Lue keskustelun säännöt.
Erimielisyydet lapsen kasvatuksessa, onko ero ainoa vaihtoehto?
24.04.2014 |
Esimerkkejä ihan viimeiseltä 24 tunnilta.
5 minuuttia ennen nukkumaanmenoa lapsi haluaa purkan. Äiti sanoo, kohta mennään nukkumaan, nyt ei enää syödä purkkaa. Huomenna sitten.
Lapsi juoksee itkien isänsä luokse. Varmistan että isä toistaa lapselle samoin sanoin kuin minä. Mies sanoo myös että huomenna. Lapsi jatkaa itkua, mies ottaa lapsen syliin ja käy hakemassa purkan keittiön kaapista.
Taas aloitan saman jankutuksen miehelle että hänen täytyy TUKEA mun tekemää päätöstä. Eikä nollata sitä täysin. Ei tajua, ei millään.
Tänään oltiin lähdössä kauppaan, ja lapsen on pakko istua kärryissä. (en halua että juoksentelee hyllyjen välissä), ja sanoin jo autosta noustessa lapselle että "Taija istuu sitten kärryissä nätisti". Lapsi ei pidä ajatuksesta ollenkaan vaan alottaa huudon heti kärryt nähdessään. Mies torppaa taas, jälleen kerran, ja sanoo "No eihän Taijan oo pakko istua kärryissä, ihan hyvin voi kävellä." Ja huuto on järjetöntä kun pusken lapsen väkisin kärryihin. Työntelin kärryt sitten takas autolle, ja lapsen autoon istuimeen. Ei pokka antanut periksi tehdä kauppareissua sillä kertaa. Mies suuttuu miksi minä taas "ylireagoin" tilanteeseen.
VOI VITTU, Mä oon niin poikki, tätä on jatkunut koko lapsen eliniän, 2,5vuotta, ihan sama mitä mä yritän tolle miehelle sanoa että kasvatetaan yhdessä ja jos mies sanoo jotain, niin mä myöntelen, ja jos mä sanon jotain lapselle, miehen on PAKKO olla siinä mukana eikä alkaa sooloilemaan. Mutta kun ei mene perille. Viimeiset puoli vuotta olen oikeasti alkanut miettimään olisiko ero paras vaihtoehto, kun tää on alkanut olemaan (lapsen) uhman edetessä ihan päivittäistä kädenvääntöä!
Olen sanonut miehelle että tulisi neuvolaan mukaan ja kuuntelisi ammattilaista edes, mutta ei halua mennä sinne nolattavaksi ja mollattavaksi huonoksi isäksi. Huono isä hän ei suinkaan ole, liian kiltti vaan eikä jaksa kuunnella lapsen kiukkuitkua.
Mitä mä voin enää tehdä? Tosta lapsesta kasvaa tätä vauhtia lellitty hirviö joka ei kuuntele ainuttakaan ei - sanaa. Ja minä siitä kärsin kun minä se päivittäin lapsen kanssa teen asioita ja vietän enimmäkseen aikaa ja siellä kaupassa käyn 99 kertaa sadasta.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:36"]
Kyse ei ole siitä ettenkö itsekin antaisi joskus periksi, vaan siitä johdonmukaisuudesta kun miehen pitäisi tukea mun sanomaa eikä tehdä toisin. Ja sen kyllä näkee kerhoissa ja päiväkodeissa että useimmat vanhemmat menevät sieltä mistä aita on matalin... :/
Mutta kai mä sitten ylireagoin...?
ap
[/quote]
Jos sinä noiden syiden takia oikeasti ajattelet eron ainoaksi vaihtoehdoksi niin kyllähän sen aikamoista ylireagointia on.
Mitätöikö mies kasvatustapasi esim. tilanteessa, jossa lapsi satuttaa toista tai rikkoo tavaroita? Vai koskeeko nämä erimielisyydet enemmänkin näitä ns. pikkujuttuja? Tuo kauppareissu esimerkkisi on asia, jossa olen enemmänkin miehesi puolella. On lapselle hyvä juttu päästä harjoittelemaan kaupassa olemista ja kävelyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän ap sua ja kirjoituksesi ydintä: toinen ei saa torpata toisen päätöstä. Jos toinen kuulee, että toinen sanonut jonkun miten toimitaan niin sitä tulee tukea eikä vaan sanoa että okei sitten saat kun kerran haluat.. epäjohdonmukaista ja lisäksi toista vanhempaa halveksuvaa, kun toinen on "se kiva" ja vesittää toisen päätökset.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:32"]
Oikeesti useimmat vanhemmat menevät siitä mistä aita on matalin eli antavat lapsensa juosta ja antavat sille purkkaa... [/quote]
Antavat juosta kaupassa? Ja sitten ihmetellään, miksi lapsiperheitä vihataan niin kovasti!
Ap teki aivan oikein, kun yrittää hillitä Niko-Liisansa hirviöpuuskia. Jos isä saa tahtonsa läpi, Niko-Liisan opettajaa ja luokkakavereita odottaa järkyttävä tulevaisuus minäminämonsterin seurassa. Sääliksi käy jo etukäteen.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 14:45"]
Antavat juosta kaupassa? Ja sitten ihmetellään, miksi lapsiperheitä vihataan niin kovasti!
Ap teki aivan oikein, kun yrittää hillitä Niko-Liisansa hirviöpuuskia. Jos isä saa tahtonsa läpi, Niko-Liisan opettajaa ja luokkakavereita odottaa järkyttävä tulevaisuus minäminämonsterin seurassa. Sääliksi käy jo etukäteen.
[/quote]
Juoksemista on monenlaista. Jos jotakuta häiritsee että kauniisti käyttäytyvät lapset on vilkkaita ja eloisia niin se on kyllä ihan pelkästään sen ongelma jota se häiritsee.
Toinen juttu on jos lapsilla ei ole käytöstapoja ja ne käyttäytyy sen vuoksi huonosti.
Kannattaa erottaa toisistaan huonot käytöstavat ja lapselle ominainen utelias, vilkas ja iloinen käytös.
Eipäs tehdä kaikesta niin musta-valkoista.
Teillä on varmaan nyt jotenkin muutakin hiertämässä...? Ei yhteistä aikaa? Ei seksiä? tympii?
Ja jostain pitää sitten jänkätä kun on jotenkin vaan niin kurja olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua että monen mielestä on ok että lapsi juoksee kaupassa.... vähintään kerran viikossa tältäkin palstalta saa lukea miten jotku hirviölapset itkeneet kaupassa suureen ääneen... JA VIELÄ MOLEMMAT VANHEMMAT MUKANA :D
no sä ylireagoit rankasti, koska mitä sä meinaat että ero auttaisi? vai aiotko evätä isältä kokonaan isyyden ja lapselta oikeuden (ihan kelvolliseen ja rakastavaan) isäänsä?
pitkässä juoksussa lapsi ei mene rikki siitä, että äidillä ja isällä on vähän tyylieroja kasvatuksessa, vaan päinvastoin hän oppii ymmärtämään ihmisten erilaisuutta ja eri tilanteissa / eri ihmisten kanssa tehdään eri asioita... Sen sijaan avioero on lapselle ihan mieletön stressi, kelaa nyt vähän itsekin tota sun kirjoitusta.
Olen tosissani, on paljon ihan täysin kaheleita vanhempia, joiden mielestä just joku pillimehun ja keksin tarjoaminen lapselle on kynnyskysymys ja sit erotaan, kitkutellaan taloudellisesti, lapsi juoksee kodista toiseen, hirvee stressi, uusioperhettä pukkaa ja taas tapellaan ja erotaan jonkun yhtä "suuren" syyn takia.
Monta vikaa on mussa ja miehessäkin, mutta jotain suhteellisuuden tajua on onneksi päässä
Nyt kasvat aikuiseksi ja pyydät mieheltäsi anteeksi älytöntä käytöstäsi ja koitat taata lapsellesi rakastavan lapsuuden, jossa välillä kävellään ja välillä istutaan kärryissä kun ostetaan tomaattia ja jauhelihaa (ja purkkaa muksulle)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vielä väännän, että mies ei tajua että se omalla käytöksellään aiheuttaa aina vaan isommat itkut ja kiukuttelut antamalla periksi. Eli ensin sanoo että ei nyt purkkaa, huomenna, ja sit kuitenkin kaivaa sen tyynyn purkkapussista. Ja jee, mitä lapsi tästä ymmärtää? Ahaa, itkulla ja raivoomalla saan mitä haluan
ap
Kerronpa meiltä.
Meillä minä tuen miehen päätöksiä. Jos en ole samaa mieltä, olen hiljaa ja annan miehen hoitaa tilanteen lapsen kanssa.
Mies ei aina tue minun päätöksiäni. Asia harmittaa. Itse haluaisin, että vanhemmat on yhtenä rintamana. Meillä kuitenkin mies voi hyvin olla rintamassa lapsen puolella äitiä vastaan.
Eli kyllä näitä miehiä löytyy.
Itse odotan lasten murrosikää. Voi tulla mielenkiintoisia tilanteita, kun mies ja lapsi ovat molemmat sitä mieltä, että 'äidin mielipiteet on ihan tyhmiä'.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olisin ottanut lapsen kävelemään kaupassa. Se on jotenkin "automaatio" että lapsi nostetaan istumaan kun mennään kauppaan. Meillä taapero kävelee ja hei: se on ihan mukavaa.
Taitaa teillä suhde olla muutenkin jotenkin heikoilla kannattamilla?
Juu, on tärkeää että teillä on samanlaiset säännöt muttei tuollainen purkan pyytäminen ja sellaisesta vaatiminen samaa mieltä kanssasi olemisesta ole kuin natsismia.
Minustakin juttelu kannattaa: vaikka ihan hammashuollosta se että pesette hampaat ennen aamupalaa ja sitten purkkaa ruuan jälkeen. Iltapalan jälkeen ei ole enää tarpeen ottaa purkkaa koska kohta pestään hampaat. Mutta en käsitä miksi asiasta tehdään riita. Juu: purkan syöminen oli käytännössä turhaa mutta voisit sinäkin kokeilla joustamista. Tuntuu että sinun säännöt on joita vaadit käyttää, entä tapahtuuko se koskaan toisin?
Sääli lapsiasi jos teillä ajatellaan eroa jos toinen antaa illalla lapselle purkan. Melko hyvä olo jälleen tuli omasta parisuhteesta kun luki sun aloitteesi..
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:03"]
Mä vielä väännän, että mies ei tajua että se omalla käytöksellään aiheuttaa aina vaan isommat itkut ja kiukuttelut antamalla periksi. Eli ensin sanoo että ei nyt purkkaa, huomenna, ja sit kuitenkin kaivaa sen tyynyn purkkapussista. Ja jee, mitä lapsi tästä ymmärtää? Ahaa, itkulla ja raivoomalla saan mitä haluan
ap
[/quote]
Ei lapsia periksi antamalla ole pilattu vaan hirveellä niuhottamisella ne menee aivan sekaisin.
Toinen puolisoista voi hyvin olla se joka antaa enemmän periksi ja toinen sitten hiukan tiukempi. Lapselle se tekee vaan hyvää nähdä että ihmiset on erilaisia ja oppia käyttäytymään sen mukaan.
Hyvin harvassa perheessä vanhemmat on täysin samanlaisia kasvatuksellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne kaupassa juoksentelevat lapset ole niitä joita ei ole päästetty kulkemaan missään? Älä sullo lastasi aina johonkin istumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eivät näytä ymmärtävän ongelmaa vaan tarttuvat nyt vain ogelmasta johtuviin "oireisiin". Ensinnäkin uhmaikäiselle on hyvä pitää rajat sillä sitähän se lapsi koittaa saada selville,että pitääkö ne vai ei. Lapselle itselleenkin on mukavampi kun tietää että ei on ei. Lapset ovat aika musta-valkoisia vielä tuon ikäisinä joten parempi tehdä tilanteista helppoja ja yksinkertaisia kaikille.
Ja ongelma on kun toinen aikuinen ei pysty käsittelemään lapsen kiukkua/itkua. Tämä ei tee miehestä huono isää tai vanhempaa, ei kukaan ole seppä syntyessään. Vanhemmuuteen kasvetaan ja siitä opitaan, ihmisten ei pitäisi olla pelokkaita epämiellyttävien tilanteiden edessä.
Siispä keskustele, näytä esimerkki tai tilanne,koita saada mies samaan tilanteeseen ja vesitä hänen päätös. Koita tehdä se kuitenkin syyllistämättä.
On rankkaa olla se joka huolehtii arjesta ja kestää kaikki kiukuttelut ja sitten toinen vain poimii parhaat päältä ja menee sieltä mistä aita on matalin.
Sopikaa yhdessä että asioista neuvottelevat vain te(isä ja äiti)ja sitten annatte yhdessä päätökset. Lapsi kyllä käyttää hyväkseen tilannetta jossa aikuiset ovat epävarmoja.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2014 klo 15:03"]
Mä vielä väännän, että mies ei tajua että se omalla käytöksellään aiheuttaa aina vaan isommat itkut ja kiukuttelut antamalla periksi. Eli ensin sanoo että ei nyt purkkaa, huomenna, ja sit kuitenkin kaivaa sen tyynyn purkkapussista. Ja jee, mitä lapsi tästä ymmärtää? Ahaa, itkulla ja raivoomalla saan mitä haluan
ap
[/quote]
no näinhän elämässä isonakin on: pitää osata pitää meteliä itsestään, jotta saa hyvää kohtelua, saa työpaikan jne. jne... eli itku-potku on oikein käytettynä hyvä taito, olen tosissani. pitää vaan nimenomaan oppia pikkuhiljaa mihin se tehoaa, mihin ei... eli itkupotkun jälkeenkään ei 3-vuotias voi lähteä yksin pihalle tai ostaa suurta 100€:n lelua tai saa jäämään äitiä tänään kotiin, jos äidillä on työpäivä ja lapsi on terve. itkupotkun jälkeen ei voi juosta autotielle, vaikka ohi ajava rekka on toooosi hieno. Mutta: itkun jälkeen kenties voi päästä äidin kainaloon nukkumaan, kun on ollut pitkä päivä päikyssä ja ikävä äitiä koko päivän. Itkun jälkeen voi saada iskältä purkan ja iltasadun ennen nukkumaan menoa. Raivarin jälkeen voi saada kävellä kiltisti kaupassa, mutta jos ryntäilee päättömästi, joutuu takaisin kärryyn. Itkun jälkeen voipi saada yhden suklaavanukkaan perjantai-illaksi, mutta ei kymmentä.... jos ei koskaan itke ja raivoa, niin eihän kukaan mua huomaa enkä saa mitään, mitä haluan, enkä saa edes opetella kävelemään kaupassa, vaan istun v***u kärryissä vielä koululaisenakin...
no juu, tää on mun mielipide, enkä ole supernanny
Kyllä joku johdonmukaisuus lasten kasvattamisessa olisi oltava. Jos mies on eri mieltä esim. tuosta kaupassa kävelystä, hän voi ottaa asian puheeksi kahden kesken ja seuraavan kerran tehdään sitten toisin. Ja jos toinen on kieltänyt purkan, ei toinen saa sitä antaa. Muuten opetetaan lapselle ihan vääriä asioita ja hän kokee turvattomuutta, kun pystyy pompottamaan vanhempiaan.
Kyse ei ole siitä ettenkö itsekin antaisi joskus periksi, vaan siitä johdonmukaisuudesta kun miehen pitäisi tukea mun sanomaa eikä tehdä toisin. Ja sen kyllä näkee kerhoissa ja päiväkodeissa että useimmat vanhemmat menevät sieltä mistä aita on matalin... :/
Mutta kai mä sitten ylireagoin...?
ap