Keksikää jotain positiivista mieheni käytöksestä

Mieheni valittaa siitä, että syön joka päivä herkkuja. On kuulemma huolissaan minusta. Kieltäytyy ostamasta minulle pyytämäni vkl-sipsipussia jos menee tekemään perheen pääsiäisostokset, siispä joudun käymään itse kaupassa. Fakta on, että herkuttelen viikonloppuisin yhden sipsipussillisen. Ennen söin niitä joka ilta. Mieheni luomiselle vieressä naama pitkänä ja nalkuttaa. 

Toinen asia, josta saan kuulla jatkuvasti, on IPhonella surffaaminen iltaisin lasten mentyä nukkumaan. "Menisit nyt vaikka lenkille mielummin". "Mitä sä taas sitä puhelinta räpläät?". 

Tilanne ne on se, että olemme molemmat vaativissa töissä, lapset pieniä ja oma aika saati yhteinen aika ja rentoutumiskeinot kortilla. Jotenkin kun ainoat kommunikaatioyritykset miehen puolelta on vain minun ja rentoutumiskeinojeni arvostelua, huomaan pyrkiväni välttelemään häntä mahdollisuuksien mukaan. Se ei lähennä puolisoita toisiinsa, ei. 

Olen kertonut miehelle ties miten monta kertaa, etten pidä siitä, että tekemisiäni ja valintojani arvostellaan ja pyytänyt häntä olemaan vaikka hiljaa jollei muuta sanottavaa keksi. Ei auta. Samoin olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, koska oman käsitykseni mukaan ero tulee olemaan vain ajan kysymys, ainakin sitten kun lapset vähän isompia, mutta mies ei näe mitään syytä, hänen mielestään meidän pitäisi vaan puhua enemmän. Niin mistä? Minun elintavoistani? Entä jollen halua puhua koko ihmisen kanssa mitään kun kaikki päätyy aina samaan..? 

Minusta tämä on täysi umpikuja, mutta keksisikö joku teistä jotain rakentavia ja positiivisia ajatuksia tilanteesta näiden nykyisten tilalle?