Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä oon syönyt pari kuukautta joka päivä pizzan
26.04.2014 |
Siis sellaisen pizzeriasta ostetun. Joka päivä. Mitään muuta en oo syönyt. Tämä alkoi kun mies lähti, enkä oo jaksanut käydä kaupassa, kaapeissa ei siis ole mitään. Pikkuhiljaa rupee jo hävettää tilata niitä, kun pakko aina tilata siitä yhdestä ja ainoasta joka tänne toimittaa. Plaah. Oon siis käytännössä vain ollut yksin kotona, saattaa mennä viikkoja etten poistu ulko-ovesta ja ainoa ihminen jonka näen on Se pizzakuski. Nyt rupee masentaa kun on hienoja ilmoja ja tulee huono omatunto että on vaan sisällä. Huonolla ilmalla on sentään tekosyy
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maanantaina kun heräät aloitat uuden elämän koska SINÄ olet sen arvoinen. Soitat terveyskeskukseen ja sanot että tarvitset välittömästi psykologin tai psykiatrin apua. Siinä ei ole mitään noloa. Välillä ihmisen kroppa ja/tai mieli murtuu niin ettei sitä saa itse korjatuksi ja sen eheyttämiseen tarvitsee apua. Olet kaunis ja ihana ihminen nyt vain sinun tarvitsee nähdä se itse. Voimia huomiseen sillä se on viimeinen kotipäiväsi hetkeen. Jos et maanantaina saa aikaa niin lupaa että käyt ainakin jäätelön hakemassa lähikaupasta. Jooko?
Mä ymmärrän sua ap. Ei sitä normaalilla aivokemialla ja normaalissa elämäntilanteessa tajuakaan, miten korkea voi olla kynnys niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin suihkuun > laita ittes kondikseen > ulos > kauppaan/ihmisten ilmoille. Mä olen ollut vähän samassa nyt kuukausia. Tulee kovat itsesyytökset laiskuudesta ja saamattomuudesta. Ja kai se on tottakin, mutta se on niin vaikea selittää, että en vaan PYSTY nousemaan sängystä. En uskonut tällaisen olevan edes mahdollista, ennen ku omalle kohdalle sattu. Minullakin ero takana. Oon aina ollut kova suorittamaan ja nyt en saa mitään aikaseks.
Ei se, että pizzaa vetelet päivittäin ole suurin huoli nyt. Vaan se, että saat katkastua tuon masennuskierteen. Tylsän tavallinen vastaus, mutta hae apua. Paljon tsemppiä sulle<3!
[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 22:02"]Maanantaina kun heräät aloitat uuden elämän koska SINÄ olet sen arvoinen. Soitat terveyskeskukseen ja sanot että tarvitset välittömästi psykologin tai psykiatrin apua. Siinä ei ole mitään noloa. Välillä ihmisen kroppa ja/tai mieli murtuu niin ettei sitä saa itse korjatuksi ja sen eheyttämiseen tarvitsee apua. Olet kaunis ja ihana ihminen nyt vain sinun tarvitsee nähdä se itse. Voimia huomiseen sillä se on viimeinen kotipäiväsi hetkeen. Jos et maanantaina saa aikaa niin lupaa että käyt ainakin jäätelön hakemassa lähikaupasta. Jooko?
[/quote]
Pakko jatkaa tähän perään että olen itse (siis tuon^ kirjoittaja) sairastanut masennuksen läheiseni kuoleman jälkeen ja tiedän että jopa syöminen on ponnistus ja oman elämänarvo on todella alhainen silloin mutta kuitenkin se että syöt kertoo että haluat elää, haluat taistella mutta et vain tiedä miten. Siksi pyydän että soita terveyskeskukseen ja pyydä se apu, pyydä keino jolla saat taas ilon elämääsi. Lupaan että tulee se päivä kun huomaat nauravasi.
Miten sulla on varaa tuollaiseen luxuselämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo terveellistä ole. Siis tuo ruokavalio tai erakoituminen. Masennusta selvästi minkä varmaan itsekin tiedät.
Alue: Aihe vapaa
Huomenna kun heräät menet suihkuun, peset hampaat ja puet vaatteet päälle ja sitten lähdet kävelylle ja käyt samalla kaupassa. Voimia!!