Luen Akira Kurosawan omaelämäkertaa ja kuvaus Kanton maanjäristyksestä hätkähdyttää

Miten 13-vuotias lapsi kykenee selviämään henkisesti matkasta halki palaneen Tokion, jossa 100-200 tuhatta ihmistä on saanut surmansa ja palaneita ruumiita makaa kaikkialla, kelluu joissa, ja jossa vihaiset väkijoukot jahtaavat ja tappavat kaikki vähänkin ”korealaisen” näköiset ja kuuloiset? Miten pieneltä omat ongelmat tuntuvatkaan, miten yhdentekeviä asioita modernissa yhteiskunnassa ajetaan ja tavoitellaan.

Laitoin esimiehelle sähköpostia että keskustellaan huomenna irtisanoutumisestani.