Psykologeista tai eri terapiamuodoista jotain tietäviä?
Mulla ei ole masennusta, ahdistusta tai mitään mielenterveysongelmia.
Ikäviä sattumuksia, piiloiteltuja ja peiteltyjä tunteita ja epätyydyttävä äiti tytär-suhde ennemminkin.
Nyt pelkään, että siirrän huomaamattani näitä piiloiteltuja tunteita ja epärealistisia odotuksia omiin lapsiini.
Ja suoraan sanottuna alan olla vähän vähän vaikeuksissa esiteinini kanssa. Kyse on selkeästi tavastani kommunikoida lapseni kanssa. Mitä enemmän ananlysoin omaa käytöstäni, löydän siitä vahvoja viitteitä oman äitini käytöksestä, jota näin aikuisena en mitenkään voi sietää. Olenkin aika etäinen äitini kanssa.
Haluan ehdottomasti katkaista tämän kierteen tai jatkumon. Haluan oppia pois omista ei-rakentavista tavoistani kommunikoida ja viestiä lapseni kanssa. Haluan osata tukea paremmin hänen itsetuntoaan, mielipiteitään, persoonallisuuden piirteitään. En halua liiaksi siirtää häneen omia odotuksiani, en halua että hänen koskaan täytyy tuntea ettei ole pystynyt täyttämään minun odotuksiani tai kokea, että olisin pettynyt häneen. Haluan, että hänestä kasvaa onnellinen, itsenäinen ja tasapainoinen nuori ja haluan ehdottomasti säilyttää häneen luottamuksellisen ja läheisen suhteen.
Vaikka olen mielestäni ihan terve ja tasapainoinen, nämä lapsuuden möröt kummittelee selvästi niin, että pelkään historian toistavan itseään.
Minä tarvitsen selkeästi jonkinlaista keskusteluapua, psykologia, psykiatria tai mitä niitä nyt on.
Mutta mistä tällaista apua saa? Mihin minun kuuluu ottaa yhteyttä?
Kun kyse ei ole mistään akuutista kriisistä, en tarvitse lääkitystä, sairaslomaa tai mitään sellaista, niin ei kai työterveyshuolto, mielenterveystoimisto tai terveyskeskus ole silloin oikea osoite?
En ymmärrä näistä instansseista mitään, voin aivan hyvin maksaa vaikka itse yksityisellä terapiani, mutta en kertakaikkiaan tiedä, mihin mun pitäisi soittaa.
Eikö niitä psykiatreja ole joka lähtöön, kognitiivista -, ratkaisukeskeistä-, yksilö-, ja perheterapiaa? Mistä ihmeestä voin tietää mikä olisi mulle oikea osoite? Millä hakusanalla sellaista etsin? Mulla on siis ongelmia lapseni kanssa, mutta selkeästi tiedostan, että ongelman ydin on oman äitisuhteeni epäonnistumisessa. Onko se silloin yksilöterapiaa?
Voisitteko auttaa, mikäli tiedätte näistä asioista enemmän?
Kommentit (12)
No apua varmasti saa yksityisterapeuteilta, hintaa on tyypillisesti 75-100€/45 min. istunto. Kognitiivinenpsykoterapia.fi sivujen kautta löydät kognitiivisten terapeuttien luettelon. Kannattaa käydä vähintään parilla eri terapeutilla kerran ennen terapian alkua ja kuulostella, kenen kanssa natsaa.
Kannattaa muuten ihan tosissaan varautua siihen, että terapia maksaa todella suuren osan tilistä. Itse käyn vielä suht halvassa terapiassa, ja hintaa kertyy n.500e/kk ilman korvausta. Tietysti voit juurikin käydä frekvenssillä 1x/vko ja jonkun 10 kertaa vain, mutta jos kyseessä on todellakin syvälle juurtuneet ongelmat, niin niitä ei saa ratkottua lyhyellä terapialla. Nuo lyhyet käyvät mielestäni parhaiten esim kriisiterapiaan jne, eivätkä niinkään varhaislapsuudessa tapahtuneiden ihmissuhteiden hoitoon. Mutta tämä on vain minun mielipide, ja toki sinun kannattaa hakeutua ensisijaisesti nyt psykologille/psykiatrille joko kunnan tai yksityisen kautta, joka kartoittaisi enemmän sinun tarpeitasi ja osaisi paremmin suunnittella. Yksin on todella hankala ottaa selvää erilaisista terapiamuodoista, ja siitä mikä itselle sopii parhaiten.
Minä suosittelen lukemaan Tunne Lukkosi -nimisen kirjan ( http://www.tunnelukkosi.fi/ ). Se käsittelee juuri noita lapsuudesta/lapsi-vanhempi -suhteesta johtuvia piilotettuja tunteita ja käyttäytymismalleja, auttaa käsittelemään ja purkamaan niitä.
Kirjan avulla ymmärsin, että todellakin kaikki minun tunnelukkoni ovat myös äitini tunnelukkoja. Ja hänen äitinsä tunnelukkoja. Ja että jos en avaa niitä lukkoja, ne siirtyvät myös minun lapsilleni. Eli ennenkaikkea olen oppinut tunnistamaan nämä asiat itsessäni niin, että pystyn tietoisemmin vaikuttamaan siihen, etten siirrä näitä käytösmalleja ja tunnelukkoja eteenpäin omille lapsilleni. Ja pystyn tukemaan lapsiani paremmin kasvamaan tasapainoisesti, ilman että tarvitsee kehittää näitä suuria tunnelukkoja. Pystyn tunnistamaan heidän tunnelukkonsa ja tilanteet, joissa ne ilmenevät, ja näin auttamaan heitä käsittelemään ne tunteet heti (ettei sitten tälleen aikuina tarvitse).
Tsemppiä AP :)
Mutta älä hakeudu psykoanalyysiin tai psykoanalyyttisen psykoterapiaan. Tutkimusnäyttö sen tehosta on huono. Kognitiivinen on pohjaltaan "tieteellisin". Perheterapiaa en niinkään tunne. Kannattaa ensisijaisesti hankkiutua riittävän koulutetulle terapeutille, eli lähinnä psykologille tai psykiatrian erikoislääkärille.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:42"]
Mutta älä hakeudu psykoanalyysiin tai psykoanalyyttisen psykoterapiaan. Tutkimusnäyttö sen tehosta on huono. Kognitiivinen on pohjaltaan "tieteellisin". Perheterapiaa en niinkään tunne. Kannattaa ensisijaisesti hankkiutua riittävän koulutetulle terapeutille, eli lähinnä psykologille tai psykiatrian erikoislääkärille.
[/quote]
Johtuu kyllä ihan siitä, että tutkimukset keskittyvät kognitiivisen terapian tutkimiseen. Miten jostain voi olla tuloksia, jos sitä ei tutkita? Mutta ap ihan oikeas, hakeudu nyt alkuun jollekkin asiantuntijalle, jonka kanssa keskustelette mikä olisi juuri sinulle paras terapiamuoto. Sen voin kyllä varamsti sanoa jo nyt, että tärkein tekijä terapiasi onnistumiselle, on sinun ja terapeutin välinen suhde. Vaikka kyseessä olisi maankuulu psykiatri, niin jos teillä ei synkkaa niin että voit avautua, on terapia yhtä tyhjän kanssa. Mutta joka tapauksessa, älä tee pitkälle kantavia päätöksiä av-palstan perusteella, vaan psykologin tai psykiatrin kanssa. Onhan kyseessä sinun ja lastesi elämä kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:42"]
Mutta älä hakeudu psykoanalyysiin tai psykoanalyyttisen psykoterapiaan. Tutkimusnäyttö sen tehosta on huono. Kognitiivinen on pohjaltaan "tieteellisin". Perheterapiaa en niinkään tunne. Kannattaa ensisijaisesti hankkiutua riittävän koulutetulle terapeutille, eli lähinnä psykologille tai psykiatrian erikoislääkärille.
[/quote]
Johtuu kyllä ihan siitä, että tutkimukset keskittyvät kognitiivisen terapian tutkimiseen. Miten jostain voi olla tuloksia, jos sitä ei tutkita? Mutta ap ihan oikeas, hakeudu nyt alkuun jollekkin asiantuntijalle, jonka kanssa keskustelette mikä olisi juuri sinulle paras terapiamuoto. Sen voin kyllä varamsti sanoa jo nyt, että tärkein tekijä terapiasi onnistumiselle, on sinun ja terapeutin välinen suhde. Vaikka kyseessä olisi maankuulu psykiatri, niin jos teillä ei synkkaa niin että voit avautua, on terapia yhtä tyhjän kanssa. Mutta joka tapauksessa, älä tee pitkälle kantavia päätöksiä av-palstan perusteella, vaan psykologin tai psykiatrin kanssa. Onhan kyseessä sinun ja lastesi elämä kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:36"]Minä suosittelen lukemaan Tunne Lukkosi -nimisen kirjan ( http://www.tunnelukkosi.fi/ ). Se käsittelee juuri noita lapsuudesta/lapsi-vanhempi -suhteesta johtuvia piilotettuja tunteita ja käyttäytymismalleja, auttaa käsittelemään ja purkamaan niitä. Kirjan avulla ymmärsin, että todellakin kaikki minun tunnelukkoni ovat myös äitini tunnelukkoja. Ja hänen äitinsä tunnelukkoja. Ja että jos en avaa niitä lukkoja, ne siirtyvät myös minun lapsilleni. Eli ennenkaikkea olen oppinut tunnistamaan nämä asiat itsessäni niin, että pystyn tietoisemmin vaikuttamaan siihen, etten siirrä näitä käytösmalleja ja tunnelukkoja eteenpäin omille lapsilleni. Ja pystyn tukemaan lapsiani paremmin kasvamaan tasapainoisesti, ilman että tarvitsee kehittää näitä suuria tunnelukkoja. Pystyn tunnistamaan heidän tunnelukkonsa ja tilanteet, joissa ne ilmenevät, ja näin auttamaan heitä käsittelemään ne tunteet heti (ettei sitten tälleen aikuina tarvitse). Tsemppiä AP :)[/quote]
Tuon tunnelukkokirjan kirjoittaja on pohjakoulutukseltaan diplomi-insinööri...
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:42"]
Mutta älä hakeudu psykoanalyysiin tai psykoanalyyttisen psykoterapiaan. Tutkimusnäyttö sen tehosta on huono. Kognitiivinen on pohjaltaan "tieteellisin". Perheterapiaa en niinkään tunne. Kannattaa ensisijaisesti hankkiutua riittävän koulutetulle terapeutille, eli lähinnä psykologille tai psykiatrian erikoislääkärille.
[/quote]
Johtuu kyllä ihan siitä, että tutkimukset keskittyvät kognitiivisen terapian tutkimiseen. Miten jostain voi olla tuloksia, jos sitä ei tutkita? Mutta ap ihan oikeas, hakeudu nyt alkuun jollekkin asiantuntijalle, jonka kanssa keskustelette mikä olisi juuri sinulle paras terapiamuoto. Sen voin kyllä varamsti sanoa jo nyt, että tärkein tekijä terapiasi onnistumiselle, on sinun ja terapeutin välinen suhde. Vaikka kyseessä olisi maankuulu psykiatri, niin jos teillä ei synkkaa niin että voit avautua, on terapia yhtä tyhjän kanssa. Mutta joka tapauksessa, älä tee pitkälle kantavia päätöksiä av-palstan perusteella, vaan psykologin tai psykiatrin kanssa. Onhan kyseessä sinun ja lastesi elämä kuitenkin.
[/quote]
monissa tutkimuksissa on verrattu terapioiden "tehoa" psyykkisten sairauksien hoidossa - psykoanalyysi ei toimi. Ylipäätänsä koko psykoanalyysi on lähinnä uskontoa muistuttava, enintään puolitieteellinen konstruktio. Monihan kokee saavansa avun papiltakin, mutta ei kukaan järkevä ihminen suosittele piruntorjujaa psyykkisten ongelmien hoitoon, ainakaan jos papilla ei ole psykoterapeuttikoulutusta.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 11:00"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:54"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:42"]
Mutta älä hakeudu psykoanalyysiin tai psykoanalyyttisen psykoterapiaan. Tutkimusnäyttö sen tehosta on huono. Kognitiivinen on pohjaltaan "tieteellisin". Perheterapiaa en niinkään tunne. Kannattaa ensisijaisesti hankkiutua riittävän koulutetulle terapeutille, eli lähinnä psykologille tai psykiatrian erikoislääkärille.
[/quote]
Johtuu kyllä ihan siitä, että tutkimukset keskittyvät kognitiivisen terapian tutkimiseen. Miten jostain voi olla tuloksia, jos sitä ei tutkita? Mutta ap ihan oikeas, hakeudu nyt alkuun jollekkin asiantuntijalle, jonka kanssa keskustelette mikä olisi juuri sinulle paras terapiamuoto. Sen voin kyllä varamsti sanoa jo nyt, että tärkein tekijä terapiasi onnistumiselle, on sinun ja terapeutin välinen suhde. Vaikka kyseessä olisi maankuulu psykiatri, niin jos teillä ei synkkaa niin että voit avautua, on terapia yhtä tyhjän kanssa. Mutta joka tapauksessa, älä tee pitkälle kantavia päätöksiä av-palstan perusteella, vaan psykologin tai psykiatrin kanssa. Onhan kyseessä sinun ja lastesi elämä kuitenkin.
[/quote]
monissa tutkimuksissa on verrattu terapioiden "tehoa" psyykkisten sairauksien hoidossa - psykoanalyysi ei toimi. Ylipäätänsä koko psykoanalyysi on lähinnä uskontoa muistuttava, enintään puolitieteellinen konstruktio. Monihan kokee saavansa avun papiltakin, mutta ei kukaan järkevä ihminen suosittele piruntorjujaa psyykkisten ongelmien hoitoon, ainakaan jos papilla ei ole psykoterapeuttikoulutusta.
[/quote]
Analyyttinen pyskoterapia ja psykoanalyysi ovat kaksi eri asiaa. Psykoanalyysissa tavataan vähintään kolme kertaa viikossa, ja siinä pyritään pureutumaan mieleen hyvin intensiviisesti. Suomessa hyvin harva terapeutti edes antaa psykoanalyysia. Analyyttinen terapia (usein Suomessakin kognitiivis-analyyttista) tavataan vähemmän, ja se perustuu pitkälti vapaaseen keskusteluun yhdessä terapeutin ja potilaan välillä. Potilas valitsee puheenaiheet, ja terapeutti ei usein aivan suoria ratkaisuja ehdota asioihin, vaan auttaa potilasta hakemaan ratkaisut itse. Puhtaasti kognitiivinen ja ratkaisukeskeinen terapia puolestaan on paljon enemmän terapeuttilähtöistä, jossa terapeutti avoimesti etsii itse ratkaisuja potilaan tilanteeseen ja antaa jopa kotiläksyjä potilaalle. Sanomattakin on selvää, että jos ratkaisukeskeiseen terapiaan lähtee, tulee olla varma että kyseessä on virallinen psykoterapeutti jne. Voisit kyllä linkata tietysti jonkin ihan oikean tutkimuksen tänne. Esimerkiksi yhdessä laajimmista tutkimuksista (Wambold Bruce, Therapist effects on psychology) todetaan, että terapiamuodolla ei ole parantumiselle merkitystä, vaan terapeutin ja potilaan välisellä suhteella on suurin merkitys.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:56"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 10:36"]Minä suosittelen lukemaan Tunne Lukkosi -nimisen kirjan ( http://www.tunnelukkosi.fi/ ). Se käsittelee juuri noita lapsuudesta/lapsi-vanhempi -suhteesta johtuvia piilotettuja tunteita ja käyttäytymismalleja, auttaa käsittelemään ja purkamaan niitä. Kirjan avulla ymmärsin, että todellakin kaikki minun tunnelukkoni ovat myös äitini tunnelukkoja. Ja hänen äitinsä tunnelukkoja. Ja että jos en avaa niitä lukkoja, ne siirtyvät myös minun lapsilleni. Eli ennenkaikkea olen oppinut tunnistamaan nämä asiat itsessäni niin, että pystyn tietoisemmin vaikuttamaan siihen, etten siirrä näitä käytösmalleja ja tunnelukkoja eteenpäin omille lapsilleni. Ja pystyn tukemaan lapsiani paremmin kasvamaan tasapainoisesti, ilman että tarvitsee kehittää näitä suuria tunnelukkoja. Pystyn tunnistamaan heidän tunnelukkonsa ja tilanteet, joissa ne ilmenevät, ja näin auttamaan heitä käsittelemään ne tunteet heti (ettei sitten tälleen aikuina tarvitse). Tsemppiä AP :)[/quote]
Tuon tunnelukkokirjan kirjoittaja on pohjakoulutukseltaan diplomi-insinööri...
[/quote]Mitä siitä?
Et varmastikaan saa Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa, koska sitä ei heru ilman diagnoosia ja lääkärin toteamaa tarvetta työkyvyn säilyttämiseksi.
Sinulle voisi olla paras jokin lyhytterapia. Ostat esim 10 kertaa ratkaisukeskeistä terapiaa. Hinta on noin 80 euroa per 45 minuuttia. Vaikeinta lienee oikean terapeutin löytäminen. Joudut maksamaan mahdollisesti satoja euroja, ennenkuin löydät sen oikean, jonka kanssa synkkaa. Tuo synkkaaminen on tärkein tekijä terapian onnistumisessa.
Valitse kuitenkin laillistettu psykoterapeutti, ja hänellä on hyvä olla erikoisosaamista perheterapiassa. Googlettamalla oman kaupunkisi+psykoterapeutti löytyy varmasti jotakin.