Onko perhepäivähoitajana toimiminen jotenkin noloa?
Jäin ihan tarkoituksellisesti kotiin neljä vuotta sitten perhepäivähoitajaksi, vaikka omat lapseni olivat jo koululaisia. Halusin pois hektisestä työelämästä, kaikesta kiireestä ja stressistä.
Olen löytänyt elämäniloni uudestaan. Nautin nykyisestä perhepäivähoitotyöstäni suunnattomasti, eikä oman alan töihin ole enää mitään intoa.
Jatkuvasti saan selitellä ihmisille valintaani. Miksi koulutettu ihminen jää kotiin? Etkö kaipaa mitään haastetta elämääsi? Eikö kyllästytä? Miten te pärjäätte rahallisesti? Milloin aiot mennä takaisin töihin? Eikö sinulla ole mitään kunnianhimoa?
Kommentit (4)
Yleensähän ainakin kunnallisina perhepäivähoitajina on niitä rassukoita, joista ei muihin töihin ole. Rumia, yksinkertaisia juntteja. Yksityisissä löytyy fiksumpia, kun ovat sentään yrittäjiä.
Mä olen tehnyt saman valinnan ja törmännyt samoihin kyselyihin. Ehkä pph:n työ on muitten mielestä noloa, mutta itse en niin koe, koska tykkään työstäni ja tässä on jopa haastetta. Mutta työkaveritkin, siis muut alueeni pph:t, jotenkin nolostelevat kertoa vieraille, mitä tekevät työkseen. Hoitolasten vanhempien on myös välillä vaikea käsittää, että pph:kin voi tajuta muistakin asioista jotakin kuin pelkästään lasten hoitamisesta. Välillä tuntuu hieman huvittavalta, kun kuvitellaan, etten esim. tiedä, mitä gradun tekeminen tarkoittaa, tai mulle selitetään, mitä jotkut sivistyssanat tarkoittavat. En ole yhdellekään vanhemmalle koskaan kertonut, mikä on koulutukseni, jos he eivät ole sitä suoraan kysyneet.
Yleensähän ainakin kunnallisina perhepäivähoitajina on niitä rassukoita, joista ei muihin töihin ole. Rumia, yksinkertaisia juntteja. Yksityisissä löytyy fiksumpia, kun ovat sentään yrittäjiä.