Lue keskustelun säännöt.
Mistä treffiseuraa melkein nelikymppiselle 2. lapsen isälle?
15.04.2014 |
Nyt pikkuhiljaa alkaa näyttämään siltä, että 15 vuoden avo-/avioliitto on tullut tiensä päähän ja on aika yrittää löytää uutta seuraa. Ongelmana vain on että 15 vuoden aikana maailma tuntuu muuttuneen sen verran paljon ettei mukavan treffiseuran löytyminen ole enää itsestään selvää (no ei se kyllä aiemminkaan ikkunoista ja ovista sisään rynnännyt, mutta nyt sen löytäminen on vielä vaikeampaa).
Netistä kun on katsonut eri treffisivustoja, niin vaihtoehtoina tuntuu olevan sivustot, joissa haetaan sitä unelmien rinssiä vielä nelikymppisenäkin (ja minä olen enemmän sitä "sammakko on ja sammakkona pysyy, vaikka kuinka pussaisi" tyyppiä) tai sitten puhtaasti seksiseuran (ja kaikkein mieluiten varatun sellaisen) hakemiseen pyhitetyt palvelut.
Itsellä olisi nyt ihan alussa haussa ihan vanhanaikainen treffiseura, jonka kanssa voisi käydä esimerkiksi elokuvissa ja syömässä ilman sen suurempia avioliitto tai koko yön seksimaratoni lupauksia. Ihan vain keskinäistä hauskanpitoa ainakin aluksi enemmänkin ystäväpohjalta (kuinka niin sydän on pikkuisen päässyt palamaan karrelle).
Baarista tuntuu taas olevan melko mahdotonta löytää sopivaa seuraa. Vaikka jostain löytyisikin suunnilleen ikäisiäni naisia, niin sitten he ovat joko niitä samoja rinssin etsijöitä, karanneita kotiäitejä joronjäljillä tai sitten suurimman osan ajasta niin hyvässä juhlakunnossa, etteivät aina edes muista käydä vessassa (ja tuskin siis muistaisivat saapua seuraavalla viikolla treffipaikalle).
Varmasti asiaa helpottaisi jos olisi George Clooneyn näköinen, mutta kun oma ulkonäkö on lähempänä luokkaa melko varmasti kädellinen, niin se hiukan rajoittaa kadulla hihaan tarttuvien naisten lukumäärää.
Tällä hetkellä siis näyttää pahasti siltä, että tulevaisuuden seuralaiseni tulee olemaan joko (Nyrkki)Kyllikki tai sitten (luostarin) Rauha, jollei sitten Jutan ihmedieetti todella tee ihmeitä tai te Vauva palstalaiset keksi jotain paikkaa josta jopa minä voisin löytää mukavaa seuraa.
Kommentit (34)
Mikä ihmeen toisen (järjestysnumero) lapsen isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia viesteistä, mutta ehkä kirjoitin sen verran epäselvästi että aihe meni vähän ohi. Tarkoitus ei siis todellakaan ole löytää laastarisuhdetta heti entisen perään vaan enemmänkin ystävyyttä ja mahdollisesti "amerikkalaistyylistä" deittailua, jossa on vaan tarkoitus mennä ulos pitämään hauskaa ilman mitään velvoitteita kummallekaan.
Uskon että yksinäisyys varmasti tulee olemaan tuttua minulle varsinkin silloin kun lapset tulevat olemaan äidillään ja urheilun sekä itseeni tutustumisen olen jo aloittanut aviokriisin aikana.
Juuri mainitsemani uusissa mielenkiintoisissa ravintoloissa syöminen, elokuvissa, stand up ja musiikki keikoilla, jne. käyminen taas on rehellisesti vaan hemmetin tylsää yksin, kun ei voi jakaa kokemusta kenenkään kanssa, mutta en haluaisi niistä luopuakkaan. Tiettyyn rajaan asti voi tietysti vaivata kavereita mukaan, mutta heillä on omat suhteensa ja en halua olla koko ajan kinuamassa heitä perheittensä luota pitämään minulle seuraa.
Ennen liittoa minulla oli useampikin naispuoleinen ystävä joiden kanssa pystyi käymään viihteellä, mutta liiton aikana ne suhteet pikku hiljaa lopahtivat (osittain vaimoni mustasukkaisuuden vuoksi).
Tietysti pitkällä tähtäimellä olisi kiva jos jostakusta voisi tulla enemmänkin kuin ystävä, mutta nyt en hae mitään ystävyyttä enempää, kunnes saan oman elämän takaisin kuosiin.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 11:28"]
Mikä ihmeen toisen (järjestysnumero) lapsen isä?
[/quote]
Tarkoitus oli laittaa 2:n, mutta tuli kiireessä typo. Tuskin sentään niin paljon ymmärtämistä vaikeuttaa :-)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:51"]
Yleensä on niin, että jos kumppania ihan kauheasti ja epätoivoisesti etsii, niin sitä ei löydy.
Kannattaa opetella olemaan tyytyväinen itseensä ja elämäänsä sinkkuna. Kun on sosiaalinen ja aktiivinen, harrastaa ja käy erilaisissa tilaisuuksissa, juttelee ihmisille, on mukana yhdistystoiminnassa ja missä vaan itseä kiinnostavissa touhuissa, niin jossain vaiheessa siellä tulee vastaan se, jonka kanssa juttu luistaa.
[/quote] Mihin nämä väitteet perustuvat? Onko oikeaa näyttöä siitä, että esim. puolisoa ei löydä etsimällä? Minusta kirjoituksesi on oikea kootut kliseet, jotka lisäksi eivät oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa. Kumppani löytyy kuin löytyykin juuri etsimällä monissa tapauksissa. Joskus voi löytyä myös sattumalta, mutta näin käy harvemmin. Loppuosa vastauksestasi onkin sitten ihmisten tunkemista väkisin tiettyyn muottiin. Pitää olla sosiaalinen ja aktiivinen. Entäs jos ei ole? Hiljaa, nyt meidän keijo on sosiaalinen ja osallistuu yhdistystoimintaan! Lisäksi jos henkilö ei ole tyytyväinen sinkkuna olemiseen, silloin hän ei ole tyytyväinen sinkkuna olemiseen, eikä itsepetos mitään auta. Jos tykkää enemmän elää hyvän, yhteensopivan kumppanin kanssa, se ei ole yhtäkuin "et osaa olla yksin".
Onko näin ettei täältä tule mitään vastauksia alkuperäiseen kysymykseen?
Ehkä se sitten on epänormaalia haluta hauskaa seuraa ja edes hetkeksi irtautua eron arjesta ennen kuin se vuosi erosta on kulunut. Minusta se silti kuulostaa todella ahdistavalta.
Onko täällä ketään muuta joka on ollut samassa tilanteessa, eikä halunnut muumioitua vuodeksi neljän seinän sisälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä osaanko sinulle mitään vinkkejä antaa, mutta itse käyn uimassa, keilaamassa, keikoilla ja kirppiksillä yksin, lasten kanssa ja ystävien kanssa. Tosin olen sinkku, mutten 4 seinän sisään jumittunut. Kun mahdollisesti (4 vuotta erosta) vielä joku päivä totean, että olisi kiva löytää kumppani niin alan vähän enemmän viestittää sitä ympäristöön :) Mukavaa kevättä!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:51"]
Yleensä on niin, että jos kumppania ihan kauheasti ja epätoivoisesti etsii, niin sitä ei löydy.
Kannattaa opetella olemaan tyytyväinen itseensä ja elämäänsä sinkkuna. Kun on sosiaalinen ja aktiivinen, harrastaa ja käy erilaisissa tilaisuuksissa, juttelee ihmisille, on mukana yhdistystoiminnassa ja missä vaan itseä kiinnostavissa touhuissa, niin jossain vaiheessa siellä tulee vastaan se, jonka kanssa juttu luistaa.
[/quote] Mihin nämä väitteet perustuvat? Onko oikeaa näyttöä siitä, että esim. puolisoa ei löydä etsimällä? Minusta kirjoituksesi on oikea kootut kliseet, jotka lisäksi eivät oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa. Kumppani löytyy kuin löytyykin juuri etsimällä monissa tapauksissa. Joskus voi löytyä myös sattumalta, mutta näin käy harvemmin. Loppuosa vastauksestasi onkin sitten ihmisten tunkemista väkisin tiettyyn muottiin. Pitää olla sosiaalinen ja aktiivinen. Entäs jos ei ole? Hiljaa, nyt meidän keijo on sosiaalinen ja osallistuu yhdistystoimintaan! Lisäksi jos henkilö ei ole tyytyväinen sinkkuna olemiseen, silloin hän ei ole tyytyväinen sinkkuna olemiseen, eikä itsepetos mitään auta. Jos tykkää enemmän elää hyvän, yhteensopivan kumppanin kanssa, se ei ole yhtäkuin "et osaa olla yksin".
[/quote]
Jos Keijo ei ole sosiaalinen ja aktiivinen ja istuu illat yksin kotona nenä kiinni kirjassa, niin sehän on ihan fine, mutta todennäköisyys tavata joku nainen on aika paljon pienempi kuin jos Keijo käy erilaisissa tapahtumissa, harrastaa ja tapaa monenlaisia ihmisiä monissa eri yhteyksissä.
Parisuhde onnistuu paremmin, jos kumpikin on sinut itsensä kanssa. Toki suhteen aloittaminen edellyttää, että kumpikin on jollain tasolla ajatellut aloittavansa suhteen ja on valmis siihen. Tarkoitin etsimisellä sellaista epätoivoista etsimistä ja ajattelua, että parisuhde ja puoliso tuo onnen ja autuuden ja korjaa kaikki asiat elämässäni. Ihminen saattaa olla tyytymätön työhönsä, urakehitykseensä, ulkonäköönsä ja ties mihin ja odottaa, että kaikki nämä ongelmat poistuvat, jos on joku kumppani. Erityisesti naisilla on usein tätä ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä estää nyt ottamasta yhteyttä niihin ystävänaisiin? Jos todella etsit ystävää etkä panoseuraa, kuten useimmat eronneet miehet.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 13:57"]Mikä estää nyt ottamasta yhteyttä niihin ystävänaisiin? Jos todella etsit ystävää etkä panoseuraa, kuten useimmat eronneet miehet.
[/quote]
Valitettavasti vuodet ovat heitelleet sen verran että kaikki sen aikaiset tutut asuu toisella puolella maata. Toiseksi eiköhän kaikki heistä ole jo naimisissa tahoillaan ja voin kuvitella ettei heidän puolisonsa kauheasti innostu jos joku miespuolinen kaveri kymmenen vuoden takaa lähestyy heidän vaimojaan Facebookissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennakkoasenteista huolimatta sanoisin, että kannattaa kokeilla nettideittailua. Mielikuvasi treffipalstoilla pyörivistä naisista on hieman mustavalkoinen. Joukkoon mahtuu kuitenkin kaikenlaisia ihmisiä. Myös niitä, jotka haluavat samantapaista deittiseuraa kuin sinäkin. Hassua sinänsä, kun usein törmää siihen, että joidenkin mielestä netistä haetaan nimenomaan liikaa sellaista amerikkalaistyylistä deittailua. Moni saattaa kokea sen mielekkäänä, sillä nettideittailu tavallaan kannustaa pitämään vaihtoehdot avoimina. Mutta samanhenkisiä ihmisiä kyllä löytyy, kunhan avoimesti kertoo, mitä itse haluaa ja etsii. Kannattaa ainakin kokeilla. On kuitenkin parasta lähteä liikkeelle rennosti ja avoimin mielin. Liika suorituspaine johtaa helposti pettymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:51"]
Yleensä on niin, että jos kumppania ihan kauheasti ja epätoivoisesti etsii, niin sitä ei löydy.Kannattaa opetella olemaan tyytyväinen itseensä ja elämäänsä sinkkuna. Kun on sosiaalinen ja aktiivinen, harrastaa ja käy erilaisissa tilaisuuksissa, juttelee ihmisille, on mukana yhdistystoiminnassa ja missä vaan itseä kiinnostavissa touhuissa, niin jossain vaiheessa siellä tulee vastaan se, jonka kanssa juttu luistaa.
Mihin nämä väitteet perustuvat? Onko oikeaa näyttöä siitä, että esim. puolisoa ei löydä etsimällä? Minusta kirjoituksesi on oikea kootut kliseet, jotka lisäksi eivät oman kokemukseni mukaan pidä paikkaansa. Kumppani löytyy kuin löytyykin juuri etsimällä monissa tapauksissa. Joskus voi löytyä myös sattumalta, mutta näin käy harvemmin. Loppuosa vastauksestasi onkin sitten ihmisten tunkemista väkisin tiettyyn muottiin. Pitää olla sosiaalinen ja aktiivinen. Entäs jos ei ole? Hiljaa, nyt meidän keijo on sosiaalinen ja osallistuu yhdistystoimintaan! Lisäksi jos henkilö ei ole tyytyväinen sinkkuna olemiseen, silloin hän ei ole tyytyväinen sinkkuna olemiseen, eikä itsepetos mitään auta. Jos tykkää enemmän elää hyvän, yhteensopivan kumppanin kanssa, se ei ole yhtäkuin "et osaa olla yksin".
Kumppania pitää etsiä suunnitelmallisesti ja mahdollisimman ripeästi.
Tilastot nimittäin osoittavat, että mitä pitempään mies on ilman suhdetta ja ilman seksiä, sen suurempi todennäköisyys on että hän ei enää sopeudu parisuhteeseen. Syntyy oma tapoja, ja aikuisena sopeutuminen uuteen parusuhteeseen on yhä vaikeampi. Jo 5 vuotta yksin olleen miehen todennäköisyys päätyä uuteen parusuhteeseen on lähes nolla. Samoin kuin 1-2 vuotta työttömänä olleen mahdollisuus päästä takaisin työelämään.
Sosiaalisutta ja seksuaalista kanssakäymistä pitää koko ajan pitää yllä. Josa se katkeaa, myös elimistö ja hormoonijärjestelmä muuttuu,
Syy ja mekanismi on sama kuin pitkäaikaisen vankilatuomion suorittaneella. Vankikaan ei kykene enää koskaan normaaliin perhe-elämäänn
Samaa mieltä edellisten kanssa. Keskity itseesi, urheile, etsi oma tyyli jne ja muutut kiinnostavaksi. Ei ketään kiinnosta epätoivoinenjuuri eronnut 4kymppinen ukon kuvatus. Pitkässä liitossa usein kadottaa itsensä, sun pitää nyt vaan kaivaa se SINÄ sieltä uudelleen esiin.