11 v -mä en ole mitään!-
Hei!
Meillä asustelee kotona itsesääli marttyyri 11v poika. Onko muualla tällaisia.. Kaikki vastoinkäymiset kääntyvät siihen kuinka hänestä ei oo mihinkään ja hän ei osaa mitään.. Ku ei jaksais aina hyssytellä, vaikka pakkohan se on. Onko muissa perheissä tällaisia lapsia? Miten käsittelette vastoinkäymiset?
Kommentit (18)
No kiitos :) oma lapsi se on silti. ;)
No kiitos :) oma lapsi se on silti. ;)
Kuka sen tolleen on kasvattanu? Joku joka on saanut iskostettua hänen päähänsä, että hänen arvonsa perustuu suorituksiin? Joku Kokoomuksen äänestäjä fitness-perse? Joku epäempaattinen "multitaskaaja" joka ei itsekään oikein kunnolla osaa mitään?
Kuulostatpa kannustavalta vanhemmalta.
Huono kasvattaja, varmaan sekin.. Isommista asioista on onneksi kuitenkin kyse, ettei mistään koenumeroista. Sairaanhoitajaäiti, että empatiaa toivottavasti riittää. Poliittista vakaumusta en kerro kuitenkaan, vaikka kokoomus se ei kuitenkaan ole.
Kiitos tästäkin kuitenkin, kyllä täällä jaksaa odottaa ehkä vastausta siihen kysymykseenkin. :)
Kannustava vanhempikin väitän olevani.. Ehkä aloitus kuulosti hieman liian kärkkäältä, mutta kun tunnin vakuuttelut siitä että hänestä on aivan mihin hän haluaa ei auttaneet, niin päätinpä tehdä aloituksen tänne.. Että jos jossakin muualla olisi lapsia, jotka antavat itselleen anteeksi vähän helpommin...
Kannustava vanhempikin väitän olevani.. Ehkä aloitus kuulosti hieman liian kärkkäältä, mutta kun tunnin vakuuttelut siitä että hänestä on aivan mihin hän haluaa ei auttaneet, niin päätinpä tehdä aloituksen tänne.. Että jos jossakin muualla olisi lapsia, jotka antavat itselleen anteeksi vähän helpommin...
Katso vaikkapa todistusta.Missä aineissa hän on hyvä ja kehu ja huomioi niistä.Varmasti jotain löytyy niin että voit jostain alkaa.Jos hän on kiinnostunut jostain erityisestä asiasta olkoon se nyt vaikka leipominen kannusta ja kehu.Tuon ikäiset pojat ovat herkkiä ja epävarmoja itsestään ,eikä alkava murrosikä helpota asiaa.Yritä kannustaa ja kehua ja ennenkaikkea jutella pojan kanssa.Meillä on selvitty asioista juttelemalla ja kannustamalla.Toivon sinulle ja pojallesi paljon voimia ja jaksamista.
Kiitos!! Kannustetaan ja tsempataan kyllä, on hyvä jääkiekossa mitä harrastaa ja monessa muussakin asiassa, mutta ne asiat joista pitää huomauttaa.. Käyttäytyminen, kotiintuloajat, kielenkäyttö yms aiheuttavat tämän "minusta ei ole mihinkään" ja "mä en osaa mitään" -tilanteen.
Olen jo ajatellut, että tämä on keino "päästä pälkähästä" ja äiti unohtaa marmatuksen kun pitää rueta tsemppaamaan että "kyllä sinusta on"
Mutta vertaistukea hain ja kiitos että sitä sain. :) pitänee muistaa kehua hieman enemmän silloin kun on niitä hyviä juttuja tapahtunut..
Sanot sille pennulle että saa valita kahdesta a: joko alkaa arvostamaan itseään enemmän eikä vertaile itseään muihin ja unohtaa perfektionismin B: Nettipaasto ja mediadieetti niin kauan kuin vaihtoehto A alkaa itsestään sen vaikutuksesta manifestoitua todeksi.
Jos nämä eivät toimi, kerro hänelle Jari Sarasvuosta.
Masentuneen lapsen puhetta. Tiedän, kun itsekin joskus sellainen olin.
Lapseni ei ole koskaan sanonut että ei osaa. Itse kehun tarvittaessa olet sinä sitten hyvä. Eli kannusta, innosta, kehu, halaa, arvosta jne
Muistan kun lapsena itelläni oli tuo vaihe myös. Tuntui, etten kelvannut mihinkään, en ole kenellekkään mitään yms. No tää vaihe kesti sen pari kuukautta, jonka jälkeen oli taas ihan normaali olo. Johtui kai alkavasta murrosiästä. Mutta mun neuvo on, et aina kun poika osaa jotain ilman, että sanoo itseatään tuolla tavalla, kehut ihan reippaasti. Voit myös keskustella asiasta hänen kanssaan ja kysyä, painaako jokin hänen mieltään. Puhuminen tuollaisessa tilanteessa/vaiheessa on tärkeää! :)
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 22:21"]Masentuneen lapsen puhetta. Tiedän, kun itsekin joskus sellainen olin.
[/quote]
No tätä minä eniten tietysti pelkään.. :( mutta välillä poika on niin iloinen kuin voi vaan olla..
Masentunut voi olla kaikkea muuta kuin surullinen. Kyllä masentuneenakin on parempia kausia. Masennusta on lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa tai erittäinvaikeaa sorttia.
Kannusta myös niistä ei niin hyvin menneistä asioista.Hyvästä yrityksestä jne.
T.10
Tämä ailahtelu taas kyllä kuulostaa ihan kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä. Veljeni oli lapsena juuri tuollainen, välillä synkkyyteen vajonnut ja seuraavana päivänä jo riehakkaan iloinen jostain asiasta.
Ei kuulosta menestyjän puheelta. Tervemenoa amikseen.