Lue keskustelun säännöt.
Tytär puoliksi venäläinen.. pitääkö kertoa?
08.04.2014 |
Siis tyttäreni ei ole isäänsä tavannutkaan. Seurustelin hänen kanssaan ja vaikutti aivan ihanalta (hyvin suomalaisen oloinen). Hän on siis syntynyt ja koko ikänsä elänyt suomessa eikä näyttänytkään mitenkään venäläiseltä, mutta vanhempansa olivat kovasti kotimaansa kannattajia ja puhuivatkin kotona venäjää. Mutta sitten kun vahingossa tulinkin raskaaksi mies näytti perävaloja ja häipyi ja nyt siis tilanne on se että olen yh. Lapsen ulkonäöstä ei varmasti tule näkymään venäläisyys millään tavalla eikä hän tutustu kulttuuriin sen enempää kuin muutkaan suomalaiset lapset. Aijon olla rehellinen enkä todellakaan valehtele esim isäpuolen olevan hänen isänsä tms, mutta pitääkö venäläisyydestä kertoa? mitä olette mieltä? Jos kuulee vasta vähän isompana, tekeekö se identiteettikriisin?
Periaatteessa haluan olla mahdollisimman rehellinen kaikesta mutta toisaalta taas ajattelen että turhaa on tällä asialla sekoittaa päätä, kun ei se mihinkään vaikuta..
Kommentit (17)
Kertoisin, olisi kivaa tietää tollainen asia, vaikkei sillä juuri merkitystä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, jotta voi hakea Venäjän passia pahan päivän varalle.
Voiko hakea? Musta kans se olisi ollut hyvä idea mutta kun isä ei ole edes tunnustanut isyyttään, ei siis ole juridisesti isä. Toki jos tyttö itse haluaa isyystestin kun on vanhempi ja ymmärtää asioista
-ap
Miksi ihmeessä jättäisit kertomatta noin oleellisen identiteetinpalasen? Vaikka lapsi ei ikinä oppisi venäjää tai tapaisi isäänsä, onhan se nyt merkittävää tietää omista geeneistään, että mistä tulee! Musta on pöyristyttävää, että haluaisit salata jotain tuollaista tytöltä. Miksi ihmeessä?
Äläs nyt, Ap! Minunkin isäni juuret ovat venäjällä. Isovanhemmissani se näkyi, kun taas isä meni ihan tavallisesta suomimiehestä.. Mutta minun kohdallani ne geenit pomppasivat taas paremmin esiin, isä oli jotenkin jäänyt välistä, ja tyypilliset kauniit venäläiset piirteet siirtyneet minulle. Myöskään luonteeni ei ole koskaan sopinut arkojen suomalaisten seuraan.
Joten kerro vain tytöllesi hänen juuristaan. Hän voi hyvinkin tuntea itsensä enemmän venäläiseksi kuin suomalaiseksi. Ymmärtääkin sitten itseään paremmin kun tietää juuristaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai kerrot, miksi et kertoisi?
Törkeää, jos aiot salata lapseltasi isän henkilöllisyyden ja estät tuntemasta sukupuutaan laajemminkin.
Minun äitini kertoi isäni henkilöllisyyden vasta kun olin 16-vuotias. Ei varmaan kukaan tiedä, miten ahdistavaa oli elää tietämättömänä omista lähisukulaisista. Kyllä siinä vähintäänkin luottamus kärsii.
Miksi haluat altistaa tyttäresi sille, että ei voi olla täysin varma omista sukulaisuussuhteistaan sitten kun alkaa itse pyöriä poikien/miesten kanssa? En tiedä teidän moraalista, mutta itse pidän serkkuja ja pikkuserkkuja vielä sen verran läheisinä sukulaisina, että parempi olla alkamatta suhteeseen sellaisen kanssa, vaikka laillista onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tyypilliset kauniit venäläiset piirteet" hahahah :)
Ei olla venäläistä verta ole häpeä :) jos tytär kasvaa kanssasi eikä tapaa isää niin mitä väliä sinulle miksi ei voisi kertoa? Jos isä olisi vaikka ruotsalainen kertoisit? On tärkeä tietää juurista!
t. Venäläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoa kenelle?
Tyttärellesi tietenkin kerrot, kuka hänen isänsä on. Samallahan se selviää tämän venäläisyyskin. Mutta ei sinun välttämättä tarvitse kenellekään satunnaiselle tuttavalle kertoa mitään lapsesi isästä.
Jos olisi melkein mikä tahansa muu kansallisuus kyseessä, niin voisi kertoa. Siinä voi kyllä tyttären maailma romahtaa, jos saa kuulla olevansa puoliksi venakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa latteudelta mutta kyllä se nyt vaan on RIKKAUS, jos on toinen puoli itseä toisesta kulttuurista. Mä repeisin riemusta jos saisin tietää jotain tuollaista itsestäni. Ja vastaavasti pitäisin aivan naurettavana ja loukkaavana sitä jos ei kerrottaisi ja kokisin katkeruuttakin siitä, että en ole voinut ymmärtää itseäni täysin kun en ole tiennyt juuristani.
Huomaa myös, että jos sä suhtaudut venäläisiin kielteisesti, niin samalla suhtaudut tyttäreesikin, koska hän on puoliksi venäläinen ja se on nyt fakta. Kannattaa opettaa arvostamaan itseään ja muita sen sijaan, että häpeilee ja arvottaa asioita.
Mun mielestä sun velvollisuus on kertoa, ja antaa lapsen ihastua Venäjään, koska Venäjä on muutakin kuin tämän hetken uutisoidut konfliktit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei siis todellakaan ole siitä että häpeäisin venäläisyyttä, ja itsekkin pidän sitä rikkautena että on monia kulttuureita. Mietin vaan ahdistuuko lapsi jos tietää olevanda osaksi muualta muttei tiedä/tunne sitä kieltä ja kulttuuria eikä tunne välttämättä ketään muita venäläisiä. Tota sukulais juttua olen kans miettinyt ja että miten sen kanssa toimisi ettei vaan tule mitään sukurutsausta tapahtumaan :S Tosiasia on se että isovanhemmatkaan eivät siltä puolelta ole olleet halukkaita olemaan yhteyksissä ja sisarista olen tavannut vain yhden, ja hänetkin kerran (ei lapsia) (asuvat kaikki kauempana, ja muut ovat sisarpuolia, eivätkä pidä paljoa yhteyttä). En siis näe mahdolliseksi että voisin edes tutustuttaa esim serkkuihin tai pikkuserkkuihin. Sukunimen perusteella pitää kai käskeä tyttären karttamaan... Hankalaahan tämä on kun en itsekkään tunne sitä sukua kovin paljoa :( Mutta siis jos joku sai sellaisen kuvan etten kehtaisi kertoa tai kokisin venäläisyyden pahaksi asiaksi, niin siitä ei ole kyse. Päin vastoin musta se on hienoa. Mutta hankalaa kuvitella itseni tuollaiseen tilanteeseen.
Ajattelin lähinnä niin että kun tyttäreni kuitenkin kokee olevansa suomalainen, niin saattaako venäläinen veri "ahdistaa" tai jotain vastaavaa..
Ja kuten sanottu, pyrin olemaan avoin asian suhteen, tarkoituksenani oli kysyä teidän mielipidettänne, kumpi on haitallisempaa: tietää vai olla tietämättä.
Mutta kiitos teille jotka vastasitte kysymykseeni :)
-ap
Haluan vielä painottaa että todellakaan en häpeile venäläisyyttä. Tuskin muuten olisin venäläisen kanssa seurustellutkaan :D Ja aion todellakin kasvattaa lapseni arvostamaan eri kulttuureita ja niistä tulevia ihmisiä. Aloitukseni ymmärrettiin vähän väärin
-ap
[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 18:38"]
Voiko hakea? Musta kans se olisi ollut hyvä idea mutta kun isä ei ole edes tunnustanut isyyttään, ei siis ole juridisesti isä. Toki jos tyttö itse haluaa isyystestin kun on vanhempi ja ymmärtää asioista
-ap
[/quote]
Ei voi hakea, ainakaan ilman sitä isyyden vahvistamista.
Joo tiedätkö että Venäjällä on pakollinen elatusmaksu. Muistatko tiedätkö isän nimi??? Jos yrittäisit löydä isän sieltä??? Et voi tietää miten käy...???? Nyt tilanne voi olla AIVAN ERI!!! Silloin hän säikähtii mutta nyt ehkä ilahtuu ja kovastikiin!!!!!!!!! Yleensä venäläiset isät kiintyvät ja rakastavat lapsia!!!!!!! Ensin ottaisin selvä isästä;tää on ekaksi sulle,kokeile..monet venäläiset miehet kun saavat tietää lapsen olevan totta niin sekoavat ja tosissaan haluavat kantaa vastuu..no ei voi tietää voi ollakiin tule pettymys..:((( mutta kyllä tyttäreelle identtitetista pitää kertoa...koska silla on isän luonne..hän voi olla vähän sekaisi....koska ei ehkä aina ymmärtää itseään...harkitsee kaikki hyvin..toimii rakkaudella ja ole valmis mihin tahansa mielinilmaisuun tyttären taholta..teillä edessa on kovat paikat koska hänelle valehdeltiin niin kauan,vaikka ymmärrän että tarkoitus oli hyvä!!! Osoittakaa hänelle paljon rakkauttaa ja välittämistä!!!!! Ostakaa jotain kallista jotain mitä se on jo kauan halunnut. Rakkautta rakkautta ja läsnäoloa ja rajoja:hänet pitää vahvista ennen kun kerrotte totuus,muuten hän ei kestää siitä. Vahvistettu ja rakastettu lapsi kestä tosiasiota parempi. Tsemppia ja kärsivällisyyttä :)))))