Ovatko muiden lapset vesipetoja vai arkajalkoja?

Meillä kyllä lapset ovat kastautuneet pienempinä (juuri paras saavutus nopeasti kaulaa myöten riittävän lämpimässä vedessä) mutta ei mitenkään ole olleet innokkaita veteen. Uimarannalla ollaan käyty aiemmin (ennen muuttoa järven viereen) normaalisti ja enemmän rantaleikit kiinnostaneet. Hypyt ja sukellukset ovat olleet jo liikaa.



Muutettuamme ja ilmoitettuani esikoisen uimakouluun huomasin että on toisia jäljessä. No silloin 5,5v:na opeteltiin sitten sukeltamaan ja kieltämättä lapsella oli ensin kynnys siihen, mutta oppi kesässä. Tosin uimaranta on talon lähellä ja siellä käytiin sitten paljon. Nyt vuoden kuluttua on ihan riittävän hyvä vesipeto ja uinnin alkeet on hanskassa. Mutta ihan itsekseen homma ei lähtenyt, vaan vaati aikuisen rohkaisua ja aikaa ja myöhemmin vielä uimakoulua jotta uintikin lähti sujumaan. Nyt lapsi pärjää ihan yhtä hyvin vedessä kuin pahimmat vesipedot (ei vain tarkene yhtä kauaa laihana).



Nyt vuorostaan kakkoselle 4,5v:lle sukeltaminen on kauhistus. Tosin uiskentelee uima-avuilla muuten, mutta kasvot eivät saisi kastua. Nyt on sitten täysi työ opetella sukeltamista ja tavoitteena että ensi kesänä sukeltelisi jo täysillä ja saisi uimakouluun ja uinnin alkeita.



Näiden arkajalkojen jälkeen meillä yritetään olla viisaampia reilun 1v kanssa ja opetetaan veteen jo heti. Edellisistä kakkosta on uitettukin aika pienestä (mutta päätä ei ole kasteltu eikä roiskittu), esikoista ei vauvauinnin jälkeen vaan sai edetä omaan tahtiinsa. Nyt sitten roiskitaan ja kehutaan kun sukeltelee suu auki. Ja joka kerta pyritään kastelemaan pää ja kasvotkin. Toivottavasti tämä auttaisi veden kanssa uintiopettelua myöhemmin.



Meillä siis jo totuttu että lapset ovat enemmän arkajalkoja, mutta kohtalaisella työllä oppivat ihan normaaliin ikäistensä etenemiseen ja jopa aika hyvin vedessä viihtyviksi ja toivottavasti uimataitoisiksi lapsiksi. Ei vaan tunnu meillä luontaisilta vesipedoilta.



Meistä vanhemmista minä uin aina mielelläni ja viihdyn vedessä ja mieskin nykyään kun vain oppi aikuisena ensin uimaan. Kumpikaan ei ole vesipetoja, mutta tykkään kyllä vedestä ja uiminen on kivaa. Lapset myös näkevät meidän vanhempien joka kerta uivan ja mielellämme myös leikkisimme lasten kanssa vedessä, mutta vielä esim. sylistä hyppyyttäminen veteen on liian rajua meidän lapsille (vanhin tosin hyppää laiturilta veteen), usein siis yritän suostutella lapsia vedessä että voisin tehdä sitä ja tätä heidän kanssaan, mutta eivät halua.

Hänelä on muutenkin nyt menossa arkuuskausi ja tykkimäelläkään ei uskaltanut kunnolla laitteisiin ja joihinkin on totaalinen kieltäytyminen ja hurja uhma. Vettä hän arastelee vain uimarannalla ja ei uskaltaudu kuin isän tai äidin kanssa käsi kädessä mennä vyötärölle asti. Mitää istumista tai uimista yms. ei uskalla vaan pelkkää kahlaamista.Ollaan kyllä käyty tosi harvoin rannalla niin että varmasti johtuu siitäkin. Ymmärrän kuitenkin että tuntematon voi pelottaa eikä ketää pidä pakottaa.

tyttö 2v8kk rakastaa pulikoimista. MUTTA vaan jos on tarpeeksi lämmintä vettä. Piha-altaassa ja ammeessa pomppii niin että vesi räiskyy kasvoillekin eikä haittaa, mutta jos vesi on liian kylmää (piha-altaassakin kun yön aikana lämpö pudonnut alle 25 asteen suostuu korkeintaan kahlailemaan.. Rannalla ei oo tullut sen takia käytyä-luonnon vedet liian viileitä tuollaiseen 30-37asteiseen kylpyveteen verrattuna :)

Uimassa olisi vaikka päivän ja kaikki missä on vaan vettä kiinostaa.

Oltiin 1,5-2-vuotiaana naperouinnissa ja sitä ennenkin oli läiskyttelemässä rantavedessä ja uimahallissa. Nyt tänä kesänä 2,5-vuotiaana ollut kovasti innoissaan vedessä telmimisestä ja kellukkeiden avulla painaa aika syvälläkin (koko ajan tietysti ollaan vieressä syvemmällä, rantavedessä saa olla " yksin" näkö- ja kiinniottoetäisyydellä" . Kylpylässä oli oikein elementissään lasten liukumäessä ja -altaassa.

meillä ei myöskään vanhemmat tykkää itse uimisesta joten uimahallireissut on jääneet varsin vähiin. esikoinen kävi aikoinaan joitakin kertoja papan kanssa uimassa joten hänellä oli jotain kosketusta asiaan mutta keskimmäinen 3,5v kävi tänä kesänä ekan kerran ja oli aivan kauhuissaan :(



nyt ollaan käyty sitten muutaman kerran lisää ja keskari uskaltaa jo tulla vyötäröään myöten veteen mutta ei saa uittaa eikä suostu kastautumaan syvemmälle. lähinnä siis vaan kahlailee ja leikkii vesileluilla.



esikoinen 6v oli viime keväänä ekan kerran uimakoulussa ja pääsi siellä lopullisesti vedenpelostaan. nyt tykkää pulikoida ja osaa jo sukeltaa sekä uida muutaman vedon verran.



tuttavaperheessä taas käydään lähes joka viikko uimahallissa ja heillä on lapset varsinaisia vesipetoja joten nämä kaksi asiaa liittyvät varmasti yhteen. kun uimassa käydään pienestä pitäen niin lapsetkin tottuvat veteen. minä ilmoitin keskarin ja itseni syksyksi perheuimakouluun, siellä opetellaan juuri vedenpelosta poispääsemistä ja on varmasti hänelle sopiva juttu. täytyy yrittää sitten käydä myös omatoimisestikin uimassa...

Meidän 2-vuotias kävi reilu 1v saakka vauvauinnissa, mutta sitten vesileikit jäi melkein vuodeksi lähinnä ämpärissä läiskyttelyn tasolle. Niinpä tänä kesänä uiminen oli aluksi tosi nihkeää. Pitkän suostuttelun jälkeen tuli uima-altaaseen uitettavaksi ja mutta sitten ei olisi lähtenyt millään pois, niin hauskaa oli. Kahlaamalla ei oikein halua mennä polvensyvyyttä pidemmälle ja aaltoja pelkää kamalasti. Uima-altaassa onnistui jopa sukeltelu (osasi sen vauvauinnissa). Tästä pitäisi kai ottaa opiksi ja käydä vaikka uimahallissa säännöllisesti.

Poika 2v2kk ja menee vedessä kellukkeilla kuin vanha tekijä. Ui helposti kymmeniä metrejä ja tykkää liukua veteen liukumäistä. Ui yleensä niin pitkään että vanhemmat ei enää jaksa tai uimapaikka menee kiinni :)



Ollaan käyty pienestä pitäen vauvauinnissa ja sen jälkeen vähän isommille suunnatussa vesipeuhussa ja poika on aina nauttinut vedessä puuhailusta.

Syksyllä kolme vuotta täyttävä tyttö on ollut aika arkajalka. Syynä taitaa olla se, että likka palelee herkästi. Vauvauintia ei voitu aikanaan edes kokeilla painorajojen ja palelun takia. Tänä kesänä tyttö kuitenkin innostui loiskuttelemaan järvessä.

2,5v tyttö tuntuu olevan lähes vailla itsesuojeluvaistoa. Kellukkeet käsissään pärjää vedessä oikein hyvin ja jaksaa uida altaanmitan uimahallissa leikiten. Villiintyy liukumäistä, eikä välitä pätkääkään vedenpinnan alle joutumisesta esim. hyppytilanteissa. Hän osaa siis pidättää hengitystään.

Vauvauinnissa emme ole koskaan käyneet. Pikkuveli 3,5kk taitaa olla samaa kaliberia. Vimmatusti potkii vettä kylpyammeessaan ja kun kylvetään masullaan ottaa hän kädetkin mukaan liikkeeseen ja kirkuu riemusta.



Peppinetta ja vesipedot

sekä kehua " sukeltelusta" . meillä lapset ovat saaneet läträtä kylvyssä pitkään päivittäin ja leikkejä leikkejään. vedestä on aina annettu positiivinen ja mukava mielikuva ja he ovatkin vesipetoja varmaan juuri tästä syystä, vaikken paljon uimahalliin heidän kanssa pääsekään. luonnonrannoilla käyn lasten kanssa paljon kesäisin. 4v ui syvällekin uimarenkaalla, hyppii laiturilta, sukeltelee jne. nyt hän on uimakoulussa, saa nähdä mitä taitoja karttuu. 2v on myös innokas, sukeltaa ui renkaalla jne.

Eli 1 v 5 kk (ok, eri ikä) muuttui arkajalasta vesipedoksi, kun annettiin totutella veteen pikku hiljaa.

Laitoimme typylle kellukkeet ja ensi töikseen se kipitti porealtaan reunalle ja hyppäsi sinne! Tietenkin menimme paniikkiin kun ei se ollut sukeltanut ikinä ennen mutta tyttö hihkui ja nauroi ja siirryimme isompaan altaaseen hyppimään. Ei haitannut mitään vaikka upposi! Kun tyttö oli jotain 3v hän halusi kokeilla ilman kellukkeita. Niinpä sitten menimme isojen altaaseen ja päästin tytön irti (tietysti siis seisoin siinä vieress). Se rupesi räpiköimään ja upposi ja tätä sitten piti jatkaa. Ei mennyt kauaakaan kun tyttö rupesi uimaan! Nyt on 4v10kk ja ui sitten jo pitempiä matkoja. Valitettavasti tytöltä puuttuu täysin itsesuojeluvaisto eli vedessä pitää olla tytön kanssa koko ajan. Hyppii laiturilta metrin päähän ja ui laiturille takas, hyppii veneestä, laskee kaikki liukumäet mitä on jne. Itäkeskuksessa ui siinä 4 metrin altaassa mummojen rinnalla. No, ei se nyt pitkää matkaa malta kerralla. Välillä kuitenkin hirvittää se, että hyppää mihin tahansa veteen noin vaan. Eli meillä on VESIHURJIMUS!

pojat 1,5v ja 3v ja kaikki veteen liittyvä kiinnostaa. Nuorempi tosin viihtyy vain lämpimässä vedessä, mutta esikoisen uimista ei estä edes kylmä vesi. Vauvauinnissa ollaan käyty molempien kanssa.

Meillä on iso ja syvä pihalampi, jossa 2 vesipetoa on tämänkin kesän uineet joka päivä vähintään kerran. Olemme vuosien saatossa hankkineet sinne jos jonkinlaista uimalelua. Mökillä nämä vesipedot uivat järvessä ja sukeltelevat.



Sitten on meidän arkajalka joka on koko kesänä erehtynyt kerran pihalampeen uimaan, kun sinne vietiin liukumäki. Poika laski kerran ja totesi:" tyhmä" ja siihen loppui uinnit. Joka kerran kun olemme uittamassa noita vanhempia vesipetoja kysymme myös pikkuveljeltä haluaako myös tämä uimaan ja aina on vastaus kielteinen. Kuitenkin arkajalka polskii mielellään vauvan ammeessa kun olemme saunassa.