuoden päivät. Kai tää on sitä karmaa, kun sain masennuksen ja syömishäiriön myöhemmin osakseni.

No, kiusaamista kadun hirveästi ja kyllä arvet saa mut tavallaan paremmalle ololle. Satutin muita, nyt on minun vuoro.

[/quote]

kärsit varmasti siitä? Vai joistain muista asioista, jotka ehkä johti kiusaamiseen? Mikä vaan asia niin anna itsellesi anteeksi

[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 18:23"]Pyysin kyllä häneltä kasvokkain anteeksi, mutta omantunnontuskat ei helpota. Pilasin häneltä sentään vuoden päivät. Kai tää on sitä karmaa, kun sain masennuksen ja syömishäiriön myöhemmin osakseni.

No, kiusaamista kadun hirveästi ja kyllä arvet saa mut tavallaan paremmalle ololle. Satutin muita, nyt on minun vuoro.

[/quote]

kärsit varmasti siitä? Vai joistain muista asioista, jotka ehkä johti kiusaamiseen? Mikä vaan asia niin anna itsellesi anteeksi

Ap, et ainakaan minun sympatioitani saa. Olen ollut vaikeasti masentunut kiusaamisen takia ja kiusaaminen vaikuttaa vieläkin minuun vaikka siitä on kymmenen vuotta.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:32"]

Ap, et ainakaan minun sympatioitani saa. Olen ollut vaikeasti masentunut kiusaamisen takia ja kiusaaminen vaikuttaa vieläkin minuun vaikka siitä on kymmenen vuotta.

[/quote]

Minulla on tullut täyteen jo kaksikymmentä vuotta ja vieläkin kiusaaminen vaikuttaa, huomaan sen selvästi. Epäilen sen myöskin vaikuttaneen siihen, etten ole koskaan seurustellut, koska varsinkin nuorempana en voinut luottaa toisiin enkä osannut alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa. Nyt vanhempana siihen on jo tottunut. Että kiitos vaan kaikki kiusaajat.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:32"]

Ap, et ainakaan minun sympatioitani saa. Olen ollut vaikeasti masentunut kiusaamisen takia ja kiusaaminen vaikuttaa vieläkin minuun vaikka siitä on kymmenen vuotta.

[/quote]

Minulla on tullut täyteen jo kaksikymmentä vuotta ja vieläkin kiusaaminen vaikuttaa, huomaan sen selvästi. Epäilen sen myöskin vaikuttaneen siihen, etten ole koskaan seurustellut, koska varsinkin nuorempana en voinut luottaa toisiin enkä osannut alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa. Nyt vanhempana siihen on jo tottunut. Että kiitos vaan kaikki kiusaajat.

[/quote]

Niin kävi myös minulle ja kiusaamisesta on jo yli 20 vuotta. Kiusaamista kesti koko kouluajan. Olen hankkinut hyvän koulutuksen ja työpaikan, mutta joutunut urani aikana myös työpaikkakiusatuksi. Ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko on elinikäinen ongelma. Entinen pääkiusaaja on erittäin menestynyt, valtakunnallisestikin tunnettu henkilö. Myös toinen kiusaajista on pärjännyt elämässä erinomaisesti. En ole koskaan uskonut niihin väitteisiin, että kiusaajille kävisi elämässään huonosti.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 01:02"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:32"]

Ap, et ainakaan minun sympatioitani saa. Olen ollut vaikeasti masentunut kiusaamisen takia ja kiusaaminen vaikuttaa vieläkin minuun vaikka siitä on kymmenen vuotta.

[/quote]

Minulla on tullut täyteen jo kaksikymmentä vuotta ja vieläkin kiusaaminen vaikuttaa, huomaan sen selvästi. Epäilen sen myöskin vaikuttaneen siihen, etten ole koskaan seurustellut, koska varsinkin nuorempana en voinut luottaa toisiin enkä osannut alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa. Nyt vanhempana siihen on jo tottunut. Että kiitos vaan kaikki kiusaajat.

[/quote]

Niin kävi myös minulle ja kiusaamisesta on jo yli 20 vuotta. Kiusaamista kesti koko kouluajan. Olen hankkinut hyvän koulutuksen ja työpaikan, mutta joutunut urani aikana myös työpaikkakiusatuksi. Ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko on elinikäinen ongelma. Entinen pääkiusaaja on erittäin menestynyt, valtakunnallisestikin tunnettu henkilö. Myös toinen kiusaajista on pärjännyt elämässä erinomaisesti. En ole koskaan uskonut niihin väitteisiin, että kiusaajille kävisi elämässään huonosti.

[/quote]

Mun pääkiusaajani on nyt opettaja. Kiusaaminen alkoi jo samassa hoitopaikassa ja jatkui sitten ala-asteen loppupuolella, olin ilmeisesti liian pidetty luokassa.

Karma is a bitch.

Itse ala-asteella kuuluin siihen porukkaan, joka kiusasi yhtä tiettyä lasta.

Yläasteella jouduin vahingossa luokkaan, jossa en tuntenut yhtään henkilöä ennestään ja kaikki muut olivat tuttuja jo ala-asteelta.

Arvatkaa vaan, syrjittiinkö ja kiusattiinko minua ihan vaan sen takia, että tulin eri koulusta. 

Ymmärsin silloin, kuinka väärin olin tehnyt kun osallistuin sen ala-aste kaverin kiusaamiseen ja kadun edelleekin sitä. 

Ja tähän tilanteeseen sopii sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Itse kiusasin ala-asteella. Sain kokea itse kiusaamista yläasteesta ammattikouluun. Ja edelleen kärsin siitä.

Olen nyt 25 ja koen, että juuri tämän kiusaamisen takia minulla ei ole kavereita. Eikä parisuhdetta. Jotenkin toivon, että edes se aikanaan kiusaamani tyttö olisi onnellinen ja jollain tavalla päässyt yli siitä inhottavasta ajasta.

T. Se 12-vuotias kiusaaja. 

Sympatiaa et tule tilitykselläsi saamaan. Se on sun rangaistuksesi, joudut kärsimään syyllisyydestä. Jos koko elämäsi teet muiden elämiä paremmaksi, niin ehkä joskus 60-vuotiaana saat muiltakin synninpäästön teoistasi, mutta se on pitkä tie.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 01:31"]

Sympatiaa et tule tilitykselläsi saamaan. Se on sun rangaistuksesi, joudut kärsimään syyllisyydestä. Jos koko elämäsi teet muiden elämiä paremmaksi, niin ehkä joskus 60-vuotiaana saat muiltakin synninpäästön teoistasi, mutta se on pitkä tie.

[/quote]

Jos vastauksesi oli viestiin 16, niin kun oletin, niin en tässä mitään synninpäästöä odotakaan. 

Tiedän ihan tasan tarkkaan mitä sille kiusatulleni aiheutin. Se on hyvin konkreettisesti tullut vastaan. 

Älä ole noin narsisti. Tuskin nyt aivan sinun ansioistasi kaikki on tapahtunut. 

Onnea ja menestystä..toivottavasti kärsit koko loppuelämän siitä,että kadut syvästi kiusaamistasi! Olsit aiemmin herännyt!

Onnea ja menestystä..toivottavasti kärsit koko loppuelämän siitä,että kadut syvästi kiusaamistasi! Olsit aiemmin herännyt!