Mitä mieltä äidin käytöksestä?

Kaverini valittaa töissä, että teinin kanssa on jatkuvasti kahnauksia. Ajattelin ensin että teinitytöllä on todellakin vain hurja vaihe menossa, mutta kyläilyreissuillani sain todistaa muuta. Vai mitä mieltä on palstamammat?

Teini kysyi puhelinta lainaan, ja näpytteli sen kanssa oman huoneensa lattialla. Äitinsä alkoi huutamaan (ei pyytänyt, huusi) et nyt saatana tänne se puhelin. Teinityttö vastasi, ettei anna vaan kirjoittaa viestin ensin loppuun. Kun selitys ei kelvannut ja mammansa karjui vielä kireämmin, teini uhkasi leikillään heittää koko puhelimen ikkunasta ulos. Äitinsä huusi, että nyt heti, ja teini ojensi puhelimen ja näin ilmeestä että tyttöä kiukutti, mutta hillitsi itsensä. Äiti vastasi saatuaan puhelimen "Mä tiedän että sä olisit muuten heittänyt sen mulle etkä ojentanut sitä, koska pelkäisit et otan sulta puhelimen kokonaan pois." Kauhean sotaisasti sanottu, ja kun teini vihdoin toimi oikein, sekään ei kelvannut! Tämän jälkeen teinillä vihdoin paloin pinna, otti sen puhelimen äitinsä kädestä ja heitti sen lattialle äitinsä jalkojen juureen. Itse purin huultani yhteen, koska ajattelin vain takkia päälle vetäessä miten tarpeeton kommentti toikin oli kaveriltani.

Näitä samoja tilanteita olen todistanut nyt muutamia, joissa tyttö oikeasti taistelee ettei menetä malttiaan, mutta äitinsä ihan kuin provosoi ja siirtää sen jälkeen tilanteesta vastuun täysin tyttärensä harteille. Tämänkin puhelimesta syntyneen tilanteen kuulin töissä ihan omituisena versiona.

Toinen vastaava tilanne oli se, kun teinityttö istui keittiön pöydän ääressä ja äitinsä kävi hääräämässä jotain hellan vierellä. Ihan ohimennen tyttö sanoi, että voisitko vääntää sitä hellaa pienemmälle missä vesikattila kiehuu yli kun kerta olet siinä vierellä. Näin äitinsä ilmeen, oli kuin ei olisi ollut kuulevinaankaan ja käveli keittiöstä ulos sellainen vittumainen virne naamallaan. Samassa teinillä napsahti, ja koin itse paremmaksi siinä kohtaa alkaa tehdä lähtöä. Kun olin kävelemässä autolleni, kuulin kun kaverini huusi ikkunasta pihalla puutarhatöitä tekevälle parikymppiselle veljenpojalleen miten sen pitää tulla laittamaan tytär kuriin koska hän ei ymmärrä mikä sille taas tuli.

Muuten tytär on ollut minua kohtaan aivan ihana mitä olen nähnyt sitä, mutta enemmän en ymmärrä äitinsä käytöstä. Tytär ei kauheasti puhu tai uskalla näyttää mielipiteitään mutta osaa keskustella kuin aikuiset kun äiti ei ole paikalla. Aika usein äitinsä korjaa teininsä puheita ja syyttelee valehtelusta, jos teini silottelee joitain noloksi kokemiaan asioita, ja häpeän välillä kaverini käytöstä kun sen pitää tavallaan käryttää tyttö valehtelusta vaikka aiheet eivät ole suurensuuria. Ihan kuin äidillä olisi tarve nolata tyttärensä. Viimeisin oli varmasti se, kun tyttö kertoi että haluaa housunsa pesuun, koska niissä on nurmikosta jäänyt vihreää, niin kaverini korjasi nopeasti tyttärensä puheet "ei kun niissä on sitä kuukautisverta!" Joskus taas kun tytär kertoo jotain asiaa, hän ei saa sanoa sanottavaansa loppuun kun äiti on koko ajan "ei kun se meni niin.."- asenteella. 

Selkeästi näen, että vikaa ei ole yksistään teinissä vaan hyvin itsekeskeisessä äidissä. Vai?