Lue keskustelun säännöt.
"Meidän piti muuttaa maailmaa" (Anssi Kela).
24.04.2014 |
1972:
"Meidän piti muuttaa maailmaa", laulaa Anssi. Siitä huolimatta meistä tuli trukkikuskeja, perushoitajia, työttömiä, roskakuskeja, siivoojia, tarjoilijoita, McDonald´sin myyjiä, rakennustyömiehiä, Siwan kassaneitejä... Ei muuttunut maailma. Ei edes oma elämä. Unelmat ovat kuolleet.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 00:48"]
Mikä vika on sairaanhoitajissa, roskakuskeissa ja tarkoilijoissa? Ei mikään ammattiryhmä muuta maailmaa, eivät lääkärit, tuomarit, näyttelijät, kirjailijat, fyysikot, kirkkoherrat, vaan ihmiset itsessään, pikkuhiljaa. Työnteko on siis tärkeää ihan omassa lokerossaan, mutta ei se ole syy/seuraus sille mitä sen edustaja elämällään tekee. Ja itse olen siis yksi noista jälkimmäisistä.
[/quote]
Voi hyvä tavaton kuitenkin. Eihän noissa ammateissa ole mitään vikaa, mutta siinä on paljonkin, kun ihminen tipahtaa väärään lokeroon ja turhautuu, oli se lokero sitten liian vaativa tai vaatimaton tai muuten sopiva tai sopimaton. Tämä yhteiskunta on valmis haaskaamaan lahjakkaimpansa, koska kaikki työ on yhtä arvokasta.
Ja onhan se niinkin - jos sairaalasta puuttuu huoltomies, koko paikka kaatuu. Mutta jos huoltomies tekee itsemurhan pohjimmiltaan siksi, koska ei päässyt koskaan toteuttamaan taipumuksiaan, se kyllä tahraa hänellä teetetyn työn arvon ja on häpeäksi kaikille, jotka olisivat voineet neuvoa häntä suuntautumaan toisin mutta jättivät sen tekemättä. Jos yhteiskunnassa on muotia hyssytellä näistä asioista puhumista jankuttamalla, että kaikki työ on yhtä arvokasta, osasyyllisyyttä kantaa jokainen pikku propagaattori. Venäläinen tsaari voi rakentaa kaupungin tai kanavan ottamalla orjista kaiken irtoavan piittaamatta menetetyistä hengistä, mutta lahjakkuusyhteiskunnalla ei luulisi olevan siihen varaa. Työntekijöitä joka tapauksessa riittää yli tarpeen niin paljon, että jokaiseen asialliseen työpaikkaan löytyy sellainenkin tekijä, jolle se olisi juuri se oma lokero, jossa hän on onnellinen. Kun yksi ihminen tungetaan väärään työhön, tehdään onnettomaksi myös se toinen, jolle se olisi ollut toivepaikka. Kansantaloudellista tuhlausta sellainen jos mikä.
Maailma muuttuu myös toiseen suuntaan. Takapakkia tulee heti, kun ammattiryhmät alkavat mitätöidä omaa valtaansa inttämällä, ettei heillä sitä ole. Sitten on itsekunnioitus kortilla koko kansalta, ja rehellisyys perisyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä teistä tai niistä muista, mutta minä ainakin muutin maailmaa. Tein sen myöskin ilman lukio-opintoja tai perheen rahoja. Hauskaa oli mutta olkoon. En sitä sano että projekti olisi vielä valmis, tänään jatkan muutostöitä kunhan otan ensin vähän zetaa nuppiin.
3-kympin kriisi teki mulle sen, että päätin jättää vanhat duunit ja opiskelut ja lähteä tekemään rohkeasti muuta (taiteellisempaa alaa). En tiedä, muutanko maailmaa, mutta enpä ainakaan istu 8h päivässä toimistossa.
Oman elämäntilanteen lisäksi "kriisiini" vaikutti myös se, kun näin mihin moni muu ikätoverini oli päätynyt: juuri kenestäkään ei ollut tullut mitään. Tietysti kaupankassan, postinjakajan jne. työt ovat hyödyllisiä ja sen takia arvokkaita, mutta moni vain "päätyy" näihin ammatteihin, vaikka unelmat ovat muualla.
Sitten oma lukunsa ovat ihmiset, jotka ovat menestyneet ja päässeet pitkälle, mutta eivät kuitenkaan tarpeeksi pitkälle... Esimerkkinä mainittakoon pari koulukaveria. Toinen, hyvin kunnianhimoinen tyyppi, halusi lääkäriksi ja pääsi lääkikseen. Toinen halusi näyttelijäksi, ja todellakin pääsi Teatterikorkeakouluun! Nykyään toinen kirjoittelee sairaslomatodistuksia jossain työterveyshuollossa ja toinen, ajat sitten valmistunut näyttelijä, on tehnyt pari roolia pikkukaupunkien teattereissa ja jonkin mainoksen.
Ja millaisen seulan läpi harvat ja valitut pääsevät opiskelemaan esim. lääkäriksi tai näyttelijäksi... Silti elämästä ei välttämättä tule sen ihmeellisempää kuin mitä on perushoitajilla tai trukkikuskeilla. Yhtä lailla valitetaan arkielämän tylsyyttä Facebookissa.
Ihmisille tulee vääristynyt kuva menestyksen yleisyydestä, kun julkisuudessa on koko ajan näytillä huippulahjakkuuksia. Ei ymmärretä, että jokaista NHL-staraa ja Grammy-voittajaa kohden on lukemattomia rivijamppoja, joista kukaan ei ole koskaan kuullut mitään. Suomessa tosin kynnys on matalampi, esim. tv-ohjelmien tekijät on melkein kaikki täysin keskivertoa jengiä joissa ei ole mitään karismaa.
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 01:02"]
Onko tämä keskustelu ihan hakoteillä? Aloitus koskee maailman muuttamista, mutta keskustellaan pelkästään koulutuksesta ja hyväpalkkaisesta työstä. Ne on sinänsä ihan hyviä asioita, mutta ei ne maailman muuttamista tarkoita. Jos siis opiskelet lääkäriksi, teet uran Mehiläisessä, saat hyvää palkkaa, niin onko maailma muuttunut? Maailman muuttaminen tarkoittaa ihan muuta kuin henkilökohtaista menestystä.
[/quote]
Just näin! Aikuisuuden kynnyksellä ollaan vielä idealisteja ja oikeasti muuttamassa maailmaa, sit päädytään kuitenkin normisysteemiin, ollaan sitten lääkäreitä, taksikuskeja tai mitä tahansa. Nuoruuden hienot ajatukset ja suunnitelmat painuu jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 00:25"]Meillä meni vähän niin, että nämä kuuden ällän ylioppilaat eivät sitten koskaan tähdänneet kovin korkealle. Eivät päässeetkään lääkikseen, sinne kun ei vain kävellä sisään. Tyytyivät helppoihin ratkaisuihin, varmaan opiskelutaidot hukassa kun aina päässeet helpolla.
[/quote]
Minä kirjoitin 5 ällää ja yhden ämmän, suoritin amk-tutkinnon ja olen (tyytyväisenä) minulle sopivassa toimistotyössä. Vaikka koulu oli minulle helppoa ja hyvät arvosanat tulivat vaivatta, ei minulla silti ollut kunnianhimoa tai halua lähteä lääkikseen/oikikseen/kauppakorkeaan. Miksi olisi pitänyt? Ei se tarkoita, että olisin "tyytynyt helppoon ratkaisuun", vaan tiesin suunnilleen mitä haluan, enkä ole sitä katunut.
Aika ankeaa, jos hyvä koulumenestys pakottaa jatkamaan opintoja, vaikka omat intressit ovat muualla.
t: 1974
Toimittaja on aika hieno ammatti vaikka ei olisi niin eturivin nimikään. Siinä pääsee esittelemään näkemyksiään ja muokkaamaan yleistä mielipidettä aika laajalle yleisölle. Muut joutuvat tyytymään netin höpöpalstailuun ja paljon pienempään lukijakuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 05:42"][quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 01:02"]
Onko tämä keskustelu ihan hakoteillä? Aloitus koskee maailman muuttamista, mutta keskustellaan pelkästään koulutuksesta ja hyväpalkkaisesta työstä. Ne on sinänsä ihan hyviä asioita, mutta ei ne maailman muuttamista tarkoita. Jos siis opiskelet lääkäriksi, teet uran Mehiläisessä, saat hyvää palkkaa, niin onko maailma muuttunut? Maailman muuttaminen tarkoittaa ihan muuta kuin henkilökohtaista menestystä.
[/quote]
Just näin! Aikuisuuden kynnyksellä ollaan vielä idealisteja ja oikeasti muuttamassa maailmaa, sit päädytään kuitenkin normisysteemiin, ollaan sitten lääkäreitä, taksikuskeja tai mitä tahansa. Nuoruuden hienot ajatukset ja suunnitelmat painuu jonnekin.
[/quote]
Juuri näin, hyvin kiteytetty :-)
Onhan se niinkin, että hyvät oppiarvot ei välttämättä vielä merkkaa paljoakaan. Esim. tekniikan tohtorinhattu on toki hyvä saavutus, mutta eipä niitä juuri omien piiriensä ulkopuolella tunneta saavutuksistaan. Kun kilpailu on pienen ryhmän sisäistä, on sielläkin jotkut aina viimeisiä.
Vuonna -85 b-ruotsi, a-enkku, c-saksa laudatur, äidinkieli, reaali ja d-ranska magna (eximiaa ei vielä ollut, kuusi ainetta maksimi ja kaikki kirjoitettiin samana keväänä, hajauttamista ei ollut).
Nyt FM, laillistettu puheterapeutti eikä ole työstä pulaa. Voisin jäädä vuorotteluvapaalle, joku muu saisi työtä, mutta mistä sijainen? Maailmaa en ole muuttanut, mutta ehkä joidenkin yksittäisten ihmisten elämää helpottanut. Tässä iässä sekin jo hyvin kelpaa.