Teini erosi eilen. On valvonut ja itkenyt varmaan koko yön. Olenko huono äiti kun pakotin kouluun.

Kouluun ei jaksa mennä, mutta pitsaa ja pelaamista kaveriporukalla jaksaa. :-) nyt tulee mieleen se Kummelin "Apinaa koijataan" - sketsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä näytä monellakaan töitä olevan kun olette saaneet jo yli 30 sivua juttua aikaan.

Tauoilla voi surffata. 

Voi kun olisikin duuni, jossa olisi taukoja! Olen tässä kohtapuolin lähdössä iltavuoroon sairaalaan, ja tiedän, että taas saa tuntikausia juosta tukkaputkella. 

Nimim. sairaanhoitaja

Tsemppiä työvuoroon! Itsellä päinvastainen tilanne, olen töissä tehtaalla, jossa työtehtävänäni on oikeasti vaan tuijottaa ruutua 8-10 tuntia. Noh, onpahan ainakin aikaa selata Vauva-palstaa!

ap nyt työnnät sen penskan ulos ja laitat sille lenkkarit jalkaan. Juokseminen piristää

Voisiko kaverit viedä pojan nyt illalla jonnekin ulos? Taitaa jo varsin iloisella tuulella olla, eli varmaan menisi tilanne ohi parin tunnin happihyppelyllä? 

Vierailija kirjoitti:

Kouluun ei jaksa mennä, mutta pitsaa ja pelaamista kaveriporukalla jaksaa. :-) nyt tulee mieleen se Kummelin "Apinaa koijataan" - sketsi.

Ketä nyt koulu kiinnostaisi? Pitsa toisaalta kiinnostaa aina!

Ero on ikävä juttu. Mutta elämän ensimmäinen ero se vasta ikävältä tuntuukin, ja vielä teini-iän myllerryksessä. Muistan itse sen tunteen ja teki mieli päättää päiväni sen vuoksi. Onneksi en tehnyt niin. Mutta tukea siinä tilanteessa tarvitsee!

Vierailija kirjoitti:

Mun teini kun eros ja oli paskana, niin hain hänelle kaupasta suklaata, nessuja ja kokista, sekä sallin vapaapäivän koulusta. Ei tarvinnut lähteä itkuisella naamalla kouluun superväsyneenä.

Ihana 😍 Mut joo todellakin hyvä ap, kun annoit sit kumminkin pojan jäädä kotiin. Teini-iässä ero voi tuntua jopa vielä raskaammalta kuin aikusena, koska teininä sitä muutenki tuntee niin vahvasti monet asiat.

Ei ihme että maailmassa on koko ajan vain löysempää väkeä. Nyt tämäkin teini jää aina kotiin kun tulee ero tai vähän jokin valvottaa. Ei työnantajan velvollisuus ole esim maksaa palkkaa jos sössii oman siviilielänsä. T:duunarinainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kouluun, vastoinkäymiset ovat osa elämää. Ei aikusenkaan pidä jäädä ihmissuhdeongelmien vuoksi pois töistä, koska ne eivät ole sairauksia vaan sosiaalisia ongelmia.

Liika empatia on pahasta. Pahimmillaan noista poissaolijoista kasvaa niitä ihmisiä, jotka saikuttavat tulevaisuudessa töistäkin kissan kuoleman vuoksi.

Ja kyllä muuten jää aikuiset ihmissuhdeongelmien takia pois töistä. Ihan lääkärintodistuksella. Missä ihmeen kuplassa te oikein elätte. 

No ihan kuriositeettina voin sanoa, että jos hakee saikkua ihmissuhdeongelmien takia, ei palkkaa makseta koska harva lääkäri kirjoittaa sairausdiagnoosia ihmissuhteen purkautumisen takia. Ja ihan ihmisenä sanoisin että jos tulee ero tai tapahtuu jotain veemäistä ihmissuhderintamalla, niin kyllä se koulu/työ tai muu ympäristö on kuitenkin se turvaverkko jossa voi työkavereilta ja koulukavereilta saada tukea ja sympatiaa asiassa. Kotiin jääminen voi saada maailman näyttämään huomattavasti mustemmalta, ja antaa ikään kuin toimintamallin jossa sydänsuru on sairaus vaikka se on osa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme että maailmassa on koko ajan vain löysempää väkeä. Nyt tämäkin teini jää aina kotiin kun tulee ero tai vähän jokin valvottaa. Ei työnantajan velvollisuus ole esim maksaa palkkaa jos sössii oman siviilielänsä. T:duunarinainen

Kyllä se valitettavasti lain mukaan on :( Näitä lusmuilijoita on mahdoton saada pihalle työpaikasta, vaikka eivät siellä ikinä fyysisesti olekaan. 

Ei mitään henkilökohtaista ap:ta kohtaan, mutta tällä tavalla niitä itsekeskeisiä teinejä tulee. Ja joo, ei olisi muute minun asiani, mutta lukion opettajana joutuu sitten pitämään näille kuria . Mikä on vaikeata, koska kotona ei ole rajoja asetettu, joten sama meininki jatkuu tunneillakin.

Terv: Lukion miesope, jonka tekisi mieli välillä heittää piittaamattomat nuoret ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet. Menisitkö itse töihin?

Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia! 

No itse en haluaisi olla kirurgin pöydällä joka miettii eroaan, itkee eikä pysty keskittymään työhönsä. Toivoisin että olisi jäänyt kotiin ja tilalla olisi joku joka pystyy työhönsä keskittymään.

Se kun ihan riippuu ihmisestä kuinka paljon vastoinkäymiset vaikuttaa, ja silloin on hyvä tietää mihin kykenee ja mihin ei. Jos kokee ettei sillä hetkellä pysty työtään hoitamaan PITÄÄ jäädä kotiin!

Miten kirurgin työ liittyy tähän?

Jättääkö kirurgi syö.päpotilaan leikkaamatta, koska poikakaveri jäti????

Ei voi olla todellista. Anteeksi, en jaksa vääntää rautalangasta. Uskon että suurinosa ymmärtää asian pointin.

VASTAA= jättääkö kirurgi leikkaamatta potilaan, jos mies jättää

Vastaus= tieteenkin, jos ei ole työkykyinen. Ei tietenkään, jos on työkykyinen.

Eri

Aika vahva ilmaisu, että teini "erosi", kun ei varmaan missään liitossakaan ole ollut tms., joten en vertaisi sydänsuruja aikuisten eroihin, joilla on usein jo aivan käytännön tasolla suuria vaikutuksia elämään. Mutta jos kyse on pitempiaikaisesta vakavammasta seurustelusta, niin kyllä nuorella ja lapsellakin voi sydänsurut vaikuttaa niin, ettei koulupäivästä tule mitään, ja on parempi jäädä kotiin päiväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään henkilökohtaista ap:ta kohtaan, mutta tällä tavalla niitä itsekeskeisiä teinejä tulee. Ja joo, ei olisi muute minun asiani, mutta lukion opettajana joutuu sitten pitämään näille kuria . Mikä on vaikeata, koska kotona ei ole rajoja asetettu, joten sama meininki jatkuu tunneillakin.

Terv: Lukion miesope, jonka tekisi mieli välillä heittää piittaamattomat nuoret ulos.

Samaistun niin tähän kommenttiin! Eihän se vanhemmalle tunnu miltään antaa sen lapsen maata kotona, mutta sitten me opettajat joudutaan näitä lapsia potkimaan persauksille (ns) ja pitämään sitä kuria, mikä olisi oikeasti vanhempien duuni. Toivottavasti onnistuisi alanvaihto pian!

Terv: Matikanope yläasteella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet. Menisitkö itse töihin?

Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia! 

Väitän, että en ole julmuri enkä kovasydäminen - itseäkin on elämä heitellyt mm sydänsurujen kautta. Ketäpä ei, mutta se ei ole sairaus eikä syy olla poissa töistä! Olen samaa mieltä, että töihin vaan. Töissä/koulussa voi toki sanoa, että ei tänään ole paras itsensä, mutta on kuitenkin paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Empatiakyvyn puutteen takia voisi muutama kommentoija ottaa vaikka loppuelämän saikkua. Ei ihmekään että sairaudet ja pahaolo lisääntyy kun suoritusyhteiskuntalaiset tuomitsevat yhden päivän poissaolon mikä on vieläpä ihan syystä.

Noihin lemmikki kuoli hähähää kommentteihin vielä sellainen, että itse todennäköisesti ottaisin koirani kuoleman takia saikkua kuin tuttuni kuoleman. Koira on paljon tärkeämpi ja tää palsta vaan on vahvistanut ajatuksiani siitä miten ihmisiä ei edes kannata surra.

Nyt ymmärtää hyvin työpaikkojen pahan olon, huonon työilmapiirin kiusaamisen ja joidenkin herkkien ihmisten loppuunpalamisen.

Jos nämä "parhaat" työntekijät ovat näitä tunteettomia täydellisyyksiä jotka eivät ikinä ole "turhaan" poissa töistä.

Voin vain kuvitella minkälaisia he ovat työkavereina. No, heillä tuskin on todellisia työkavereita, mutta itse eivät sitä tajua ja mikä paheksunta, ylimielisyys ja ylivertaisuus heistä huokuu.

Nämä kyllä latistavat ja vievät kaiken työnilon muilta.

Toki sellaista kuin työtnilo ei ole heille olemassa, työ on velvollisuus ja maailman tärkein asia. Totista hommaa.

Saattaa olla, että lintsaisi vaikka "pakottaisit". Olet huono äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä näytä monellakaan töitä olevan kun olette saaneet jo yli 30 sivua juttua aikaan.

En osaa sanoa muista, mutta itse teen vuorotyötä, yleensä yövuoroa. On reilusti aikaa hengailla palstalla näin päivisin :)

Täällä toinen monta vastausta ketjuun kirjoittanut, olen vapaapäivällä, mutta kieltämättä olis kyllä voinut tämän vapaapäivän jotenkin järkevämminkin käyttää.

Yksi päivä kotona ja tällainen haloo. Ap sanoi, ettei muuten poissaoloja ole ollut, ja nyt joidenkin mielestä ap:n teinin tulevaisuus on jo ihan pilalla ja työelämässä ei tule pärjäämään. Kaikkea kanssa. 

Olen esihenkilö ja tiimimme työntekijöillä on vain vähän lyhyitä poissaoloja. (Valitettavan paljon sitten syöpää yms. vakavaa.) Työntekijät tietävät, että ei tarvitse valehdella, vaan sanoa suoraan jos on jotain tarvetta vapaaseen. Vaikka lemmikki kuollut tai uneton yö omaa lastaan hoitaen takana. Näitä poissaoloja on todella harvoin. Ihan yksittäisiä per henkilö per työsuhde.

Vastaavasti jos meillä joku sairastaa jotain tavistautia, niin moni haluaa silti tehdä töitä kotona etänä osan päivää, vaikka ei tarvitsisi. Tulevat vaikka kuuntelemaan tiimipalaveria Teamsissa.

Olin perustyöntekijänä, kun työkaverini olisi tarvinnut vapaapäivän. Hänelle läheinen henkilö oli edellisenä iltana myöhään kuollut yllättäen ja työkaveri oli tilannut hänelle ambulanssia, soittanut sukulaisille kuolemasta yms. Ei tippunut vapaapäivää. Ei edes palkatonta. Työkaveri itki päivän huoneessaan ja päätti että jousto omalta puolelta loppui siihen ja kaikki mahdolliset saikkupäivät käytetään jatkossa. Tuo oli minulle hyvä opetus, että ei noin.