Onko musiikkiopistossa pakko soittaa tylsiä lauluja?

Esim. Tuiki tuiki tähtösen on säveltänyt joku Mozart. Ihan outo luikutus ja tyyppi taviksille ja sitä biisiä usein kuulee soitettavan.

Ainoa tunnistamani kappale tyttärelläni on ollut hänen eka kappaleensa. Se oli satu meni saunaan. Kaksi vuotta soittanut ja ensi kuussa olisi saada eka tasosuoritus tehtyä.

ap

Mun mielestä on ihan vaan hyvä, että vanhemmat saa lapsen ohella tutustua klassisempaankin musiikkiin. Itselleni soittamani kappaleet eivät olleet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ennestään tuttuja (aloitin sellon soiton 8-vuotiaana), mutta pidän hyvänä sitä että nyt tunnistan niitä luikutuksiakin populäärimusan ohella.

On.

Sehän on makuasia, mitkä on tylsiä kappaleita. :) Klassisista sekä kevyemmästäkin löytyy niin kivoja kuin tylsempiä kappaleita. Outo ajatus, että kaiken pitäisi olla tuttua mitä opetellaan. Päämääränähän on oppia omaksumaan itsenäisesti nuotista UUSIA kappaleita. Kun vanhemmat käyvät vuosien saatossa monissa lapsiensa konserteissa, tulevat tietyt klassiset "hitit" kyllä ihan varmasti tutuksi.

T. Soitonopettaja

Ei tietenkään KAIKEN tarvitse olla tuttua, mutta voisi kai sitä joskus olla jotain tuttua. Vaikka niitä tunnettuja klassisia kappaleita. Ehkä se tosiaan on tarkoitus aina soittaa vain nuoteista, eli estetään mahdollisuus soittaa korvakuulolta.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.04.2014 klo 09:58"]

Vaihtakaa yksityiselle. Mä sain soittaa tosi monipuolista musiikkia ja ei tarvinnut suorittaa mitään tasokokeita. Opeteltiin myös soittaan korvakuulolta kuuntelemalla mun puhelimesta ensin jotain mulle tuttuja biisejä ja siitä lähdettiin sit etsimään samaa biisiä pianosta.

[/quote]

Tuo kuulostaa ihanan rennolta. Toisaalta tyttäremme haluaa kehittyä hyväksi pianistiksi ja tuolla musiikkiopistotyylillä kehitys on ollut huimaa. Minusta kuitenkin noin pienille jo tulee soittotunneista ja teoriatunneista (ja kaikista niihin liittyvistä tehtävistä ja kokeista) aika stressaava harrastus. Sanomme tyttärelle, että rennomminkin voi ottaa, mutta hän haluaa suoriutua hyvin.

ap

Tuon takia ei kannata mennä musikkiopistoon. Yksityisopettajalla voi soittaa motivoivampaa musiikkia.

Meillä tytär on soittanut viulua kaksi vuotta ja nyt keväällä opettaja pyysi meitä miettimään yhdessä tytön lempibiisejä. Hän sitten valitsi niistä yhden, jota alkoivat harjoitella. Tarkoitus on motivoida ja näyttää, että viululla voi soittaa monenlaista. Tämä oli kiva juttu varsinkin kun ope on superklassinen tyyppi ja ei ollut kuullutkaan sellaisesta artistista kuin Erin! :-)

Ne tylsät kappaleet ovat varmasti sellaisia juuri sille soittotasolle teknisesti sopivia sovituksia. Se lapsi on tarkoitus opettaa hallitsemaan instrumenttinsa ja lukemaan nuotteja. Jos jotain kolmen sävelen poppia vain luikuteltaisiin, niin ei kehittyisi soittajana yhtään mihinkään. Tai sitten ne tunnetut klassiset kappaleet ovat vielä ihan liian vaikeita.

Se musiikkiopiston opetus tähtää hyvään soittimenhallintaan ja soittotaitoon, ja ne "tylsät" biisit on tarkoin valittuja niin, että esim. asteikot ja eri sävellajeissa soittaminen tulee järkevässä järjestyksessä tutuksi, niin että aina jo opittu ja opittava tukee tulevan oppimista.

Esim. pianossa, jossa tarvitaan vastenta kättä säestykseen, kevyempää musiikkia on aika vähän jossa olisi kirjoitettu myös f-avaimen rivi. Melkein kaikki on sointumerkein, ja se taas ei kuulu klassiseen musiikkiin.

Isommissa musaopistoissa on kyllä kevyen musiikin linja (pop/jazz -linja) erikseen, ja voihan sen valita, jos ei välitä klassisesta peruskoulutuksesta. Fakta vain on se, että klassisen koulutuksen saanut pystyy myöhemmin soittamaan mitä vain, kevyen koulutuksen saanut ei pysty.

Tarkoitus on oppia asteikkoja ja nuotit, mutta aika hassua kutsua kaikkea kevyempää kolmen soinnun musaksi. Monilla soitinopettajilla on todella suppea musiikintuntemus ( omankin lapsen ope puhuu "oikeasta musiikista" viitaten taidemusaan) ja esim. Viulunsoitonopet eivät tunne pelimannipuolta ollenkaan. Kaikista ei tule ammattimuusikoita, mutta motivaatiota voisi ylläpitää laajentamalla niiden asteikkojen ja perusbiisien lisäksi tutumpaan musaan.

Tarkoitus on oppia asteikkoja ja nuotit, mutta aika hassua kutsua kaikkea kevyempää kolmen soinnun musaksi. Monilla soitinopettajilla on todella suppea musiikintuntemus ( omankin lapsen ope puhuu "oikeasta musiikista" viitaten taidemusaan) ja esim. Viulunsoitonopet eivät tunne pelimannipuolta ollenkaan. Kaikista ei tule ammattimuusikoita, mutta motivaatiota voisi ylläpitää laajentamalla niiden asteikkojen ja perusbiisien lisäksi tutumpaan musaan.

Pianon soitossa ei oikeastaan ole niin sanotussa kevyemmässä musiikissa muita vaihtoehtoja kuin juuri tuo kolmen soinnun setti (vasen käsi ei käytännössä "soita" ollenkaan) tai sitten äärettömän monimutkaiset kappaleet (esim. Titanic), joihin vaaditaan jo vuosien harjoittelu. Tähän välimaastoon vaaditaan paljon tylsääkin harjoittelumateriaalia.

Voisin kuvitella, että tilanne on sama myös muilla soittimilla. Tekniikkaa on pakko harjoitella, eikä ns. oikeaa ja tunnettua musiikkia ole sovitettu teknisesti opettavaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 20:06"]

Lapseni soittaa musiikkiopistossa soitonopettajan valitsemia klassisia kappaleita, mutta ne eivät ole todellakaan olleet tylsiä. Siis aivan mahtavia, mielenkiintoisia ja kauniita kappaleita on tullut vuodesta toiseen. Kyllä kelpaa.

[/quote]

Olisipa meidänkin lapsella noin. Jos laululla ei ole edes kunnolllista nimeä, vaan se on vaan "Asteikkoetydi I", niin ei tuo kovin innostavalta kuulosta. Mikä siinä on että ei voida soittaa edes suomalaisia kansanlauluja, vaan niiden pitää olla serbialaisia.Todella mollivoittoisia ovat nuo kappaleet mitä lapsi on soitellut. Heti jos kappale on vauhdikas ja iloinen, niin into nousee. Oikein haasaa itseään soittamaan vauhdikkaasti.

ap

Vaihtakaa yksityiselle. Mä sain soittaa tosi monipuolista musiikkia ja ei tarvinnut suorittaa mitään tasokokeita. Opeteltiin myös soittaan korvakuulolta kuuntelemalla mun puhelimesta ensin jotain mulle tuttuja biisejä ja siitä lähdettiin sit etsimään samaa biisiä pianosta.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 09:27"]

Pianon soitossa ei oikeastaan ole niin sanotussa kevyemmässä musiikissa muita vaihtoehtoja kuin juuri tuo kolmen soinnun setti (vasen käsi ei käytännössä "soita" ollenkaan) tai sitten äärettömän monimutkaiset kappaleet (esim. Titanic), joihin vaaditaan jo vuosien harjoittelu. Tähän välimaastoon vaaditaan paljon tylsääkin harjoittelumateriaalia.

Voisin kuvitella, että tilanne on sama myös muilla soittimilla. Tekniikkaa on pakko harjoitella, eikä ns. oikeaa ja tunnettua musiikkia ole sovitettu teknisesti opettavaiseksi.

[/quote]

Tyttäremme nuotit ovat enimmäkseen monisteita, mutta hänellä on myös kirja käytössään. Tuosta kirjasta löytysi esim. My heart will go on, Walkin in the air, Vuorenkuninkaan luolassa ja jopa Porsaita äidin oomme kaikki. Eipä noita ole soitettu tunneilla. Kotona ne ovat olleet tosi mieluisia. Esim. viime jouluna soitti kaikkialla tuota Lumiukkoa. Eli kirjantekijä ainakin on ajatellut että perustaso 1:een nuo laulut sopisivat kivasti.

Nuoteista soittamisen harjoittelu on tietenkin äärimmäisen tärkeää, mutta jotenkin se motivaation ylläpitokin on minusta olennaista. Silloin tällöin joku hauska kappale loisi hyvää fiilistä.

Minusta on myös ollut erikoista, että soitonope ei koskaan soita itse sitä kappaletta läpi tyttärellemme. Varmaan pelkona jälleen on että hyvämuisitinen tyttö heti nappaisi sen kappaleen muistiinsa eikä enää katsoisi nuotteja niin tarkasti. Luulisi että kuitenkin se mallin näyttäminen olisi järkevää. Oppikirjan mukana on siihen kuuluva cd, mikä myös on helpottanut ja innostanut soittamaan.

Mutta "kiva" tietää että kyse ei ole vain tämän nykyisen soitonopen kurjuudesta, vaan yleisestä linjasta musiikkiopistoissa.

ap

Lapseni soittaa musiikkiopistossa soitonopettajan valitsemia klassisia kappaleita, mutta ne eivät ole todellakaan olleet tylsiä. Siis aivan mahtavia, mielenkiintoisia ja kauniita kappaleita on tullut vuodesta toiseen. Kyllä kelpaa.

Lapsen kaveri kävi soittotunneilla yksityisellä, ja siellä soitettiin pelkkää poppia. Ihan kivaa tuntui olevan sekin, ei siinä mitään - en tosin vaihtaisi kylläkään.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitus on oppia asteikkoja ja nuotit, mutta aika hassua kutsua kaikkea kevyempää kolmen soinnun musaksi. Monilla soitinopettajilla on todella suppea musiikintuntemus ( omankin lapsen ope puhuu "oikeasta musiikista" viitaten taidemusaan) ja esim. Viulunsoitonopet eivät tunne pelimannipuolta ollenkaan. Kaikista ei tule ammattimuusikoita, mutta motivaatiota voisi ylläpitää laajentamalla niiden asteikkojen ja perusbiisien lisäksi tutumpaan musaan.

Ei todellakaan tarvitse olla virtuoosi tehdäkseen musiikista ammatin.

Mietin aikoinani tätä samaa kun oma lapsi kävi soittotunneilla. Ja ne esitykset oli yhtä kärsimystä kun kaikki kappaleet sieltä oudoimmasta valikoimasta. Klassisia kappaleitakin on paljon jotka suurin osa tunnistaa, ajattelin aina etteivät kuule vanhemmat lapsen soitosta niin helposti virheitä kun outo  kappale. Kumpiakohan on enemmän ammatillisesti klassisen musiikin ammattilaisia vrt viihdemusiikki, jotka elävät muusikkoina palkallaan ?