Lasten harrastukset väsyttävät

Meillä ei ole tuollaista rumbaa. Harrastuksia 2 kertaa viikossa. Minusta on tärkeää, että lapsella on myös vapaata aikaa kavereiden kanssa, vapaata aikaa kotona ja että ehditään olla viikonloppuisin mökillä koko perhe yhdessä. Harrastamista sekin on, kun sienestetään tai marjastetaan tai tehdään pihahommia tai pyöräillään tai uidaan perheen kanssa. Ja alakoululaisillakin on jo läksyjä aika paljon, pidän niiden hoitamista tärkeänä.

Ymmärrän, että harrastamisen kieltäminen lapselta ei ole kviaa. Mutta jos ap:lla on kolme lasta, niin haluaako todella kaikki heistä harrastaa noin paljon? Vai haluaako miehesi, että he harrastavat noin paljon? Jos lapsi toistuvasti sanoo, ettei jaksa lähteä harrastukseen, niitä on silloin liikaa ja hänelle riittäisi vähempikin.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:36"]

Onko tuossa mitään järkeä? Onko teillä perhe vai kuljetusyritys. Kun lapsilta kysytään mitä ne haluaa, niin yleensä enemmän aikaa vanhempien kanssa, ilman kiirettä. Jos lapsesta ette aio ammattiurheilijan, niin 1-2 harjoituskertaa viikossa on enemmän kuin tarpeeksi. Eikös se ole harrastus eikä työ?

[/quote]

Jaaha, taitaa kälyni olla linjoilla.. :D (tarkoitan numeroa 3 ja pointti ammattiurheilijasta -jaa täh)

Heillä kun ei omat lapset mitään harrasta niin ei riitä tajua millekään toisenlaiselle toiminnalle.. Ei vaikka koittaa saada päähän mahtumaan miten lapsen KUULUU harrastaa liikuntaa 2 h JOKA PÄIVÄ.. niin ei. Me kuulemma leivotaan lapsista nimenomaan ammattiliikkujia!? Sori kun viedään lapsia harrastamaan liikuntaa.. Mutta eiköhän se "ammattilainen jossain lajissa" tule lapsesta ja nuoresta ja yhä kauas katsoisemmin siitä aikuisesta ihan itsestään?

Me maksetaan lasku. Ei ole paljon rahaa. Mietitään että jos lapsi menee useaan harrastukseen jotka välineineen, kausimaksuineen, bensakuluineen yms maksaa melko paljon niin MIKSI tahdon maksaa niitä jos lapsi ei sitten mene? Minusta se on asia että lajiin sitoutuu yhden kauden ajaksi ja lopetetaan sitten kauden jälkeen jos ei kiinnosta.

Siellä tunnilla odottaa valmentajat ja opetus. On meilläkin futista yhdelle lapselle 4 kertaa viikossa, lisänä toinen laji. Kilpailut päälle. Lapsi jaksaa, jos ei menisi harkkoihin/peliin niin painaisi ulkona. Tuollainen ettei normaali terve lapsi jaksa on kyseenalaista. Jaksaako mitään? Pitäisikö nukkua yönsä aikaisemmin? Kannattaako viedä lääkäriin verikokeisiin?

Minä en voi lapsestani tehdä urheilijaa, mutta liikkua pitää. Jos ollaan seurassa niin siihen kuuluu sitoutua.

Sen verran olen lapsia tässä kasvattanut että näen kun lapseni vedättää kun huvittaa jäädä mielummin kotiin kaivamaan nenää ja pelaamaan pleikkaa mutta kyllä siellä harkoissa käydään jos vanhemmat maksaa. Tai ehkä me ollaan vaan niin persaukisia ettei ole rahaa maksaa ilmasta.

Ja Juu: on siellä harkoissa nro 3 kivaa..

Miksi ihmeessä kuusivuotiaalla on niin paljon/niin vaativia harrastuksia, että niihin pitää lähteä 4-5 päivänä viikossa:-O Siis olettaen, että on lisäksi päiväkodissa/eskarissa. Minä olen pitänyt kahtena päivänä säännöllistä harrastusta alle kouluikäiselle rajana, nytkin hieman arveluttaa, kun pieneksi hetkeksi tulee kolme harrastusta päällekäin, kun kesäjuttu alkaa ennen kuin talviharrastukset päättyvät.

Talvella lapsi kävi yhden ainoan viikon "leirin", jossa oli viitenä iltana peräkkäin pidempi harjoitus ja oli ihan puhki jo tuon yhden viikon aikana eikä halunnut enää loppuviikosta mennä. Kuulostaa siltä, että kannattaisi ehdottomasti karsia harrastuksia. Kuten joku sanoi: Lapsi tarvitsee lepoa ja vapaata leikkiä ja ne ovat erittäin tärkeitä mm. luovuuden, sosiaalisten taitojen ja stressinsietokyvyn kehittymiselle.

Pakko vielä jatkaa. Munkin tuttavapiirissä on pari perhettä, joissa harrastusrumba on lähtenyt käsistä. Kaikki illat ja viikonloput menee siihen, että on joku harrastus tai matsi tai peli tai turnaus. Perheet ei koskaan ehdi mitään muuta, ystäville ja sukulaisille ei ole aikaa ja lapset ei aina pääse edes kaverisynttäreille, koska matsi on just silloin.

Harrastan itsekin kaikenlaista ja tykkään monesta jutusta, silti mikään ei ole niin tärkeää, että olisi valmis jättämään kaiken muun elämän ja uhraamaan kaiken vapaa-ajan yhdelle lajille. Jollekin joku laji voi olla sydämen asia, mutta aika harvalle yksi laji ei ole henki ja elämä. Aika harva aikuinenkaan jaksaisi töiden jälkeen ravata joka ilta pelaamassa jotain yhtä ja samaa lajia. Miksi siis lapsikaan jaksaisi?

t. 17

Numerolle 18: Se 2 tuntia päivässä voi koostua ihan siitä, että kävelee päiväkotiin, juoksentelee ja leikkii kavereiden kanssa pihalla, käy vanhempien kanssa uimassa, pyöräilee kauppaan, leikkii puistossa jne. Sen ei tarvitse olla Ohjattua Liikuntaa joka päivä.

Meillä on neljä lasta. Harrastuksiin kuljettaminen ei rasita, koska meillä on kimppakyydit käytössä - ja koska nautimme myös itse harrastustouhuista. Olisiko teillä tähän mahdollisuutta? Kun vie lapsen harrastukseen, voi ottaa samalla keskusteluaikaa ja omaa aikaa. Pienintä ei pidä ruveta raahaamaan joka paikkaan mukana. Työasiat pitäisi saada sellaiseen malliin, että vanhempien illat ovat enimmäkseen vapaat. 

Mulla on periaatteena, että sellaisia harrastetaan, joihin pystytään itse kulkea. Tyttöä käytän kerran viikossa kuorossa. Muuten ulkoillaan ja urheillaan ihan keskenämme. Kamalaa, ehkä maailmanloppu, kun minun lapsista ei tule kilpaurheilijoita tai huippumuusikoita.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2014 klo 22:31"]Meillä on kolme lasta ja kaikilla 1-2 harrastusta. Kahdella lapsista on harrastuksia on 3-5 krt/vk. Toisin sanoen juoksen joka ikinen päivä kiireellä hakemaan heitä ja kuskaan harrastuksiin. Kuopuksemme ei ole maailman aktiivisin ja häntä täytyy monesti vähän patistaa vähän liikkeelle, haluaa kuitenkin harrastaa. Pakottamaan en lähde eli jos lapsi sanoo, että ei tänään halua lähteä, niin sitten ei mennä.

Mieheni on toista mieltä. Eli kun on alettu harrastamaan, niin sinne mennään AINA, ellei ole pakottavaa syytä jäädä pois. Mielestäni taas kyse on kuitenkin vain harrastuksesta eikä mistään pakotteesta. Ei ole maailan loppu jos 6-vuotiaani ei halua mennä harrastukseen neljänä, joskus viitenä päivänä viikossa.

Elämä pyörii täysin harrastusten ehdoilla ja kaikki muut menemiset suunnitellaan niiden mukaan. Edellisenä iltana pakataan tavarat valmiiksi, että päästään liikkeelle miniuttiaikataulussa. Tässä perheessä ei tosellakaan syödä yhteisiä illallisia.

harmittaa, että noita harrastuskertoja pitää olla noin usein, vaikka kyse on vielä pienistä lapsista. Kyseessä ei siis olekaan oikeastaan harrastus, vaan jotain muuta. 

Joka tapauksessa, on stressaavaa kiirehtiä ympäri kaupunkia kuskailemassa lapsia. Toki on kimppakyytejä, mutta nekin vaativat organisointia. Ainahan sitä voi kieltää lapsilta nämä harrastukset, mutta en halua sitä tehdä. harmittaa myös, että tämä aiheuttaa eripuraa miehen kanssa. 

[/quote]Oletpa kuseen itsesi saattanut, hyvä ihme sentään! Jos elämä on yhtä harrastuksissa ravaamista, milloin lapset saavat olla rauhassa teidän kanssa kotona ja palautua? Mulla on muksu jolla on kolmena iltana viikossa säännöllinen harrastus, on tokalla, ja se on ehdottomasti tarpeeksi.

Meillä lapsilla on yksi harrastas kummallakin, eli kahtena päivänä kuskataan. Muuten jää aikaa sitten käydä omalla porukalla pyöräilemässä, uimassa, laskettelemassa, luistelemassa... mitä nyt milloinkin halutaan. Eikä varmasti lisätä harrastusmäärää, pitää sitä nyt aikuisillakin olla mahdollisuus jonain iltana hilppasta salille tai lenkille. Kaupassakin on ihan kiva käydä joskus.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 15:53"]

Numerolle 18: Se 2 tuntia päivässä voi koostua ihan siitä, että kävelee päiväkotiin, juoksentelee ja leikkii kavereiden kanssa pihalla, käy vanhempien kanssa uimassa, pyöräilee kauppaan, leikkii puistossa jne. Sen ei tarvitse olla Ohjattua Liikuntaa joka päivä.

[/quote]

Rakas: Meillä koulu ja tarha on kodin vieressä. Ei harrastuksen TÄYDY olla ohjattua, mutta meillä harrastukset ON sitä. Ja se on täysin OK. Olen kuunnellut ihan riittävästi sukulaisperheen avautumista siitä ettei sopisi harrastaa niin paljon. MUTTA onko he puhuneet lapsemme kanssa? No ei ole.. On täysin hullua alkaa vierittää vanhempien "syyksi" jotain "toivetta lapsen ammattiurheilusta" jos se kaikki lähtee lapsesta. Meillä hyvin harvoin lapsi sanoo ettei huvita, siitä se on kyse koska jaksaisi silti liikkua saman naapurin lapsen kanssa jos ei menisi harkkoihinsa. eli se pääpointti on maksetaanko siitä ettei nappaa vai siitä että sitoudutaan harrastamaan. Meillä on lapsella ollut jo vuosia monta harrastusta ja ollaan aina sanottu ettei tarvitse harrastaa ja saa lopettaa mutta lapsesta se halu tulee -tätä on sitten eräiden vaikea käsittää.

Jos sanoisin lapselleni että tänään loppuu joku harrastus niin suuri poru ja riita siitä syntyisi. Millä ihmeen oikeudella kukaan alkaa arvostella muiden perheiden asioita. Ei meillä lasta ainakaan pakoteta mihinkään eikä todellakaan tarvitse olla huippu-urheilija. Se jos joku on sairasta väittää.

Mutta olen kyllä lapsieni harrastuksien takana jos tahtovat harrastaa.

Omat lapset harrastaa lajeja joita ei sitten ihan niin vaan joka junnu kotona opeta. Plus kisat on ihan loistavia paikkoja kun saa voiton/tappiontunteita. Ei futista ainakaan omien naapureitten kanssa voi potkia ja jos voi niin aina on vaara että joku lähtee pian, tulee riita maalinteosta, kuka saa olla maalivahtina yms. Seuroissa saa hyvää opetusta ja puitteet liikkumiselle on juuri silloin kun on sovittu kenttävuoro.

Sen kaiken lisänä meillä on ihan luonnollisesti aikaa kun lapset on kavereitten kanssa, nytkin lapsi on tullut koulusta, tehnyt läksyt, syönyt ja parhaillaan kavereitten kanssa.

Ihan eri asia sitten on myös se maailma mitä harrastaminen tuo lapselle sitten koulumaailmassa kavereitten keskuudessa. En tiedä minkä ikäisiä teillä on lapset mutta ainakin oman pojan luokassa tiedetään hyvin tarkkaan kuka on nopein juoksija, kuka paras maalienlaukaisija, kuka osaa puolustaa jne. Ei sitä ihan oikeasti "kävelemällä kouluun ja vähän potkimalla pihassa palloa" pärjää.

Pitää joskus vähän miettiä että mitä se elämä muidenkin lapsille tarkoittaa kuin teidän esikoistyttöjen näkökulmasta, tottakai teidän mielikuva liikunnasta on vähän eri kuin meidän joilla lapset OIKEASTI tahtoo mennä ottaan toisista mittaa..

18

Taitoluistelijoiden vanhemmille tuo ralli on tuttua. Jo 5-vuotiaat voivat treenata joka arkipäivä.

Silti useimmat oppivat hyvinkin tehokkaiksi ja luoviksi, ja kaikki tuntemani luistelijat ovat energisiä ja leikkiväisiä. Ehkäpä juuri ajantaju kehittyy varhain ja vapaasta osataan ottaa ilo irti. Monet pärjäävät hienosti myöhemmässä elämässään, kouluttautuvat ja elävät särmästi.

18, ihan vaan ohiksena huomauttausin, että aika säälittävää vanhemmuutta, jos lapsen antaa mollata tai kiusata muita siitä, että ne vaan "kävelee kouluun ja vähän potkii pihassa palloa..." Itsekin kolmen pojan äitinä väitän, että tuollaiseen kilpavarusteluun ei pidä mennä mukaan, että lapsia urheiluttaa ihan vaan jottei heitä kiusattaisi koulussa. Kiusaaminen ei ole koskaan uhrin vika, vaan aina kiusaajan ja vanhempien tehtävänä on panna sille stoppi, eikä kannustaa prosessia.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2014 klo 16:18"]

18, ihan vaan ohiksena huomauttausin, että aika säälittävää vanhemmuutta, jos lapsen antaa mollata tai kiusata muita siitä, että ne vaan "kävelee kouluun ja vähän potkii pihassa palloa..." Itsekin kolmen pojan äitinä väitän, että tuollaiseen kilpavarusteluun ei pidä mennä mukaan, että lapsia urheiluttaa ihan vaan jottei heitä kiusattaisi koulussa. Kiusaaminen ei ole koskaan uhrin vika, vaan aina kiusaajan ja vanhempien tehtävänä on panna sille stoppi, eikä kannustaa prosessia.

[/quote]

samaa mieltä.

18:n tekstissä särähti todella lujaa, että lapset haluaa ottaa mittaa toisistaan? Lapset? Miksi?

Mitä tuolla jatkuvalla mitan ottamisella opitaan? Heikompien vähättelyä ainakin.

Ja edelleen: MISSÄ ei pärjää jos ei ole ohjatussa liikunnassa joka riivatun päivä?

Urheilijat saavat hyvät eväät elämään. On fakta, että hyvä kunto ja lajitaidot nostavat myös sosiaalista statusta. Kiusata ei tietenkään saa siitä huolimatta. Omani ovat oppineet lajinsa parissa myös tsemppaamaan toisia ja iloitsemaan muidenkin onnistumisista.

Kuljettaminen voi olla raskasta, mutta siitä voi päästä myös helpommalla. Ja joka tapauksessa pikkulapsivaihe on äkkiä ohi. Pian lapset ovat omatoimisempia.

Moni lapsi ja nuori viettää liikaa aikaa pelikoneilla ja tv:n ääressä. Siihen ei meidän urheilevilla lapsilla ole aikaa, mutta leikkiin kyllä on. Leikki syntyy silmänräpäyksessä kun tullaan harkoista.

Voi ihme näitä aloituksia. Onko nykyään todella ihan vieras ajatus, että perheenjäsenillä voi olla jotain toimintaa keskenäänkin, muutakin kuin autossa istumista, ja elämässä voi olla ihan kivaakin. Koko ajan haalitaan lisää ohjelmaa, jottei jollain mystisellä tavalla pudota kelkasta ja ollaan trendikkäästi huh huh niin väsyneitä. Juu, on minullakin lapsia ja alle kouluikäisellä yksi kodin ulkopuolinen harrastuskin, mutta ajatelkaas, isommalla 10-vuotiaalla pojalla ei ole yhtään Harrastusta, ja silti hänellä on elämässään ihan kivaa, koulu sujuu hyvin ja sitä himoittua sosiaalista statustakin on ihan riittävästi, pitäisikö huolestua? Liikkuu päivittäin ihan riittävästi eli kunto on kohdallaan.

En vastusta harrastuksia, jos ne ovat oikeasti lapselle tärkeitä, mutta joidenkin vanhempien soisi vähän näyttävän mallia, että kotonakin voidaan puuhailla kaikenlaista yhdessä, ei se välttämättä tule kaikille lapsille enää mieleenkään. Ei niitä harrastuksia siksi kannata etsiä, että on sitten samanlainen kuin muutkin.

Lisäksi yksi hämmästyttävä asia on koko harrastuksen käsite. Ei kotona oleminen välttämättä tarkoita tietokoneen tuijottamista, vaan ihminen pystyy tekemään monipuolisia, mielekkäitä asioita ilman ulkopuolista ohjaustakin. Harrastaa voi siis kotonakin. Ja sekin kummastuttaa, että harrastus tuntuu monille tarkoittavan melkeinpä automaattisesti urheiluharrastusta. Onhan niitä nyt hyvänen aika muitakin, jopa sellaisia, missä ei kilpailla ja nousta tasoryhmästä toiseen... 

Siitäkin selviää kun ottaa rennomman asenteen. Nimim. 4 lasta, joilla harrastuksia ja terapioita... 

Onko mitään mahdollisuutta kenenkään kulkea harrastukseen itsenäisesti?

Tosin 4-5 kertaa samaa harrastusta viikossa 6-vuotiaalla on kohtuuttoman paljon.

Onko tuossa mitään järkeä? Onko teillä perhe vai kuljetusyritys. Kun lapsilta kysytään mitä ne haluaa, niin yleensä enemmän aikaa vanhempien kanssa, ilman kiirettä. Jos lapsesta ette aio ammattiurheilijan, niin 1-2 harjoituskertaa viikossa on enemmän kuin tarpeeksi. Eikös se ole harrastus eikä työ?

Huh, mä luulin että meillä 6 v harrastaa paljon kun olis periaatteessa 3, mutta melkein joka viikko yksi jää väliin. Mitä lajeja noi on? Onneksi me asutaan kaupungissa niin, että kaikkiin pääsee 6 v itse fillarilla, siis toki vanhempi mukana, mutta etäisyydet lyhyitä.

Kuulostaa kamalalta. Voisiko harrastusta vaihtaa?

Voittajat eivät tule Audilla harkkoihin.