Lue keskustelun säännöt.
Kuka muu tuntee, ettei ole niin kuin muut?
09.04.2014 |
En tarkoita hyvässä mielessä, vaan nimenomaan sillä tavalla, että tuntee olevansa jotenkin vajaampi tai huonompi ihmisenä kuin muut. Että joutuu usein hieman teeskentelemään, että on ihan tavallinen ihminen siinä missä muutkin, mutta totuus on oikeasti toinen.
Mulla tämä ajatus on ollut lapsuudesta asti. Tunnen itseni huijariksi, mutten oikein voi kertoa tästä kellekään.
Kommentit (26)
Löysin tällaisen: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F60-69/F60/Pages/F601.aspx "eristäytyvä persoonallisuus". Sopiiko ap sinuun?
Ensimmäisen viestisi perusteella ajattelin, että syy voisi olla siinä, että muut ihmiset saavat sinut tuntemaan huonoksi, jolloin samanhenkisten ystävien hankkiminen auttaisi. Mutta ymmärrän, että nyt on kyse enemmän omasta persoonastasi. Kannattaa miettiä asiaa, mutta muistaa, että syitä tuntemuksillesi voi löytyä myös ympäristöstä.
Vierailija 16, tekstisi voisi olla minun kirjoittamaani muutama vuosi takaperin. Luulen, että kyse kohdallasi on vain siitä, että ympärilläsi olevat ihmiset eivät ole samanhenkisiä kuin sinä. Itse en ole tuntenut noita tunteita enää, kun muutin uudelle paikkakunnalle ja pääsin sellaisiin sosiaalisiin ympyröihin, joissa minua ymmärretään.
t. 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä.
Olen periaatteessa ihan jopa positiivinenkin suuren osan ajasta, mut sitten vain jotenkin ne hetket, joina tuntuu, että olen "huono", jotenkin vain painaa enemmän.
Voi olla, että mulla on eristäytyvän persoonallisuuden piirteitä, mutta siihen ei ehkä kuitenkaan ihan sovi se, että olen aika sosiaalinen, mun on helppo tutustua ihmisiin ja saan keskustelun aikaiseksi kenen kanssa tahansa. Olen aika pidetty ihminen, mutten ehkä saa itse ihmissuhteista kovinkaan paljoa.
Ap
Koen kuuluvani tähän joukkoon, vaikka minulla on pari ystävää. Tulen ihan kohtalaisesti juttuun ihmisten kanssa, mutta silti koen itseni erilaiseksi. Useimpien ihmisten seurassa on vaikea olla luontevasti, mutta onko kyse vain siitä, että kemiat eivät kohtaa? Toisaalta tulen parhaiten toimeen muiden hieman outojen ja jostakin syystä monien masentuneiden ihmisten kanssa. Yritän helpottaa erilaisuuden tunnetta pukeutumalla mahdollisimman massan mukaisesti, vaikka todellinen makuni on poikkeava. En tunne itseäni vajavaiseksi, pikemminkin tuntuu, että ajattelen asioita yli ja eri tavalla kuin useimmat. En silti pidä itseäni muita älykkäämpänä. Minulla on kuva normaalista keskivertonaisesta, mutta minä en kai koskaan voisi olla sellainen, vaikka olen yrittänyt monta vuotta. Se kuitenkin tuntuu tekevän elämästä tylsemmän oloista, tunteettomampaa ja robottimaista. Keskiverroksi aloin pyrkiä, kun kaipasin parisuhdetta ja ajattelin sen auttavan. No, ei auttanut.
Minä, mutta onkin diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö johon tuo liittyy.