Pitääkö lapsen edes maistaa jokaista tarjolla olevaa ruokaa?

Pitää maistaa kaikkea, ja kylässä ollessa syödään tasan sitä mitä on tarjolla eikä aleta mankua muuta.

Ettekö te sitten maistata lapselle uusia makuja jo silloin kun lapsi on vielä luonnostaan utelias maistamaan, eli siinä vuoden iässä?

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:01"]Ei kannattaisi muutenkaan siitä syömisestä ja ruuasta tehdä niin hirveän suurta numeroa - kukaan ei ole kuollut nälkään jos ruokaa on saatavilla. Meillä on valtava määrä syömishäiriöisiä, mikä tarkoittaa että joku tässä kultturissamme on pielessä ja siksi syöminen kannattaisi pitää lapsesta asti ihan neutraalina ja luonnollisena tapahtumana ilman mitään valtapelejä.

[/quote]

syömishäiriöt johtuva sairaalloisen laihuuden ihannoinnista. Niin pojat kuin tytöt, naiset kuin miehet eivät voi syödä mitään, koska lihovat yli mainosten mallien mitoista. Siinä syyt syömishäiriöihin.

[/quote]

Vähän on nyt yksinkertaistettu asioita. Anoreksian syynä ei välttämättä ole ensinkään ulkonäkö ja anoreksiaa (näivetystauti) on jonkin verran ollut aina, jopa silloin kun naisihannne oli pullukka. Itse olen ollut anorektinen 70-luvulla eikä se liittynyt mitenkään ulkonäköön vaan henkiseen pahoinvointiin ja siihen ettei ollut oikein muuta keinoa kapinoida kuin syömättömyyys, mikä toisaalta oli helppoa koska en pitänyt syömisestä ylipäänsä.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 09:39"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 09:10"]Vai tuleeko lapsesta muuten nirso ja aikuisena huono syöjä?

Mä taas oon aatellu niinpäin, että kun jokaista ruokaa maistattaa, niin siinähän se makumaailma vaan laajenee. ;-)

[/quote]

Lapsen pitää maistaa kaikkia ruokia, muuten siitä tulee nirso. Kokemusta on mm yhden sukulaisen muksut eivät ole koskaan syöneet kasviksia ja hedelmiä. Heille kun yrittää moisia tarjota niin ei kelpaa. Muutenkaan he eivät syö mitään muuta kuin pelkkää pastaa ja spagettia ja nekin paljaaltaan. Kastikkeet jne ei kelpaa. Niiden äiti kun ei oikein ruokaa tee ja isä on aina matkoilla, niin syövät hiukan oudosti.

[/quote]

Tutkimusten mukaan (suomeksi esim. H. Tuorila) asia on juuri päinvastoin eli maistamispakko luo vastenmielisyyttä ruokia kohtaan, ei suinkaan intoa niitä syödä. Jos nirso lapsi saa valita, mitä syö, uskaltaa hän aikuisena kokeilla uusia makuja toivin kuin pakkomaistatettu, joka oppii sen maistelupakon vuoksi välttämään kaikkea uutta. Hänellä kun on vahva lapsuudessa saatu kokemus siitä, miltä tuntuu väkisin syödä jotain sillä hetkellä iljettävää.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:23"]Ettekö te sitten maistata lapselle uusia makuja jo silloin kun lapsi on vielä luonnostaan utelias maistamaan, eli siinä vuoden iässä?

[/quote]

Meidän allergikko ei todellakaan ollut utelias ruoan suhteen tuossa iässä. Niin monesti oli tullut ruoasta oireita, että suhtautui ihan kaikkeen epäluuloisesti. Vieläkin nyt kolmivuotiaana on epäluuloinen, mutta välillä yllättää ja syökin hyvällä ruokahalulla esim. juuri mämmiä. :)

Pakottaa ei saa, mutta maistamiseen kyllä kannattaa houkutella. Kuitenkaan ei mitenkään liian suurta numeroa tehden, ja hoputellen. Ruokailun pitää olla rentoa ja mukavaa, jotta kammo pikku hiljaa katoaisi.

Ei tarvitse maistaa, mutta saa maistaa. Terve uteliaisuus maistelun pohjana on paljon parempi kuin pakko.

Minut lapsena pakotettiin syömään jokaista ruokaa mitä oli tarjolla ja voin sanoa, että nykyään olen niin nirso, etten toiseen ole törmännyt..

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:48"]

Minut lapsena pakotettiin syömään jokaista ruokaa mitä oli tarjolla ja voin sanoa, että nykyään olen niin nirso, etten toiseen ole törmännyt..

[/quote]

Sama täällä. Sain esim. tomaateista rakkuloita suuhun, mutta sitä ei noteerattu vaan sanottiin, että olen itse ne aiheuttanut, koska en vain halua maistaa eri ruokia. Nykyisin syön todella suppeasti eli rahkaa, broileria ja mustikoita, melkein kaikki muu ruoka saa aikaan samanlaisen oksennusrefleksin kuin maistaminen aikanaan.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 09:57"]

Jos maistaminen on teelusikalisen verran, niin se on täysin ok ja meillä käytössä kotona. Ravintolassa tai kylässä rennommin, mutta yleensä muistavat "maistamispakon" sielläkin. Syödä ei tarvi, mutta ei voi tietää, tykkääkö ruuasta, jos ei maista edes lusikan kärjellistä. Joku lautasen ääressä istuttaminen tai pakottaminen isoihin annoksiin on sitten jo väkivaltaa tai vallankäyttöä.

[/quote]

Saako teillä myös oksentaa siinä pöydässä, kun maistamispakon takia koko vatsan sisältö nousee reippaalla vauhdilla suuhun ja suihkuaa sitten pöydälle?

Eivätköhän nuo aistiyliherkät ole loppujen lopuksi marginaaliryhmä. Eri asia on allerginen lapsi, jonka kohdalla tietysti otetaan rajoitukset huomioon. Mutta kun kyse on ihan tavallisista terveistä tenavista, niin kyllä pienestä pitäen pitää totuttaa lapsi eri makuihin. Ei kuitenkaan niin, että samalla kerralla maistatetaan lukemattomia uusia ruoka-aineita ja makuja. Johan siitä ahdistuisi aikuinenkin, saati sitten pikkulapsi. Uutta ruokaa ei myöskään ole viisasta lyödä lapsen eteen suurta annosta, vaan ensin maistellaan vaikka ihan vain äidin lautaselta. Jos tuntuu uppoavan, niin sitten oma pikkuannos. Moni lapsi haluaa nähdä eri ruoka-aineet erillisinä, ei siis muussattuna epämääräisenä mössönä kaupan purkkiruokien tyyliin.

Vain curling-äiti ei maistata lapsella ruokia, vaan tekee senkin lapsensa puolesta eli ottaa varovasti vaikkapa paprikaa pienen palan suuhunsa ja vääntelee naamaansa ja sanoo, että et sinä tästä tykkää, ei äitikään tykkää.

Muistan yhden sukulaisnaisen, joka ei osannut suhteuttaa lapsensa kokoa ja annoksen kokoa. Hän mätti isolle lautaselle ison aikuisten annoksen ruokaa pari-kolmevuotiaalle ja piti hirveää meteliä, kun lapsi ei suostunut syömään. Lapsi katsoi kauhuissaan järkyttävän suurta annosta eikä syönyt. Äiti vain huusi ja läpsi avokammenellä lapsen paljaalle reidelle. Kun äiti ei ollut paikalla, lapselle annettiin pienellä lautasella sopivan kokoinen annos ja ruoka upposi lapseen ongelmitta. Tapauksesta on jo vuosia, mutta oli se kyllä hyvä opetus tulevaisuutta varten.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 10:01"]Ei kannattaisi muutenkaan siitä syömisestä ja ruuasta tehdä niin hirveän suurta numeroa - kukaan ei ole kuollut nälkään jos ruokaa on saatavilla. Meillä on valtava määrä syömishäiriöisiä, mikä tarkoittaa että joku tässä kultturissamme on pielessä ja siksi syöminen kannattaisi pitää lapsesta asti ihan neutraalina ja luonnollisena tapahtumana ilman mitään valtapelejä.

[/quote]

syömishäiriöt johtuva sairaalloisen laihuuden ihannoinnista. Niin pojat kuin tytöt, naiset kuin miehet eivät voi syödä mitään, koska lihovat yli mainosten mallien mitoista. Siinä syyt syömishäiriöihin.

[/quote]

Vähän on nyt yksinkertaistettu asioita. Anoreksian syynä ei välttämättä ole ensinkään ulkonäkö ja anoreksiaa (näivetystauti) on jonkin verran ollut aina, jopa silloin kun naisihannne oli pullukka. Itse olen ollut anorektinen 70-luvulla eikä se liittynyt mitenkään ulkonäköön vaan henkiseen pahoinvointiin ja siihen ettei ollut oikein muuta keinoa kapinoida kuin syömättömyyys, mikä toisaalta oli helppoa koska en pitänyt syömisestä ylipäänsä.

[/quote]

Puhut paskaa. Olen itse entinen anorektikko ja bulmaanikko, miespuoleinen sellainen. Anoreksia alkoi yläasteella koulukiusaamisen ja yleisen laihuuspainostuksen johdosta, sekä siitä että en kiinnostanut naisia kun oli hieman pyöreä. Urheilin ja söin vain salaatteja ja join pepsi max:ia. Laskin kaikki kalorit koko ajan. Bulimia iski kun minun käskettiin syömään. Söin ihan normaaleja määriä ja kävin oksentamassa heti pois, niin kotona, kuin koulussakin. Painoin 169cm pituisena yläasteella ja lukiossa 49,9kg, anoreksian alussa painoin 80kg. Edelleen 32 vuotiaana lasken kaloreita ja pyrin kuluttamaan kaiken mitä syönkin liikkumalla. Syömisestä tulee aina huono omatunto. Olen pennusta asti syönyt kyllä kaikkea, mutta anoreksian ja bulimian jälkeen tulee aina huono omatunto syömisestä.

No meillä on se periaate ollut, että maistaa "pitää", mutta jollei tykkää ni jättää syömättä. Muutaman kerran on tullut sellaisia ruokamakuja vastaan, ettei muksu ole tykännyt. Sanoo vaa, etten tykkää ja "sylkäisee" nätisti pois lautasen reunalle. Ei siinä sitten sen enempään aleta vääntämään, olen kuitenkin painottanut, että tuota tehdään vain kotona. Kylässä/pk:ssa/koulussa jätetään sitten ottamatta, jos tuntuu sellaiselta ettei tykkää. Yleensä on maistamisen jälkeen pyytänyt lisää ja tykännyt.

Minkä takia tässä ketjussa on niin kauheasti alapeukutettu ajatusta, että varsinkaan aistiherkkää ei pitäisi pakottaa maistamiseen? Onko teillä itsellänne tällaista lasta? Minulla on, autismin piirteet tekevät sellaiseksi, ja siksi puhuin kokemuksesta. Olen myös itse näitä syömään pakotettuja 70-luvun lapsia, ja olen erittäin valikoiva ruuan takia.

Ruokaan liittyy ihan hirveästi psykologisia solmuja ja olen myös ylipainoinen.

Itse sanoin pienenä etten maista piimää sen vastenmielinen hajun takia, no mummollani oli pakkomielle saada sitä minut maistamaan ja kun pyysin maitoa lisää mummoni laittoi siihen piimää..elämäni huonoin kokemus enkä ole tähänkään ikään maistanut piimää koska siitä jäi kammo!

Itse sanoin pienenä etten maista piimää sen vastenmielinen hajun takia, no mummollani oli pakkomielle saada sitä minut maistamaan ja kun pyysin maitoa lisää mummoni laittoi siihen piimää..elämäni huonoin kokemus enkä ole tähänkään ikään maistanut piimää koska siitä jäi kammo!

Itse sanoin pienenä etten maista piimää sen vastenmielinen hajun takia, no mummollani oli pakkomielle saada sitä minut maistamaan ja kun pyysin maitoa lisää mummoni laittoi siihen piimää..elämäni huonoin kokemus enkä ole tähänkään ikään maistanut piimää koska siitä jäi kammo!

Itse sanoin pienenä etten maista piimää sen vastenmielinen hajun takia, no mummollani oli pakkomielle saada sitä minut maistamaan ja kun pyysin maitoa lisää mummoni laittoi siihen piimää..elämäni huonoin kokemus enkä ole tähänkään ikään maistanut piimää koska siitä jäi kammo!

Itse sanoin pienenä etten maista piimää sen vastenmielinen hajun takia, no mummollani oli pakkomielle saada sitä minut maistamaan ja kun pyysin maitoa lisää mummoni laittoi siihen piimää..elämäni huonoin kokemus enkä ole tähänkään ikään maistanut piimää koska siitä jäi kammo!

Pakolla maistattaminen aiheuttaa niitä traumoja, eli ei tosiaankaan "pidä maistaa kaikkea".

Sen sijaan kun pienestä saakka tarjotaan kaikkea monipuolisesti, monipuolinen maku kehittyy luonnollisesti ja lapsi "oppii" rakastamaan monia hankalampiakin makuja.

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 12:04"]Minkä takia tässä ketjussa on niin kauheasti alapeukutettu ajatusta, että varsinkaan aistiherkkää ei pitäisi pakottaa maistamiseen? Onko teillä itsellänne tällaista lasta? Minulla on, autismin piirteet tekevät sellaiseksi, ja siksi puhuin kokemuksesta. Olen myös itse näitä syömään pakotettuja 70-luvun lapsia, ja olen erittäin valikoiva ruuan takia.

Ruokaan liittyy ihan hirveästi psykologisia solmuja ja olen myös ylipainoinen.

[/quote]

Koska tässä ketjussa ei puhuta erikoistapauksista, vaan normi lapsista. Kukaan ei ole väittänyt, että aistiyliherkkää tai allergista lasta pitää pakottaa maistamaan eri ruokia, ei tietenkään. Mutta jos lapsi saa päättää syömisensä, käy kuin minun pienemmille sisaruksille: hamppareita ja ranskalaisia vaan, kaikki terveellinen pahaa, helevetin nirsoja, vaikka ovat aikuisia. Kyllä kannatti antaa lasten päättää.