Onko väärin hankkia lapsi ystävän kanssa

No mä olen sitä mieltä että ok, jos asiaa on todella harkittu tarkkaan ja mietitty valmiiksi nuo käytännön kuviot.

Mutta nuorelle ihmiselle ei kuitenkaan, mun mielestä alle kolmikymppisellä on vielä aikaa löytää se oikea parisuhde ja perustaa perhe, enkä usko välttämättä jonkun pojankollin, jos naisenkaan, vielä osaavan todella harkita mitä ne sinne tänne  siitetyt "ystävyyslapset" vaikuttavat myöhempään elämään ja suhteisiin.

Mutta yli kolmekymppisellä kun sitä aikaa ei enää liikaa ole, siis naisella, mutta saishan se mieskin olla samoja ikiä, on ihan ymmärrettävä ajatus.

*avaa sateenvarjon*

Ehkä se kaverin kanssa paneminen saa ne hormoonit toimimaan ja alkaa se parisuhdekin kiinnostamaan. Oksitosiinia sun muuta siitä alkaa erittyä kuitenkin, ehkä näette pian toisenne aivan eri valossa.

Toivon siis teille molemmille innokasta päivittäistä yrittämistä. Ei kannata jättää pariin kertaan vaan silleen säännöllisesti vähintään joka toinen päivä yrittää kunnes tärppää. Helpointa on muuttaa yhteen asumaan.

Minusta lapsi kuuluisi hankkia vain vakaaseen ja hyvään avioliittoon, jossa vallitsee miehen ja naisen välillä arvostus ja välittäminen. Ajatella... Tällaisenkin ajatuksen uskaltaa nykyisin sanoa ääneen vain anonyymisti palstalla, koska suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys ei salli erilaisia mielipiteitä. ;)

Muumimukimenetelmällä?

Oletteko te mies ja nainen ja teidän molempien on tarkoitus olla lapsen lähivanhempia ja huoltajia esim. viikko-viikko systeemillä? Vai joku muu kuvio?

Kestääkö teidän ystävyys sitten sen, että toiselle tulee ennen pitkää puoliso tai kumppani? Ja onko sitoutuminen lapseen riittävän vahvaa kummallakin?

Tietysti voi sanoa, ettei kaikilla "normiperheilläkään" kaikkien vanhempien sitoutuminen ole riittävää....

Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa, kenen lapsen teko on oikeutettu ja kenen ei. Kun näin kysyt, niin ilmeisesti asia jotenkin sua itseäsi vaivaa ja et itse ole varma, onko asia ok vai ei. Lapsi kannattaa tehdä vasta, kun on aivan varma, että sen haluaa ja että asia on itselle ja toiselle vanhemmalle ok.

No ei. Ei kai kukaan nyt enää nykyisin ajattele, että lapsia saa hankkia vain jossain avioliitossa tai muussa vakiparisuhteessa?

Minusta se on oikein hyvä tapa saada lapsi. Olen arvoiltani konservatiivinen. Seksuaalista halua ei aina riitä hyvin alkaneessa suhteessa muutenkaan pitkään ja taas hyvin intohimoisina alkaneet suhteet ovat usein muuten tasapainottomia, joten ystävä-ystävä suhteessa lapsen saaminen on siis hyvä vaihtoehto.

Olen varautuneempi lainasoluilla aikaansaatujen raskauksien suhteen.Yh-lapsia tieten tahton, ei!  Puoliksi luovutetuista soluista, ei! Enkä halua edes ajatella, että homo-homo tai lesbo-lesbo parit saisivat lapsia vuokrakohdulla ja lainasoluilla.

onko tämä lapsen kannaltakin hyvä ratkaisu? 

ap

Lapsen kannalta juuri mielestäni hyvä ratkaisu. Jos tähän lähdette, on hyvä sopia etukäteen esim että asuisitte ainakin lähellä toisianne. Ehkä jos on haastava vauva-aika, vauva valvottaa, niin yhdessäkin? Lapselle yksi koti ja toisen vanhemman tapailua monta kertaa viikossa? Yökyläilyjä lapsen ollessa siihen valmis, ei vauvana tai taaperona? Myös lapsen kasvatuksessa olisi löydettävä yhteinen linja. Muutokset mahdollisia niinkuin kaikissa suhteissa. 

4.

Mielummin lapsi hyvän ystävän kanssa kun jonkun radom-panon kanssa tai ei lasta ollenkaan! Lapselle tärkeintä rakastava/huolehtiva vanhempi/vanhemmat.

Tulihan vihdoin eteen itseänikin todella mietityttänyt asia.

Mielenkiinnolla odotan vastauksia lisää.

Mies24