Krooninen kipuoireyhtymä ja vakava masennus

Itselläni on "vain" fibromyalgia, joka siis aiheuttaa kipuja ja uupumusta, sinulla lisänä tuo masennus joten vaikea neuvoa... Itselläni se millä jaksan on se, että kestän vain hetken kerrallaan, en mieti yhtään mennyttä enkä tulevaa. Tämän hetken kivun jaksan, mutta jos alkaisin ajatella, että loppuuko tämä koskaan, paheneeko tämä tms niin en jaksaisi, tuntuisi liian toivottomalta. Ja jos joskkus on hetki jolloin kipuja on vain vähän, nautin suunnattomasti niistä hetkistä, saa sitten voimaa taas kestää niitä hetkiä kun on kovat tuskat ja uupumus niin paha ettei meinaa jaksaa sängystä nousta.

MInullakin on keho herkistynyt kivun kokemiselle pitkän stressin ja trauman myötä, mutta eniten pelkään lääkäreiden silmätikuksi joutumista. Vähättelen, piilottelen ja salailen, etten saisi mainetta ruikuttajana. Elän mm.  jaksoja ilman kipulääkkeitä, jotta niitä voisi pyytää edes joskus ja tuntea silloin olonsa paremmaksi.

Teen kaikkea sellaista minkä olen kuullut tai kokenut lisäävän hyvää mieltä ja vähentävän omien oiereiden tarkkailua. Keskityn harrastuksiin, joissa mieli lepää, silmille on kaunista katseltavaa ja käsille tekemistä. Keskityn löytämään ihan jokaisesta asiasta jotakin positiivista, vaikka mitä tapahtuisi. Yleensä se löytyykin. Yltioptimistisuus on ihan selviytymiskeinoni ajoittain.

Käyn liikkumassa paljon sen mukaan mikä vointi on: mitä kipeämpi, sen tärkeämpää on nousta ylös. Taistelen paljon sitä vastaan, etten heittäytyisi "uhriksi". Joskus jään viltin alle ihan luvan päältä, mutta asetan silloinkin itselleni aikarajan tunneista kahteen päivään, riippuu uupumuksen ja kivun tunteesta.

Niin... Mitä tuohon nyt sanoisi. Tosiasia on se, että kivuilleni on ihan fysiologisia syitä, mutta huomaan itse oman herkkden olevan kytköksissä siihen miten voimakkaana ne koen. - En suostu uhriutumaan tai antamaan periksi kuin "ihan pikkuisen vain joskus.-  " Haen pitkäkestoisempaa apua viikottaisesta terapiakäynnistä, jolla puretaan auki vanhoja solmuja elämäni varrelta.