Kutosluokkalainen ei suostunut lähtemään kouluun. Pakotin matkaan ja lähti itku silmässä. Nyt harmittaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä ollut kuumetta eikä pahaa oloa. Perjantaina oli vaan sattunut yksi nolo juttu, joka vaivasi.. noh huomenna takaisin kouluun. Sanoin ettei kukaan sitä enää muista. Harmittaa kun nyt ihan terveenä "lintsaa" ja pelaa koneella.. ap

Mikä se nolo juttu oli?

Lapsen mielestä nolo se oli. Kävi niin kuin teinipojille saattaa välillä käydä. Sen oli kaveri huomannut ja kertonut kaikille. Sitä häpeää.. en osaa oikein sanoa mitään ap

Älä herran tähden vähättele lapsen tunteita. Puhukaa. Kerro että se on aivan luonnollista ja jokaiselle nuorelle pojalle noita sattuu, myös sille joka sille nauroi. Pahinta on tuo sun kylmä ja karaiseva asenne..

Ap mä niin toivon että olet provo. Jos tuo olisi mun lapsi istuisin alas ja puhuisin. Antaisin lapsen kertoa omin sanoin tilanteesta, jos pidempään jatkunut ko kiusoittelua tai lapsen mieli ei tunnu paranevan niin en odottaisi vaan soittaisin opettajalle. Kerro lapselle, että tuossa ei ole mitään hävettävää ja että hän on sulle rakas. Rohkea poika kun uskalsi kertoa sulle vaikka varmaan jo tiesi mitä tulemaan pitää..

Halaus pojalle. Rassua ei oo kovin empatiakykyisellä äidillä siunattu.. mä antaisin lapsen puhua. Jos nyt tulee jotain traumoja niin niillä voi olla pitkälliset seuraukset

Ap toivottavasti et ollut vihainen. Oma äiti oli vihainen kun kerran tulin kesken päivän kotiin kamalien menkkakipujen takia. En enää sen jälkeen ikinä uskaltanut tulla vaikka oli kuinka paha olo tai surkea mieli. Enkä puhunut enää omista asioista -niitä opin häpeämään.

Mun lapsi oli myös tosi hidas, valittava ja vastahakoinen aamulla. Hoputin ja naputin ja syyllistin, kun myöhästyi bussista ja jouduin viemään autolla. 

Kohta koulusta soitettiin että tuntuu olevan kuumeessa. Huono omatunto juu...