Missä asennossa kannattaisi synnyttää?
Mun on tosiaan viikolla 29 ja ääretön pahoinvointi, hyvä että edes tänne jaksan kirjoittaa. Mutta kai se on kaiken sen tulevan arvoista.
Jännittää kamalasti mennä sairaalaan ja synnyttää. Varsinkin, kun pelotellaan koko ajan kaikella.
Kokeneille mulla on muutama kysymys:
Missä asennossa kannattaa synnyttää? Tarvitseeko sairaalaan pakata jotain valmiiksi, että jos sitten tulee äkkilähtö? Lisäksi huolettaa, kun olen niin laiha... Toivotaan, eettä kaikki menee hyvin.
Kommentit (9)
Kuule, sen asennon tietää vasta siinä synnytyksen hetkellä. Itse olisin halunnut synnyttää kyykyssä, mutta ponnistusvaihe kesti niin kauan, että multa loppui voimat. Oli niin voimakkaat supistukset. Lopulta punnersi lapsen ulos perinteisellä selkämakuulla.
Et tarvi siellä synnärillä mitään. No, pakkaa ne vaatteet, jotka päällä sinä ja lapsi lähdette sitten kotiin. Muista pakata imetysliivit ja liivinsuojuksia, mulla ei ollut mukana. Ja niitä ei sairaalasta saanut. Kamera, kännykkä ja niiden laturit.
Synnytä kyykkyasennossa. Ja tuohon pahoinvointiin, syö paljon kuituja. Älä syö herkkuja pahoinvointiin, siitä tulee enemmän pahoinvointia. Kuituja, nekin ovat vauvalle terveellisiä!
Vierailija kirjoitti:
Harmillisinta on se, että kun raskauden isä on poissa kuvioista. Ja tulen olemaan yksinhuoltaja, nähtävästi. :(
Asun nyt veljelläni, ja onneksi hän ja vaimonsa lupaavat tukea vauvan kanssa, kunnes saan elämästä kiinni. Kiitos heille. Ap
Mulla oli sama juttu. Isä ei tukenut raskausaikana ja häipyi kuvioista vauvan synnyttyä. Mutta kyllä te pärjäätte!
Vierailija kirjoitti:
Kuule, sen asennon tietää vasta siinä synnytyksen hetkellä. Itse olisin halunnut synnyttää kyykyssä, mutta ponnistusvaihe kesti niin kauan, että multa loppui voimat. Oli niin voimakkaat supistukset. Lopulta punnersi lapsen ulos perinteisellä selkämakuulla.
Et tarvi siellä synnärillä mitään. No, pakkaa ne vaatteet, jotka päällä sinä ja lapsi lähdette sitten kotiin. Muista pakata imetysliivit ja liivinsuojuksia, mulla ei ollut mukana. Ja niitä ei sairaalasta saanut. Kamera, kännykkä ja niiden laturit.
Tuohan on hyvin järkevää, tämä jännittäminen vain vie aivosolujani. Kiitoksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmillisinta on se, että kun raskauden isä on poissa kuvioista. Ja tulen olemaan yksinhuoltaja, nähtävästi. :(
Asun nyt veljelläni, ja onneksi hän ja vaimonsa lupaavat tukea vauvan kanssa, kunnes saan elämästä kiinni. Kiitos heille. Ap
Mulla oli sama juttu. Isä ei tukenut raskausaikana ja häipyi kuvioista vauvan synnyttyä. Mutta kyllä te pärjäätte!
Kiitos vertaistuesta. :) ap
Laihuudelle et voi mitään. Eikä se haittaa mitään. Kunhan vain vauva kehittyy normaalisti ja terveesti, ei ole mitään hätää.
Kyykyssä voi olla myös polvillaan, jalkapohjat maassa voi hyvinki loppua voimat. Jos pääset siirtymään synnytysjakkaralle niin niitäkin on. Itse synnyttänyt 2/3 polvillani kyykäten ja 1/3 kyljelläni siten, että nojasin synnytyssängyn ylös nostettuun selkänojaan. Kyykkäyskokemukset paljon parempia vaikkei vaurioita millään kerralla tullut, kyljellään olo tuntui kuitenkin aika kamalalta.
Mukaan mahdollinen tukihenkilö kuten veljen vaimo tai doula, hygieniatuotteita, joku kuvaus- ja viestimisväline ja laturi, rennot vaatteet, (raskaspaidat ovat ihan hyviä koska aluksi tissit voi turvota pääsi kokoisiksi. Ja jos tulisi sektio niin löydä paita tietysti pitää olla), vaatteet vauvalle ja joku kaukalo tai vaunut, joilla viedä vauva kotiin. Ja joku kirja tai muuta tekemistä.
Täällä myös juuri RV 29, toinen lapsi tulossa. Odotan synnytystä jopa innolla nyt kun tiedän millaista se on vaikka ne kivut (ainakin ilman puudutuksia) olivatkin ihan omaa luokkaansa! Ei siis kannata turhana pelätä, kehosi on vahvempi kuin uskotkaan ja pystyy ihmeisiin.
Omasta kokemuksesta (ja useiden kätilöiden suosituksesta) voin sanoa että kyykky / pystyasennot on parhaimpia koska siinä painovoima auttaa vauvaa laskeutumaan ja kulkemaan eteenpäin synnytyskanavassa. Toki jos ponnistusvaihe kestää pidempään niin sitten voi olla raskasta pysyä pitkään pystyssä, silloin ehkä kyljellään maaten suositeltavaa, itse ainakin tein näin kun voimat eivät lopulta enää pystyasentoon riittäneet.
Ylipäätään kannattaa pysyä mahdollisimman paljon pystyssä jo ennen ponnistusvaihetta jos oma jaksaminen sen suo. Selällä makuullaan on kaikista "epäedullisinta" synnyttää koska vauvan on hankalampaa päästä läpi, vaikka se on se asento mitä meille kliseisesti aina leffoissa ja muuallakin tarjotaan.
Sairaalaan kannattaa varata mukaan ainakin jotain naposteltavaa josta saat tarvittaessa nopeasti energiaa jos homma pitkittyy.
Tsemppiä ap, kaikki "vaiva" palkitaan lopuksi kun saat pienen vauvan syliisi! Kannattaa myös muistaa että synnytyskipu on oikeastaan ainoaa "positiivista" kipua, siis sellaista josta seuraa lopuksi jotain hyvää. :)
Harmillisinta on se, että kun raskauden isä on poissa kuvioista. Ja tulen olemaan yksinhuoltaja, nähtävästi. :(
Asun nyt veljelläni, ja onneksi hän ja vaimonsa lupaavat tukea vauvan kanssa, kunnes saan elämästä kiinni. Kiitos heille. Ap