Kukaan tietoisesti päättänyt jättää lasten yrittämisen vasta kun on jo 30 tai yli? Miten kävi?

Olen nyt 35v ja esikoinen tulossa. En olisi voinut kuvitellakaan perustavani perhettä esim 25-vuotiaana tai edes 30-vuotiaana. Aika tuntui sopivalta. Jos voisin tehdä saman valinnan uudelleen, tekisin. En ollut mikään bailuparikymppinen, mutta tykkäsin kuitenkin mennä ja matkustella.

Tiesin jo teininä, että jos joskus yritän lapsia, tapahtuu tämä vasta reippaasti yli 30v jälkeen, ja niinhän siinä kävikin.

ja kolmannen aika on arviolta 35-vuotiaana.

Esikoisen sain sitten 33-vuotiaana, keskimmäisen 34-vuotiaana ja kuopuksen 36-vuotiaana.

29-vuotiaana tapasinkin sitten mieheni ja esikoinen syntyi kun olin 32-vuotias, toinen 34-vuotiaana. Yhtään ei kaduta että odotin, mutta meillä ei ollut mitään ongelmia esim. raskaaksitulemisien kanssa, jos olisi ollut niin olisi voinut tulla mieleen että olisiko pitänyt aiemmin.

kovaa vauvakuumetta 26-vuotiaana. Avopuolisoni ei kuitenkaan ollut valmis ennen kuin viime kesänä jolloin täytin 30. Yrittäminen aloitettiin silloin. Nyt oma intoni saada lapsi on jotenkin lopahtanut. Olen pikemminkin helpottunut joka kuukausi kun huomaan ettei vieläkään ole tärpännyt. Toisaalta taas joskus yksinäisinä hetkinä kaipaan kovasti lasta. Haluaisin sellaisen näsäviisaan leikki-ikäisen, en vauvaa:-)

Tältä palstalta voi joskus saada sellaisen kuvan, että yli 30v on turha enää edes yrittää lasten tekoa, mutta se ei pidä paikkaansa.

matkustelu on kyllä paljon helpompaa ilman pieniä lapsia, näin se vain on. (itse sain esikoiseni 27-vuotiaana ja nyt odotan toista ja täytin juuri 29v).

Lontoota ja Pariisia kaupoista ja kuppiloista toiseen rullaportaissa, metroissa ja busseissa tukka putkella. Kyllä varmaan luulen, että ne lapset ihan oikeesti hidastaa tahtia jos lähdet suurkaupunkiin shoppailemaan ja bilettämään.

Vierailija:

Lontoota ja Pariisia kaupoista ja kuppiloista toiseen rullaportaissa, metroissa ja busseissa tukka putkella. Kyllä varmaan luulen, että ne lapset ihan oikeesti hidastaa tahtia jos lähdet suurkaupunkiin shoppailemaan ja bilettämään.

Kyllä voit. Me ainakin olemme kaiken aikaa reissanneet lasten kanssa, ja juuri kaupunkilomilla. Siinähän se sujuu kuin täällä kotimaassakin, enhän minä täälläkään kotona pelkästään kyki.

Tottahan se on ERILAISTA ja aikaa pitää varata hiukan reilummin lepo- ja tankkaushetkiin. Mutta ei se mahdotonta ole.

Lapset sitäpaitsi kasvavat, ja oppivat aika pian tavoille, kun heitä kuljetetaan mukana ihmisten ilmoilla, eikä kyörätä mummolaan pois tieltä aina, kun vanhempien menojalkaa kutittaa!

-sivusta kommentoiva, joka on tehnyt lapsensa 33 ja 34-vuotiaana-

Kymmenen vuotta olin ehtinyt bailata (en kyllä ollut mikään bailuhirmu) ja miehen kanssa oli ehditty olla kahdestaan jo vuosia, tehty monta ulkomaan matkaakin. Oma kotikin oli ja työpaikat molemmilla, mutta ei kyllä rahaa säästössä.



Nyt kun ikää on 35+ tuntuis aika raskaalta ajatukselta, että nyt saisin esikoisen. Ihanaa kun voin taas harrastaa ja olla omissa oloissanikin. Miehen kanssa voidaan jo tehdä pieniä matkoja kahdestaan ja muutaman vuoden kuluttua voidaan tehdä pitempiäkin matkoja. Yleensä kyllä reissataan koko perheellä, ei se ole ollenkaan hankalaa sitten kun ei ole enää ihan pientä. No ei kyllä tehdäkään mitään Lontoon-matkoja, eikä tällä hetkellä kiinnostakaan.



Kukin taaplaa tyylillään.

vaikka tältä palstalta saa kyllä just sen kuvan, että nytkin on viimeset hetket tulla raskaaksi ja jaksaa vauvojen kanssa. Luulen että vauvoja voisin ajatella 30 tai 32-vuotiaana. En ole erityisen kova bilettämään, mieskin olisi, mutta toistaiseksi työelämä ja lapsettoman vapaus houkuttaa vielä enemmän.