olen ollut koulukiusaaja ja nyt kärsin siitä

Minua kiusattiin myös suht rankasti ja sillä on vaikutuksia edelleen (terapiassa olen myös käynyt) eivätkä ne vaikutukset ole positiivisia. Mutta en silti osaa kantaa kaunaa enää kiusaajia kohtaan. En halua heitä elämääni millään tavalla eikä minulla ole heille mitään puhuttavaa mutta en silti toivo pahaa heille. Ihan siitäkin syystä, että olemme olleet lapsia tuolloin. Toivon tietenkin että he ovat kasvaneet myös henkisesti noista ajoista eivätkä enää kiusaa ketään tai kasvata uusia kiusaajia. 

Sitä paitsi, mitä hyödyttää olla katkera ja toivoa pahaa toisille? Ei se mitään muuta.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 02:26"]

Onnea ja menestystä..toivottavasti kärsit koko loppuelämän siitä,että kadut syvästi kiusaamistasi! Olsit aiemmin herännyt!

[/quote]Isiis oikeasti joku toivoo toiselle karsimysta loppuelamaksi? Oletko tunnevammainen? Itse olin koulu kiusattu ala-asteela aivan hirmuisesti! Masennuin pahasti. Karsin anoreksian ja bulimian lukiossa. Nyt olen todella onnellisesti naimisissa ihanan symppis miehen kanssa. Meilla nelja lasta ja kiva koti. Miksi niile kiusaajille pitaisi viela aikuisena toivoa jotakin pahaa? Onneksi lukioaika oli ihanaa kuitenkin ystavyys-suhteiden taholla.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 02:26"]

Onnea ja menestystä..toivottavasti kärsit koko loppuelämän siitä,että kadut syvästi kiusaamistasi! Olsit aiemmin herännyt!

[/quote]

Hurjan kuulosta, että ihmiset olettavat lasten olevan jo aikuisten kaltaisia. Siis siitähän nuo "Oisit aiemmin herännyt" -heitot kielivät. Oletetaan, että lapsi on täysipainoisesti vastuussa, kuten aikuinen, teoistaan.

Enkä nyt tarkoita vähätellä kenenkään kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, tai sitä että kiusaamisen voisi sallia kun sitä tapahtuu. Ei sitä edes tarvi antaa anteeksi (toki varmasti oman mielenterveyden kannalta voisi olla hyväkin juttu näin tehdä). Hyväksyä ei missään nimessä täydy, ei nyt eikä menneenä aikana. Kiusaaminen ei ole ikinä ok, eikä sallittua.

Mutta kyllä on rankka tie tiedossa loppuelämälle ja omien lasten kasvattamiseen, jos ajattelee, että esimerkiksi 7-12 -vuotias on täysipainoisesti vastuussa teoistaan, ja aina ymmärtää kaikki tekojensa seuraukset. Ei yksikään kiusaaja ymmärrä esim 10 -vuotiaana, että todellisuudessa pilaa sen kiusatun loppuelämän. Aikuinen, joka katsoo vierestä tapahtumaa sen sijaan ymmärtää. Oli se aikuinen välituntivalvoja, opettaja tai vanhempi, niin hän kantaa isoja avaimia taskussaan sem kiusatun elämään nähden. Vaikka toki lapsillekin pitää opettaa vastuu teoistaan, ja rangaista kiusaamisesta ehdottomasti, mutta ei voida olettaa että lapsi rankaisee itse itseään; eikä tapahtunutta muuta että lapsi päättääkin rankaissa itse itseään aikuisena. Huomaatteko edes kuinka järjettömältä se kuulostaa? Ymmärrän sen vihan ja surun mikä on patoutunut sisälle, ja mustentaa mielen (olen kärsinyt samasta, eri jutuista johtuen), mutta loppuelämää ei voi omistaa ajatukselle, että koska joku teki jotain lapsena, sen pitää kärsiä koko elämä kuten minä kärsin. Ei se ole reilua. Te ette ole ansainneet kiusaamista, mutta kukaan ei ole myöskään ansainnut esimerkiksi syömishäiriötä sen vuoksi, että on tehnyt jotain _lapsena_. Lapsi ei ole samalla tavalla vastuussa teoistaan kuin aikuinen, lapsi vasta opettelee vastuuta.

7

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2014 klo 00:32"]

Ap, et ainakaan minun sympatioitani saa. Olen ollut vaikeasti masentunut kiusaamisen takia ja kiusaaminen vaikuttaa vieläkin minuun vaikka siitä on kymmenen vuotta.

 

Minulla on tullut täyteen jo kaksikymmentä vuotta ja vieläkin kiusaaminen vaikuttaa, huomaan sen selvästi. Epäilen sen myöskin vaikuttaneen siihen, etten ole koskaan seurustellut, koska varsinkin nuorempana en voinut luottaa toisiin enkä osannut alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa. Nyt vanhempana siihen on jo tottunut. Että kiitos vaan kaikki kiusaajat.

 

Niin kävi myös minulle ja kiusaamisesta on jo yli 20 vuotta. Kiusaamista kesti koko kouluajan. Olen hankkinut hyvän koulutuksen ja työpaikan, mutta joutunut urani aikana myös työpaikkakiusatuksi. Ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko on elinikäinen ongelma. Entinen pääkiusaaja on erittäin menestynyt, valtakunnallisestikin tunnettu henkilö. Myös toinen kiusaajista on pärjännyt elämässä erinomaisesti. En ole koskaan uskonut niihin väitteisiin, että kiusaajille kävisi elämässään huonosti.

 Mun kiusaaja istuu linnassa taposta.

Työtoverina entinen koulukiusaaja. Jatkaa menestyksekästä uraansa työpaikkakiusaajana.

Ei sääliä kiduttajille.

Koulukiusaajalle pitäisi tulla elinaikainen merkintä virallisiin papereihin. Esim putkareissut ekakännissä jäävät semmoisiin vaikkei voi edes verrata vahinkoja toisille.

Vierailija kirjoitti:

Pyysin kyllä häneltä kasvokkain anteeksi, mutta omantunnontuskat ei helpota. Pilasin häneltä sentään vuoden päivät. Kai tää on sitä karmaa, kun sain masennuksen ja syömishäiriön myöhemmin osakseni.

No, kiusaamista kadun hirveästi ja kyllä arvet saa mut tavallaan paremmalle ololle. Satutin muita, nyt on minun vuoro.

Kivat sulle ja jaxuhali, mutta minulta et ymmärrystä saa. Oletkos koskaan kuullut sanontaa "Karma is a bitch"? Nauti nyt olostasi.

T. ex-kiusattu