30+ yliopistoon ,kannattaako,kokemuksia?

Miksi ei...?

Oma kokemus on tämä että opiskelu on paljon helpompaa kypsemmällä iällä. Muutama vuosikin tuntuu lyhyeltä ajalta,kun vertaa nuoruuteen. Sinne vaan. Montakymmentä vuotta aikaa rakentaa vielä uraa ja opiskella 👍

En kyllä enää jaksaisi päälle kolmikymppisenä itse mennä. Sain gradun valmiiksi kun täytin 30v ja tuntui että elämässä oli jo niin paljon kaikkea muuta (perhe, työ, ehkä erilainen vapaa-ajan arvostus kuin nuorempana?) että hampaita kiristellen väänsin sen valmiiksi. Opiskelu kyllä kiinnostaa edelleen mutta varsinainen tutkintoon johtava opiskelu vaatii aika paljon sitoutumista.

Sitä tässä itsekin juuri mietin, että ei ole aika eikä mikään opiskella esim. kuusikin vuotta. Sen jälkeen vielä alle 40 ja mahdollisuus tosiaan vähän toisenlaisille tienesteille, kuin nyt duunarina .

Nuorena oli niin kiire päästä töihin ja lapsetkin sain varhain. Nyt nekin on jo isoja ja itse vielä nuori ja elämänkokemus tuonut varmuutta.

-ap

Ehdottomasti kannattaa mennä, jos joku ala kiinnostaa. Sisällöistä saa enemmän irti nuorena.

Kannattaa mennä. Aloitin itse tänä vuonna amk-opiskelut ulkomailla, ja valtaosa ryhmässäni on 25-35 -vuotiaita. Itse olen 28.

Tein toisen tutkintoni sitebn, että valmistuin 46 -vuotiaana. Todellakin kannatti.

On. Valmistuin yli 40-vuotiaana ja totesin silloin, että työuraa on edessä enemmän kuin takana. Opiskelukavereissa oli paljon minua vanhempia. Perhe minulla jo silloin oli, mutta työura oli niin takkuista, että siitä ei ollut muuta suuntaa kuin ylöspäin.

Aloitin 29v. Kannatti. Aikuistumishaasteet oli siinä vaiheessa elämää ohi, osasin käyttää aikani tehokkaasti. Rahoitin opiskelun työnteolla. Perhettä ei ollut siinä vaiheessa, pystyin käyttämään opiskeluun niin paljon aikaa kuin halusin.

Kannattaa, jos on hyötyä työllistymisessä tai mahdollistaa pääsyn mielekkäämpiin töihin. Jos kokee jaksavansa opiskella ja sietävänsä niitä iänikuisia ryhmätöitä. Riippuu tietysti varmaan alasta millaista opiskelu on.

Itse opiskelin AMK:ssa tutkinnon kolmevitosena ja sitä ei voi suositella ellei pääse johonkin aikuisten monimuoto-opiskeluun, jossa ihmisillä on muitakin tavoitteita kuin bilettäminen, toisten ulkonäön ruotiminen ja tekokynsien viilaaminen oppitunneilla.

Kannattaa hakeutua. Olen 35-vuotias ja pääsin opiskelemaan haluamaani alaa yliopistoon. Aikuisena monet asiat ovat tuntuneet opiskelussa selkeämmiltä. Yliopistossa olen törmännyt kaiken ikäisiin opinnälkäisiin ihmisiin. Kohtahan alkaa kevään yhteishakukin, tammikuussa?

Tsemppiä ja rohkeutta unelmiesi tavoitteluun - se todella kannattaa, minkä ikäisenä tahansa.

Jos olet päättänyt uudistaa ja muuttaa (ammatillisen) elämäsi suuntaa niin tottakai opinnot kannattavat. Minkä ikäisenä tahansa. Sinne vaan yliopistoon muiden itsensä kehittämisestä kiinnostuneiden joukkoon.

Tottakai kannattaa!

Nykyään on ihan normaalia opiskella kolmikymppisenä.

Kannattaa ehdottomasti! T. 35v fuksi 👍

+30rv?

Ei se mikään lastentarha ole.

Ala kannattaa miettiä tarkkaan, että on sellainen missä viihtyy ja missä on hyvät työllistymismahdollisuudet ja palkkauskin kohdillaan.

Käyn tätä kuviota nyt läpi lähipiirin nuoren miehen kanssa. Hän on vasta 21, mutta on ollut jo kolme vuotta työelämässä siistissä sisätyössä. Palkka on hänellä nyt 3400€, mutta haluaa vaihtaa alaa, koska kokee työn stressaavaksi. Ei tämä muuten olisi ongelmallista, mutta on naimisissa ja puolison kanssa yhteensä 250000€ lainaa asunnosta ja autosta. Vaimo opiskelee ja työskentelee osa-aikaisesti, tienaa vähän päälle 1000€/kk. Näiden lainojen kanssa tämä kuvio on vähän sama kuin monella vanhemmalla. Ei ole ihan ongelmatonta lähteä tuossa kuviossa opiskelemaan, vaikka vielä nuori onkin. Kun on eletty vähän sellaista kaikkimullehetitännenyt velkavetoista kulutusjuhlaa. Sähköautokin piti saada o_O

Joku fiksumpi olisi saanut kolmessa vuodessa hyvät säästöt tulevia opintoja varten, tällä on auto ja moottoripyörä ja uusi vene tulossa keväällä ja velkaa hampaisiin saakka. Ainoa järkevä laina on asuntolaina, joka mahdollistaa vuokra-asumista edullisemman asumisen.

Opiskelin itse 38-42-vuotiaana AMK-tutkinnon, mutta en päässyt sillä töihin. Lopulta pitkän työttömyyden jälkeen työllistyin pienipalkkaiseen ja halveksittuun työhön, johon pääsee kun osaa puhua suomea ja on ajokortti. 

Kannattaa miettiä se ala tarkkaan ja pyrkiä saamaan oman alan työkokemusta vaikka väkisin opintojen aikana. Minulta se ei onnistunut ja siksi en koskaan päässyt oman alan töihin.