Onko anoppisuhteesi muuttunut lapsen saatuasi?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 10:11"]

Muuttuu. Suosittelen, että juttelisit jo lapsia saaneiden miniöiden kanssa, jotta osaisit torpetoida anopin epämiellyttävät yritykset sekoittaa jatkossa perheenne elämää. Anopillasi on jo lapsenlapsia, joten pahin höyrypäisyys saattaa olla jo lientynytkin, mutta suhtautuminen varsinkin pikkuvauvoihin voi silti karata käsistä. Ota selvää onko luotettava isompien lasten kanssa? Tekeekö oman päänsä mukaan vai kunnioittaako teidän tapaanne hoitaa lastanne? Toivotaan siis parasta, mutta pelätään pahinta, niin ei liiaksi petytä.

[/quote]

En usko, että olisi epäluotettava lasten kanssa. Luulen, että saattaisi jonkin verran  sanoa mielipiteitään / neuvoja esim. kasvatusasioissa. Joskus on puhunut näistä muista miniöistä yhteisnimityksellä "äidit". Tuntui oudolta, onhan heillä nimetkin.. Ap

Muuttui. Välit viilenivät erittäin paljon. Oli erinäisiä asioita, jotka olivat hiertäneet jo ennen lapsen syntymää. Ennen lasta pystyin nielemään ne,  lapsen jälkeen en. Tuli tarve asettaa omat rajat.

Anoppi edesauttoi asiaa menemällä lujaa yli, ensimmäinen lapsenlapsi ja anopilla vuosien odotukset siitä miten hän jatkaa omaa täydellistä äitiyttään ja perheenemännyyttään olemalla täydellinen mummo. Tarkoittaa siis sitä, että hän määrää kaiken, suunnittelee kaiken ja kaikki pyörii hänen ympärillään. Kuvitteli ilmeisesti, että lapsenlapsi syntyy lähinnä häntä varten.

No ollaan edelleenkin tekemisissä, pärjätään kyllä. Omalla vähän itsekeskeisellä tavallaan anoppi tarkoittaa hyvää. Ennen kaikkea anoppi itsekin ymmärtää menneensä kirkkaasti kaikkien rajojen yli. Mutta suhde todellakin muuttui.

Eipä juuri.

Anoppi on mulle kovin etäinen ja meillä on viileät, mutta asialliset välit.

Näemme harvemmin kuin kerran kuussa, vaikka asumme samassa kaupungissa. Mieheni mielestä näemme liiankin usein, on katkera äidilleen. Eli olisi loukkaus miestä kohtaan kovin paljon veljeillä anopin kanssa.

Ennen anoppi oli minusta ok. Mutta hänen kasvatuskäsityksensä ja usko kaiken vaarallisuuteen saivat aikaan, että haluan nähdä häntä mahd. vähän. Suhtaudun myös eri tavalla mieheni hassuihin kertomuksiin heidän omalaatuisesta perhe-elämästään eivätkä ne enää naurata minua...

Muuttuu. Suosittelen, että juttelisit jo lapsia saaneiden miniöiden kanssa, jotta osaisit torpetoida anopin epämiellyttävät yritykset sekoittaa jatkossa perheenne elämää. Anopillasi on jo lapsenlapsia, joten pahin höyrypäisyys saattaa olla jo lientynytkin, mutta suhtautuminen varsinkin pikkuvauvoihin voi silti karata käsistä. Ota selvää onko luotettava isompien lasten kanssa? Tekeekö oman päänsä mukaan vai kunnioittaako teidän tapaanne hoitaa lastanne? Toivotaan siis parasta, mutta pelätään pahinta, niin ei liiaksi petytä.

Kyllä. Meistä tuli läheisempiä. Ennen lapsia en ollut paljon tekemisissä suoraan anopin kanssa, mitä nyt käyttin kylässä joskus. Lasten tultua, tilanne muuttui. Anoppi alkoi käymään kylässä joka viikko ja soittaa mulle suoraan, eikä miehelle. Käyn myös esim. kaupoilla hänen kanssaan kahden tai lisäksi lapset. Mun ja anopin yleinen kahdenkeskinen aika lisääntynyt.

En oikeastaan koe, että anoppisuhde olisi muuttunut hirveästi lapsensaannin jälkeen. Aina me olemme toimeen tulleet. Sen sijaan, olen huomannut, että nyt, kun miehen veljet ovat sekoilleen viime vuosina omissa naisasioissaan, eroissaan ja huoltajuuskiistoissaan oikein urakalla, niin jollain tavalla minusta (ainoasta vuodesta toiseen kuvioissa pysyneestä miniästä) on tullut jollakin tavalla vielä arvostetumpi.

Meillä ei muutosta. Emme olleet tekemisissä ennen emmekä jälkeen. Meillä ei ole ollut mitään riitoja tms. Mieheni äiti muutti aikoinaan Ruotsiin ja hän ei ole koskaan halunnut tavata minua tai edes poikaansa. Häippäsi mieheni ollessa 17-vuotias ja otti mukaansa kaksi nuorinta lastaan eli lapseni eivät tunne heitäkään (eikä mieskään). Yritimme pitää yhteyttä useiden vuosien ajan, mutta siitä ei tullut yhtikäs mitään. Häntä ei vaan kiinnosta.

Muuttui, välit meni kokonaan poikki.

up

Näen anoppia vähemmän koska mies käy siellä lapsen kanssa jotta saan välillä olla kotona yksin. Muuten ei muutoksia. Oma äiti sen sijaan höyryää lapsenlapsesta niin etten välitä nähdä ja kuunnella sitä.

Kovin on etäinen suhde itselläni. Näen vain puolison takia.

Kyllä on. Raskausaikana jopa soiteltiinkin muutaman kerran ja välit oli lämpenemässä. Kun sitten lapsi syntyi kehitysvammaisena kaikki yhteydenpito loppui kuin seinään.