Lue keskustelun säännöt.
Ennen tykkäsin koirista... minulla jopa oli koira... nyt vain puistattaa
Vierailija
10.04.2014 |
Onko tämä joku äiti-ihmisten juttu?
Siis minulla oli nuorempana koira, en tiennyt mitään ihanampaa kuin ihmisen paras ystävä. Tämä koira on edelleen elossa, vanha ja raihnainen kuin mikä mutta maailman ystävällisin koira, asuu nyt äitini kaverina.
Sitten minusta tuli äiti.
Ja en tiedä mitään ällöttävämpää kuin koirat. Toki niitä tykkään silitellä tai rapsutella jos vastaan tulee joku suloinen yksilö, tai katson ihailleen jotain suurikokoista koiraa, esim. lähitalossa asuu yksi iso tumma komea tanskandoggi, ehkä maailman kaunein koira!
Mutta muutoin mua vaan yököttää. Enkä oikein tiedä mikä? Onko se se että jotkut ihmiset pitävät koiraa oikeasti lapsen korvikkeena? Minulla on täti jolla ei ole lapsia ja lässyttää kahdell koiralleen kuin vauvoille. Vai onko se että niitä koiranpaskoja on aina tuolla kadunvarsilla? Vai se että koirat haisee, varsinkin märkänä tosi pahalle... vai se että koira tassuttelee ensin likaisilla kaduilla ja sitten jolkottaa niillä samaisilla tassuilla kotona, ehkä jopa sohvilla/tuoleilla?
Yhtä lailla varmasti moni lapseton koiraihminen on samaa mieltä lapsista :D Mutta oma lapsi on sentään omaa lihaa ja verta, eikä nelijalkainen karvakasa.
Eniten kuitenkin ällöttää lapsiperheet joissa on koira, tai jopa koiria! Siellä ne koirat ja lapset sekaisin jolkottaa ja maistelee toisten kakkaisia suita/käsiä, koirankarvoja vauvan suussa ja koira nuolee lasten suita... byäh.
Sellaisia mietteitä mulla tuli tälleen kello kuusi aamulla mieleen :)
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen saanti aiheuttaa monille henkisiä ongelmia, joten et ole yksin.
Meillä koirasta on tullut entistä rakkaampi lapsen syntymän myötä.
En voisi kuvitellakaan antavani sitä pois sen takia, että ällöttää. Ainoa syy olisi lapsen allergia ja silloinkin koira pääsisi lähipiiriin asumaan.
Jokainen tyylillään, ei siinä mitään :)
Mua kyllä koiran haju on ällöttänyt raskausaikana ja muistaakseni vähän synnytyksen jälkeenkin, mutta ei kyllä puistata. Olen nyt raskaana ja mulla on aika rankkaa, ja koira tuntuu tosi läheiseltä.
Oman koiran hankkimisen jälkeen on tullut semmoinen, että muut koirat helposti ällöttävät, haisevat pahalta ja ovat ärsyttäviä, mutta oma koira on kyllä ihana :)
Missä muka annetaan koiran nuolla vauvaa? Ei meillä ainakaan silloin, kun olin pieni. Koiran kanssa elettiin sovussa, vaikka yllättäen korvasinkin sen paikan perheen ykkösenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä varmaan koira on joskus nuolaissut vauvaa. En ole osannut tätä pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ja koirien pitäisi olla TASA-ARVOISIA perheessä. Hermostun jo siitä kun joka ikinen päivä joku idiootti myy täysikasvuisen koiransa "muuttuneen elämäntilanteen vuoksi" ja pahin on tämä "meille tuli lapsi" "olen raskaana". Toivon todella että heidän lapset sairastuvat syöpään tai vastaavaan. Hyi
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 07:09"]Lasten ja koirien pitäisi olla TASA-ARVOISIA perheessä. Hermostun jo siitä kun joka ikinen päivä joku idiootti myy täysikasvuisen koiransa "muuttuneen elämäntilanteen vuoksi" ja pahin on tämä "meille tuli lapsi" "olen raskaana". Toivon todella että heidän lapset sairastuvat syöpään tai vastaavaan. Hyi
[/quote]
Samaa mieltä. Tosi kurjaa nähdä kun koirasta luovutaan vain sen takia koska ämmä on paksuna. Taannoin näin apulassa tälläisen ilmoituksen: "perheenlisäyksen takia joudumme luopumaan 8-vuotiaasta __rakkaasta__ koirastamme. Hän on ihan mukava koira" Ja vitut minä sanon. Laitoin ämmälle s-postia ja laitoin vähän faktoja pöytään!! Koira saattaa olla sinulle vain yksi sivu elämässäsi, mutta muista että sinä olet koiralle koko sen elämä ja napa. Helvettiin itsekkäät emakot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis anteeksi, lasten ja koiran tasa-arvoisia? Sitten varmaan vanhemmat ja koirakin ovat tasa-arvoisia keskenään. Ei helvetti tätä...
Ne koiran tassut on myös mahdollista pestä ennen kun sen vie ulkoa sisälle... :D On ihmisillä oikeesti ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tyykäsin ennen koirista. Nykyään tuntuu vaan kaikki koirat olevan turhautuneita sekoboltseja. Ilmeisesti inhimillinen kasvatus johtaa siihen. Koira ei saa olla koira vaan joku nukke.
No jos suoraan aletaan puhua niin samaa mieltä olen. Olen ollut lapsen ehkä yksi eläinrakkaimmista ihmisistä mutta en voi sietää enää koiria jotka oli mulle ennen niin tärkeitä. En voi käsittää ihmisiä jotka hommaa koiran, jopa koen koiran omistajat jollain tapaa vähä-älyisiksi ja koen myötähäpeää jonkun taluttaessa koiraa. En voi sietää räksytystä, en voi sietää kun jokaisessa portin pielessä on paskakasa ja tien reunustat erottaa talvisin kakkarannuista. En voi ymmärtää että joku ilkeää antaa koiran kävellä sisällä, yhtälailla voi kävellä kengät jalassa ja myös sohvalle mennä pitkälleen kengillä ja hyppiä sängyllä kengillä. Sentään ei karvakasoja kuitenkaan kengistä lähtisi kuten koirista. Sainpa avauduttua kauan vaivanneen asian kun joku muu otti puheeksi : )
Kannattais mennä vielä nukkumaan. Pää selviäis.