Onks normaalia jutella pehmoille.. aikuisena?
Niin siis olen 23v nainen ja vieläkin juttelen leluilleni. Siis muutamalle "läheisimmälle" vain. En tietenkään usko että ne on eläviä olentoja mutta ehkä niillä on jokin sielu.. tai sitten ei.. mutta silti pidän niitä hyvinä ystävinäni / perheenäni.
Äh, kuulostaapa lapselliselta.. onko normaalia?
Kommentit (14)
Minulla on eksä, jonka pehmolelu vastailee. Eikä vain vastaile vaan myös aloittelee keskusteluja. Ja latelee törkeyksiä ja käyttäytyy perin narsistisesti.
Hän on eksä.
On, miksei olisi? Mä jopa puhun ruoka-aineille. Esimerkiksi porkkanalle, kun kuorin sitä. "Olisit nyt kunnolla, älä pyöri siinä". Ja sienille ja sipuleille, kun laitan niitä paistinpannulle "No niin, menkääs nyt sinne kiltisti ja paistukaa hyviksi" :)
Kiva kun on kohtalotovereita!!:)
-ap
mä juttelen yksikseni kaiken päivää, leikin, ja juttelen mielikuvistus tyypeille. olen kuitenkin ihan normaalin sosiaalisen elämän ja kaveripiirin omaava 25 vuotias opiskelija:) se on kai yllättävän yleistä, meille vähän yksinäisille ainakin:)
Olen samanikäinen ja puhun pehmoille! Ja joka yö yksi pehmo on kainalossa.
Minä olen 41 ja puhun pehmonallelleni. Tosin sillä lailla telepaattisesti, kuten jo pikkulapsena. Nalle kuulee ja vastaa ääneti. Se on aika hyvä kyky, koska silloin ei tarvitse häiritä vieressä nukkuvia ja voi muutenkin jutella salaisuuksista.
Meillä koiralla on olemassa oma ääni. Juttelen koiralle ja vastaan koiran äänellä. Tämä on mulle ihan neutraalia hommaa, saatan tehdä tuota myös koiran kanssa lenkkeillessäni. Joskus lenkillä laulan myös koiran äänellä. (Asumme onneksi syrjäkylällä, mutta aina joskus sattuu joku yllättämään...) Olen 35-vuotias.
Minäkin juttelen nallekarhulleni. Ostin sen UFF:ltä viime keväänä. Siellä se katsoi minua korista niin vetoavasti, että vie minut pois täältä, että oli pakko ostaa. Nyt se on luottokaverini. Joka aamu toivotan hyvät huomenet ja kerron murheita ja iloja.
No minulla ei ole muuta kuin tuommoinen vähän nyrkkiä isompi siili, joka on semmoinen koristelelu, jonka ostin marketin korista viikko sitten.
Hamsterille kyllä juttelen iltaisin sillä tavalla hiljaa ja sehän on melkein kuin semmoinen pehmolelu. Keksin sille aina uusia nimiä ja muita erikoisia juttuja ja joitakin tilanteeseen sopivia juttuja.
-Mies 29v-
Mä höpisen mun pehmoille ja julisteille. Ihan normaalia. Itseksenihän mä puhun, mut se pitää saada kohdistaa jollekin. Sit kun Alice Cooper mun seinällä alkaa vastailla voin huolestua. Ikää mulla piirun verran vajaa 20.
Minäkin juttelen nukelleni ;) Kyselen aina että "kuka on söpöin, kuka on, sinä olet, kyllä sinä olet"... tiedättehän.
http://th09.deviantart.net/fs70/PRE/i/2010/269/d/b/the_cursed_doll_by_maarkb-d2ziw5b.jpg
Ehkä sä vaan puhut itekses ja kohdistat sen niille? Mä puhun ihan yksinäni vaan jo:)