Ihastumisen tunne ei ole laantunut 15 vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 21:22"]

Kaikkihan me tiedetään miten ihastumisen tunteesta pääsee varmiten eroon

[/quote]

Jaa-a. No jos se on ainut vaihtoehto, niin olen sitten lopun ikäni tässä tunteessa vankina.

ap

Ei mikään mätä. Se ei laannu, koska se pysyy siellä jossain nuoruuden ihanuuden taustahuminoissa. Laantuisi heti jos saisi arkea alleen. Niin se vain on.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:48"]

Ei mikään mätä. Se ei laannu, koska se pysyy siellä jossain nuoruuden ihanuuden taustahuminoissa. Laantuisi heti jos saisi arkea alleen. Niin se vain on.

[/quote]

Näin luulin itsekin. Käytännössä ollaan asuttu vuosi yhdessäkin tässä välissä.. Eikä ottanut laantuakseen se tunne ollenkaan.

ap

Oletko tyhmä? Mies joka ei edes vienyt jalkoja alta, on lastesi isä ja mahd elämäsi rakkaus mietityttää........

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:48"]

Ei mikään mätä. Se ei laannu, koska se pysyy siellä jossain nuoruuden ihanuuden taustahuminoissa. Laantuisi heti jos saisi arkea alleen. Niin se vain on.

[/quote]

Näin luulin itsekin. Käytännössä ollaan asuttu vuosi yhdessäkin tässä välissä.. Eikä ottanut laantuakseen se tunne ollenkaan.

ap

[/quote]

Mitä, käytännössä? Olet uskovainen ja naimisissa. ET ole kokenut arkea tämän toisen kanssa, se on mahdotonta. Joten pysyn edelleen kannassani.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:48"]

Ei mikään mätä. Se ei laannu, koska se pysyy siellä jossain nuoruuden ihanuuden taustahuminoissa. Laantuisi heti jos saisi arkea alleen. Niin se vain on.

[/quote]

Näin luulin itsekin. Käytännössä ollaan asuttu vuosi yhdessäkin tässä välissä.. Eikä ottanut laantuakseen se tunne ollenkaan.

ap

[/quote]

Mitä, käytännössä? Olet uskovainen ja naimisissa. ET ole kokenut arkea tämän toisen kanssa, se on mahdotonta. Joten pysyn edelleen kannassani.

[/quote]

Noh, mies asui meillä erinäisistä syistä johtuen noin vuoden. Olin kotiäiti, oma mies töissä ja tuo mies opiskeli ja vietti suurimman osan ajasta minun kanssani päivisin, iltaisin opiskeli omassa huoneessaan.

ap

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:55"]

Oletko tyhmä? Mies joka ei edes vienyt jalkoja alta, on lastesi isä ja mahd elämäsi rakkaus mietityttää........

[/quote]

En ole tyhmä. En aio erota, koska mitään syytä sille ei ole. En rakastan tuota toista miestä, enkä haluaisi elämää hänen kanssaan, vaikka voisin sormia napsauttamalla niin päättää.

Haluan olla sen miehen kanssa, jonka kanssa nyt olenkin.

Haluaisin kuitenkin tästä tunteesta eroon. Se tuntuu väärältä.

ap

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:48"]

Ei mikään mätä. Se ei laannu, koska se pysyy siellä jossain nuoruuden ihanuuden taustahuminoissa. Laantuisi heti jos saisi arkea alleen. Niin se vain on.

[/quote]

Näin luulin itsekin. Käytännössä ollaan asuttu vuosi yhdessäkin tässä välissä.. Eikä ottanut laantuakseen se tunne ollenkaan.

ap

[/quote]

Mitä, käytännössä? Olet uskovainen ja naimisissa. ET ole kokenut arkea tämän toisen kanssa, se on mahdotonta. Joten pysyn edelleen kannassani.

[/quote]

Noh, mies asui meillä erinäisistä syistä johtuen noin vuoden. Olin kotiäiti, oma mies töissä ja tuo mies opiskeli ja vietti suurimman osan ajasta minun kanssani päivisin, iltaisin opiskeli omassa huoneessaan.

ap

[/quote]

Ja missä välissä olivat tiskivuoroista tappelu ja aina samaan seksin vonkaukseen kyllästyminen?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:57"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:51"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:48"]

Ei mikään mätä. Se ei laannu, koska se pysyy siellä jossain nuoruuden ihanuuden taustahuminoissa. Laantuisi heti jos saisi arkea alleen. Niin se vain on.

[/quote]

Näin luulin itsekin. Käytännössä ollaan asuttu vuosi yhdessäkin tässä välissä.. Eikä ottanut laantuakseen se tunne ollenkaan.

ap

[/quote]

Mitä, käytännössä? Olet uskovainen ja naimisissa. ET ole kokenut arkea tämän toisen kanssa, se on mahdotonta. Joten pysyn edelleen kannassani.

[/quote]

Noh, mies asui meillä erinäisistä syistä johtuen noin vuoden. Olin kotiäiti, oma mies töissä ja tuo mies opiskeli ja vietti suurimman osan ajasta minun kanssani päivisin, iltaisin opiskeli omassa huoneessaan.

ap

[/quote]

Ja missä välissä olivat tiskivuoroista tappelu ja aina samaan seksin vonkaukseen kyllästyminen?

[/quote]

On riidelty hyvinkin paljon sekä tuon vuoden aikana että sen jälkeen ihan ystävinä. Ei seksistä, mutta kaikenlaisesta muusta. Tiedän siis, etten jaksaisi arkea sen miehen kanssa, en ikinä. Enkä sitä haluaisikaan! Haluan tästä ihastumisen tunteesta eroon.

ap

Ehkä teillä on jotain sellaista yhteistä, mikä puhuttelee sinua. Hitsi, millainen tilanne... Mulla vähän samanlainen tilanne, toisaalta en ole asunut tämän miehen kanssa, mutta 10 vuotta pysynyt samat tunteet mulla, tää mies on ollut sinkku koko ajan myös ja oma mieheni on ns. järkimies minulle. 

Mulla ainakin tämän toisen kanssa puhuttelee nimenomaan samanlaiset ei-niin-mairittelevat kokemukset lapsuudenkodista. Mun mieheni taas on tasapainoisesta kodista, joten osaa tukea mua hyvin jne. mutta ei koskaan ymmärrä mun tuskaa, kuten tämän toisen koen ymmärtävän. Vaikka ei olla kauheasti siitä ees puhuttu. Onneksi saan ystävystyä tämän toisen kanssa, mieheni ei ole kovin mustasukkainen. Emme siis olleet 10 vuoteen tekemisissä ja nyt kun olemme olleet niin pakko myöntää, että oon rakastunut tähän toiseenkin mieheen. 

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:46"]

Mikä mättää? Olen uskovainen, onnellisesti naimisissa, meillä on lapsia. Kumpikaan ei ole pettänyt toista. On ollut rankkoja, väsyttäviä pikkulapsiaikoja ja yhdessä on koettu paljon. Rakastan miestäni enemmän kuin mitään.

Juuri ennen naimisiin menoa ihastuin toiseen mieheen, joka on pysynyt elämässä mukana viimeiset 15 vuotta. Se mies vei jalat alta, toisin kuin oma mies, johon pikku hiljaa syvän ystävyyden jälkeen rakastuin.

Tuo toinen mies on pysynyt toisiksi parhaana ystävänä koko tämän ajan ja on pysynyt myös jostain syystä sinkkuna. 

Miksei tuo ihastumisen tunne laannu? Välillä nähdään jopa vuoden välein ja aina sama tunne palaa takaisin.

[/quote]

Kumpikaan ei ole pettänyt toista? Jos ei miehesi ole huomannut sinun ihastumistasi, niin ehkä sinäkään et ole huomannut hänen juttujaan?

Et nimittäin voi tietää, onko miehesi pettänyt vai ei, mutta tämähän oli jo vähän offtopic.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 21:06"]

Ehkä teillä on jotain sellaista yhteistä, mikä puhuttelee sinua. Hitsi, millainen tilanne... Mulla vähän samanlainen tilanne, toisaalta en ole asunut tämän miehen kanssa, mutta 10 vuotta pysynyt samat tunteet mulla, tää mies on ollut sinkku koko ajan myös ja oma mieheni on ns. järkimies minulle. 

Mulla ainakin tämän toisen kanssa puhuttelee nimenomaan samanlaiset ei-niin-mairittelevat kokemukset lapsuudenkodista. Mun mieheni taas on tasapainoisesta kodista, joten osaa tukea mua hyvin jne. mutta ei koskaan ymmärrä mun tuskaa, kuten tämän toisen koen ymmärtävän. Vaikka ei olla kauheasti siitä ees puhuttu. Onneksi saan ystävystyä tämän toisen kanssa, mieheni ei ole kovin mustasukkainen. Emme siis olleet 10 vuoteen tekemisissä ja nyt kun olemme olleet niin pakko myöntää, että oon rakastunut tähän toiseenkin mieheen. 

[/quote]

Meillä on hyvä yhteys keskenämme. Voimme ihan hyvin olla vain toistemme seurassa, hiljaa ja puhumatta ja silti on kiva olla. Ei tykätä samasta ruoasta, ei samasta musiikista, pukeudutaan eri tavalla. Minulla on lapsia, toinen mies on sinkku. Ollaan ihan erilaisia, ehkä se houkuttaa. En tiedä. 

Aina sen toise miehen nähdessäni tulee typerä "perhosia vatsassa" -tunne, kihelmöivä. Hymyilen ja samoin se mies hymyilee koko ajan. Siis tiedän, että ollaan sellaisella tasolla, mikä ei ole rakkautta, enkä sitä haluakaan. 

Unelmoin sellaisesta tilanteesta, että tuo toinen mies ei herättäisi minussa mitään muita kuin lämpimiä ystävällisiä tunteita. Että olisi yhtä kiva nähdä häntä kuin vaikkapa naispuolisia ystäviäni. Nyt tulee näitä tuntemuksia, joita en esimerkiksi haluaisi mieheni tuntevan kenestäkään naisesta.

ap

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 21:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 20:46"]

Mikä mättää? Olen uskovainen, onnellisesti naimisissa, meillä on lapsia. Kumpikaan ei ole pettänyt toista. On ollut rankkoja, väsyttäviä pikkulapsiaikoja ja yhdessä on koettu paljon. Rakastan miestäni enemmän kuin mitään.

Juuri ennen naimisiin menoa ihastuin toiseen mieheen, joka on pysynyt elämässä mukana viimeiset 15 vuotta. Se mies vei jalat alta, toisin kuin oma mies, johon pikku hiljaa syvän ystävyyden jälkeen rakastuin.

Tuo toinen mies on pysynyt toisiksi parhaana ystävänä koko tämän ajan ja on pysynyt myös jostain syystä sinkkuna. 

Miksei tuo ihastumisen tunne laannu? Välillä nähdään jopa vuoden välein ja aina sama tunne palaa takaisin.

[/quote]

Kumpikaan ei ole pettänyt toista? Jos ei miehesi ole huomannut sinun ihastumistasi, niin ehkä sinäkään et ole huomannut hänen juttujaan?

Et nimittäin voi tietää, onko miehesi pettänyt vai ei, mutta tämähän oli jo vähän offtopic.

[/quote]

Ei kun siis oma mies kyllä tietää, että olen ollut tähän toiseen mieheen ihastunut ja miehellä oli omat työpaikkakuvionsa. Tätä typeryyttä oli silloin, kun lapset olivat pieniä ja kotona oli koko ajan vain rasittavaa olla. Molemmat hakivat jotain olkapäätä, jolle purkaa kaikenlaista. Onneksi sekä miehelle että minulle löytyi sellaisia järkeviä olkapäitä, jotka eivät halunneet rikkoa perhettä. Tunnen tuon miehen "olkapään" ja olin tottakai silloin todella mustasukkainen hänestä. Samoin mies tästä minun ystävästäni.

Ollaan päästy näistä ajoista eteenpäin, ollaan juteltu avoimesti. Olen jättänyt kertomatta, ettei se ihastumisen tunne nyt sitten kuitenkaan ole kaikesta hyvästä yrittämisestä huolimatta laantunut miksikään. 

ap

Kaikkihan me tiedetään miten ihastumisen tunteesta pääsee varmiten eroon