Ovatko kaikki suomalaiset miehet tunnekylmiä?

Kyllä on. Äläl luovuta. Minun mieheni on supisuomalainen, mutta puhuu ja pussaa silti. Tsemppiä.

Minulla on ihan loistomies tuossa suhteessa. Huomioi minut ja meidät aina ensimmäisenä ja ottaa huomioon minunkin mielipiteeni. Pyrin toimimaan samoin.

Kerran viikossa sanoo ihan omatahtoisesti rakastavansa ja esim leffaa katsoessa pyytää kainaloon nojailemaan. Halauksia ja pusuja ei myöskään säästellä.

Hassua tästä tekee sen, että miehen isä ja veli ovat sitten molemmat sitä toista ääripäätä.

Ei ole. Minä olen itse sellainen etten pidä tunteista puhumisesta ja "lääppimisestä", mutta valitettavasti minä taas olen törmännyt vain niihin miehiin, jotka puhuvat loputtomiin tunteistaan, haluavat olla koko ajan lähellä ja lääppiä jne. Ja ihan suomalaisia miehiä ovat olleet. Mistä niitä perinteisiä "ei puhu eikä pussaa"-miehiä löytäisi?

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 03:53"]

Se on vain vaikeaa ja vaatii vahvaa luonnetta näyttää tunteensa tässä maassa. Tunteiden näyttämistä pidetään huonona asiana ja heikkouden näyttäminen oikeuttaa ilmeisesti pilkantekoon. Olin ennen avoimempi, paljonkin. Nämä kokemukset ovat saaneet minut sulkeutuneeksi jota en ennen ollut enkä vieläkään pohjimmiltaan. t. suomalainen mies

[/quote]

Miksi alapeukut?

Miehillähän ne tunteet on. Vai kuinka moni nainen on ilahtunut esim.mahdollisuudesta mennä treffeille? Helvetin harva. Saatetaan joku säälinsekainen hymähdys ja katse luoda ja se olikin sitten siinä. Naisten tunteet tulevat eloon vasta hyvin myöhään jos silloinkaan ja sitten kun se tapahtuu, moni mies on jo todella katkeroitunut ja lopussa. 

Miehen on todella raskasta samaistua naiseen, koska naiset välttelevät lähtökohtaisesti kaikkia miehiä ja pitävät alunperin omaakin miestä inhottavana mulkosilmänä, kunnes sitten jonkun mielenhäiriön kautta rakastuvat. Se on miehelle ensimmäinen mahdollisuus päästä toteuttamaan jonkinlaista sukupuolielämää ja miehen pitää sitten rationalisoida kaikki rämpiminen ja jatkuva altavastaajan asema itselleen ylivertaisella optimismilla ja lahjakkuudella, jolle naisella ei todellakaan ole aikaa. Nainen luovuttaa pienimmästä vastoinkäymisestä ja mies jatkaa siitä suurimmasta vaikeudesta huolimatta. Kun nainen lopulta rakastuu, niin se on kuin mies olisi sitten viimein päässyt läpi vihollisen porteista ja hänelläkin olisi mahdollisuus tuottaa pettymys ensimmäistä kertaa elämässään ja houkutus siihen on varmasti valtava. Miehen pitää joko valita se tai sitten piehtaroida tyhmänonnellisena siinä naisen käsikirjoitusta mukailevissa parisuhdeleikissä ja yrittää kuvitella naisen hahmottavan maailmaa samalla tavalla. 

-Mies 29v-

Menit nyt ihan offtopicciin, koska sekoitit hetken ennen parisuhden muodostamista.

Arvoisa -Mies 29 v-, 

kun nainen rakastuu, niin hän rakastuu. Ei ensimmäisellä treffeille, mutta varmasti toisella treffeillä.

Älä sekoita näihin pelinaisiin, jotka viettelevät miehet katseillaan ja antavat olettaa, vaikka mitään ei tosiasiassa tapahtu, mutta miehet olettavat, että saavat naisen varmasti rakastumaan, jos vain ahkeroivat enemmän. Tyhmät miehet. On erotettava pelinaiset tosinaisista. Pelinaisiin "rakastuu" yleensä nämä miehet, jotka eivät edes vastaa naisen tasoa. Nämä tyhmät miehet olettavat, että väsytystaktiikalla saadaan nainen itselleen. Jotkut myös sanovat näitä stalkkereiksi tai ahdistelijoiksi.

Minulla ei ole (miehenä) vaikeuksia näyttää positiivisia tunteita, kuten rakkaus/välittäminen, mutta minun on vaikea näyttää heikkoutta varsinkaan naisille. Naiset eivät keskimäärin pidä heikoista miehistä, vaan välttelevät heitä, joten en ole saanut sellaista kuvaa, että heikkouksiaan kannattaisi koskaan heille tunnustaa tai näyttää.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 03:56"]

kun nainen rakastuu, niin hän rakastuu. Ei ensimmäisellä treffeille, mutta varmasti toisella treffeillä.

[/quote]

Tällaiset yleistykset 1800-luvulla, kiitos.

Kaikki suomalaiset miehet eivät ole tunnekylmiä. Osa heistä on elänyt ulkomaalaisen naisen kanssa ja eivät ole päässeet kylmettymään.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 03:50"]

Miehillähän ne tunteet on. Vai kuinka moni nainen on ilahtunut esim.mahdollisuudesta mennä treffeille? Helvetin harva. Saatetaan joku säälinsekainen hymähdys ja katse luoda ja se olikin sitten siinä. Naisten tunteet tulevat eloon vasta hyvin myöhään jos silloinkaan ja sitten kun se tapahtuu, moni mies on jo todella katkeroitunut ja lopussa. 

Miehen on todella raskasta samaistua naiseen, koska naiset välttelevät lähtökohtaisesti kaikkia miehiä ja pitävät alunperin omaakin miestä inhottavana mulkosilmänä, kunnes sitten jonkun mielenhäiriön kautta rakastuvat. Se on miehelle ensimmäinen mahdollisuus päästä toteuttamaan jonkinlaista sukupuolielämää ja miehen pitää sitten rationalisoida kaikki rämpiminen ja jatkuva altavastaajan asema itselleen ylivertaisella optimismilla ja lahjakkuudella, jolle naisella ei todellakaan ole aikaa. Nainen luovuttaa pienimmästä vastoinkäymisestä ja mies jatkaa siitä suurimmasta vaikeudesta huolimatta. Kun nainen lopulta rakastuu, niin se on kuin mies olisi sitten viimein päässyt läpi vihollisen porteista ja hänelläkin olisi mahdollisuus tuottaa pettymys ensimmäistä kertaa elämässään ja houkutus siihen on varmasti valtava. Miehen pitää joko valita se tai sitten piehtaroida tyhmänonnellisena siinä naisen käsikirjoitusta mukailevissa parisuhdeleikissä ja yrittää kuvitella naisen hahmottavan maailmaa samalla tavalla. 

-Mies 29v-

[/quote]

Tää jätkä on oikeesti palstan pahin vinisijä.. hanki munat jostakin, häviäjä.

M32

No, kuten on jo tdettu, KAIKKI suomalaiset miehet eiät ole tunnekylmiä ja jos on sellainen kohdalle sattunut niin sen voi vaihtaa vaikka balkaninmakkaraan.

Mulla on ihana, lämmin suomalainen mies joka on auttanut minutkin pääsemään lukoista ja estoista irti. Rakastaa ja näyttää sen joka päivä äytännön elämässä. Ja sanookin asian usein.

Eivät kaikki suomalaiset miehet ole tunnekylmiä. Hänen ystävänsäkään eivät vaikuta lainkaan tällaisilta.

Mies laittaa aina meidät etusijalle. Saan kuulla melkein päivittäin kuinka tärkeä olen. Kysyy, mitä voisi tehdä minun hyvinvointini eteen. Teen tosin itse samoin. Olen kyllä palstaa lukiessani tajunnut miten onnekas olen.

Ovat, ole hyvä!

Jos miehesi on tunnekylmä, on peiliin katsomisen paikka. Suomalainen mies on vain silloin tunnekylmä, kun on pakko. Toisin sanoen olet itse todennäköisesti päsmäröivä hirveä noita-akka.

On sellaisiakin olemassa. Minulla meni jonkin aikaa päästä yli yhdestä tunnekylmästä tapauksesta. Se oli ensimmäisiä kertoja, kun tein itse aloitteen, enkä todellakaan tiennyt, millainen tapaus oli kyseessä. Hänestä irrottauduttuani aloin itse tunnekylmäksi, enkä tehnyt aloitteita kahteen ja puoleen vuoteen. Kunnes viihteellä kaveri halusi mennä juttelemaan satunnaisille miehille ja menin sitten mukaan kaikkia periaatteitani vastaan... ja silloin tapasin hänet. :) Sinäkin vielä löydät jonkun normaalin miehen.

7 vuotta jankkasin saman miehen kanssa. Minua haukkui ylireagoijaksi ja samaan aikaan odotti koko ajan, että sanoisin jotain mistä vetää herne nenään ja pitää mykkäkoulua. Eikä mykkäkoulu kestänyt tuntia tai kahta, se oli useita viikkoja.

Mies oli sitä mieltä, että kun hän kerran sanoo välittävänsä ja rakastavansa se riittää ja hän ilmoittaa jos/kun asiaan tulee muutos.

Vaihdoin suomalaisen balkanilaiseen enkä ole katunut sekuntiakaan. Eikä ole mikään turkkilainen karvaranne, vaan tumma hurmuri jolla on oikeasti käytöstapoja!

Se on vain vaikeaa ja vaatii vahvaa luonnetta näyttää tunteensa tässä maassa. Tunteiden näyttämistä pidetään huonona asiana ja heikkouden näyttäminen oikeuttaa ilmeisesti pilkantekoon. Olin ennen avoimempi, paljonkin. Nämä kokemukset ovat saaneet minut sulkeutuneeksi jota en ennen ollut enkä vieläkään pohjimmiltaan. t. suomalainen mies

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 03:45"]

7 vuotta jankkasin saman miehen kanssa. Minua haukkui ylireagoijaksi ja samaan aikaan odotti koko ajan, että sanoisin jotain mistä vetää herne nenään ja pitää mykkäkoulua. Eikä mykkäkoulu kestänyt tuntia tai kahta, se oli useita viikkoja.

Mies oli sitä mieltä, että kun hän kerran sanoo välittävänsä ja rakastavansa se riittää ja hän ilmoittaa jos/kun asiaan tulee muutos.

Vaihdoin suomalaisen balkanilaiseen enkä ole katunut sekuntiakaan. Eikä ole mikään turkkilainen karvaranne, vaan tumma hurmuri jolla on oikeasti käytöstapoja!

[/quote]

Hah, mäkin oon kuullut tota "kyl se riittää kun kerran sanoo" -paskaa. No ei riitä, tietenkään.

Neloselle: kyllä mä ainakin yritin tehdä suhteeni toiselle osapuolelle selväksi, että tunteiden näyttäminen on erinomainen ja välttämätön asia, mutta ei auttanut. Mullakin on huonoja kokemuksia, mutta eihän parisuhteesta nyt herranjumala tule mitään ilman tunteiden näyttämistä.