miksi suomalaiset ovat niin super epäsosiaalisia?

Koska jos iltasella naapuritorpan valo kajastaa omaan pihaan, on se liian lähellä.

Oon huomannut saman, täällä on ihan tosi vaikea tutustua ihmisiin. Toisaalta musta tulee suomessa samanlainen kuin muistakin. Käperryn omiin oloihin ja piireihin. Ulkomailla oon sosiaalisempi

Tosi epäsosiaalista jakaa ilmaista rahaa kenelle vaan, kuka viitsii vaatia.

Minusta erikoista on se, kuinka ne sosiaalisiksi, empaattisiksi jne. itseään kuvailevat ovat usein pahimpia porukasta pois sulkijoita ja muutenkin aika koppavia. Ne "erakot" ja "ihmisvihaajat" taas ovat yleensä tosi symppiksiä ja sellaisia, etteivät vähästä hätkähdä. En tiedä, onko tämä erityisesti suomalainen ominaisuus vai esiintyykö muissa maissa/kulttuureissa samaa.

Mä oon asunut ulkomailla nyt 17 vuotta, useassa eri maassa, kolmella mantereella. Vieläkin ihmettelen, miten "kaikki" jaksaa olla niin sosiaalisia. Töissäkin joka päivä suunnitellaan, mitä tehdään ja kenen kanssa töiden jälkeen. Viikonloppuna ei lauantai ehdi edes puoleen päivään, kun jossain whatsapp-ryhmässä joku vinkuu tylsyyttä ja ehdottaa tapaamista. Ja mä mietin, miten nämä ihmiset ei koskaan halua olla yksin? Nyt kamalin pelko on mahdollinen ulkonaliikkumiskielto ja etätöihin pakottaminen. Mulle pari viikkoa yksin kotona ilman työkavereiden tai yhtään kenenkään seuraa on lähes pala taivasta. :D

Vierailija kirjoitti:

Minusta erikoista on se, kuinka ne sosiaalisiksi, empaattisiksi jne. itseään kuvailevat ovat usein pahimpia porukasta pois sulkijoita ja muutenkin aika koppavia. Ne "erakot" ja "ihmisvihaajat" taas ovat yleensä tosi symppiksiä ja sellaisia, etteivät vähästä hätkähdä. En tiedä, onko tämä erityisesti suomalainen ominaisuus vai esiintyykö muissa maissa/kulttuureissa samaa.

Tuosta syntyy vaikutelma että nämä on vapaana rällästäviä narsisteja. Suomalaiset eivät vielä tajua sellaista käytöstä eivätkä uskalla puuttua vaikka tunnistaisivatkin. Keinot puuttuu.

Ujojen pitäisi yhdessä hiljentää tai laittaa oikeisiin mittasuhteisiin tuollaiset liikaa tilaa vievät, jotta saataisiin kaikille kiva tunnelma.

Sama on noissa mammaryhmissä en päässyt oikein sisään tunsin itseni ulkopuoliseksi (vaikka siitä on nyt aikaa) yleensä niissä on kaksi/kolme ihmistä jotka perustavat sen kuppikunnan, ovat samalla aallonpituudella keskenään ja mulkoilevat vähänkin heistä poikkeavia. Sanoisin että suomalaiset ovat kyllä sosiaalisia mutta valikoivia seuran suhteen.

En tiedä mutta introverttinä nautin siitä. Jatkuva sosiaalisuus kuormuttaa kamalan paljon. Olen sosiaalialalla töissä ja väitän olevani hyvä tässä, ammattitaitoinen, ystävällinen, empaattinen jne. Mutta vapaa-ajalla parasta on kun saa olla yksin, ja asua aika korvessa, lähin naapurikin noin km päässä. Ihan parasta.

Ei oikein kiinnosta ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta erikoista on se, kuinka ne sosiaalisiksi, empaattisiksi jne. itseään kuvailevat ovat usein pahimpia porukasta pois sulkijoita ja muutenkin aika koppavia. Ne "erakot" ja "ihmisvihaajat" taas ovat yleensä tosi symppiksiä ja sellaisia, etteivät vähästä hätkähdä. En tiedä, onko tämä erityisesti suomalainen ominaisuus vai esiintyykö muissa maissa/kulttuureissa samaa.

Tuosta syntyy vaikutelma että nämä on vapaana rällästäviä narsisteja. Suomalaiset eivät vielä tajua sellaista käytöstä eivätkä uskalla puuttua vaikka tunnistaisivatkin. Keinot puuttuu.

Ujojen pitäisi yhdessä hiljentää tai laittaa oikeisiin mittasuhteisiin tuollaiset liikaa tilaa vievät, jotta saataisiin kaikille kiva tunnelma.

Minä hiljensin yhden sosiaalisen päällepäsmärin. Ensin tuo ilkeyden huippu itkuhuusi puhelimessa pari tuntia "kuinka kehtaan avata suuni" ja päästi kaikki patoutuneet tunteensa kerralla ulos ja sitten lopetti yhteyden pidon minuun.

Vihdoinkin.

Onneksi suurimmaksi osaksi ollaankin. Ne muutamat ärsyttävät puheliaat hölöttäjät on ärsyttäviä ja usein yksinäisiäkin.

Geneettistä pääosin, vähän kulttuurista.. isovanhemmistani ainakin yksi oli todella ujo. Muista en niin osaa sanoa, koska elivät maalla ja siellä ja silloin ujokin pärjäsi.

Molemmat vanhempani ovat ujoja ja toinen aika epäsosiaalisia. Ihan töissä kävivät jne. mutta eipä heillä ystäviä niin ole ollut. Kahestaan kyykkivät. Sukujuhlat riesa. Minä olen ujo. Pärjäilen mutta onhan se elämää rajoittanut. Kaksi sisarustani ei niin ujoja. Minun lapseni on ujo myös. Surettaa kyllä vähän, jos ihan rehellinen olen. Niin reipas ja sosiaalinen kun pitäs olla. Kaikkien pitäisi olla. Kukaan ei sano että jokaisen pitäisi olla vaikkapa musikaalinen.