En voi ymmärtää ihmisiä jotka eroavat.

Minusta on säälittävää roikkua suhteessa, joka ei tyydytä kummankaan puolison tarpeita. " Lasten takia" avioliittoon jääminen on yksi suurimpia itsehuijauksen muotoja.



Kukaan muu kuin pariskunta itse ei voi tietää asioidensa tolaa ja muilla ei ole oikeutta, eikä kykyä arvostella heidän ratkaisujaan erotilanteessa.

Mutta jotkut vaan antavat periksi liian helposti. " Mullei oo enää kivaa" -tyyliset avioerot nyt vaan on turhia.

Vierailija:

Ainut hyväksyttävä syy eroon on mielestäni, jos perheväkivaltaa on jatkunut pidemmän aikaa. Kaikista muista syistä eroaminen osoittaa vain kyseisen ihmisen heikkouden ja typeryyden.

Onneksi en itse ole niin pinnallinen ihminen ja en voi muuta kuin sääliä niitä, jotka ovat.

Tai sä saat juosta vieraissa?

Sä haluaisit olla naimisissa addiktin kanssa, joka laittaisi lastenne ruokarahat viinaan/huumeisiin/uhkapeliin?

Onnea!

Mä en halua edellä mainitun kaltaista miestä, mutta jos tuollainen tyyppi tekee sut onnelliseksi, siitä vaan...

Ja jos toinen pettää ja loukkaa syvästi henkisesti niin eikö silloikaan saisi erota? Tottakai ihmisen pitää olla onnellinen parisuhtessaa jossa on rehellisyyttä , rakkautta ja luottmusta. Miksi tyytyä paskaan???

Ymmärrä vaan itseäsi niin ehkä pärjäät.

ihanuutta.

äidilleni joka erosi isästäni minun ollessani 3-vuotias. Isäni oli täysin alkoholisoitunut, työstään potkut saanut, puolisisaruksiani haukkuva nolla. Äitini oli töissä ja toi perheessä ruoan pöytään (4 lasta), isäni oli kaiket päivät kotona mutta parin läheltä piti tilanteen jälkeen minut laitettiin päivähoitoon. Äidille taisi olla viimeinen pisara isän kolarointi kännissä...