Kuinka saada ymmärtämään, etten ole anorektikko?

Olin koko lapsuuteni hyvin pyöreä ja teini-ikäisenä paino alkoi nousta vielä enemmän. Kotoa muuttamisen jälkeen herkkujen syönti lisääntyi, kun kukaan ei ollut rajoittamassa syömisiä, vaan sain itse ostaa omat ruokani. Painoin sitten pahimmillaan yli 90 kiloa. Sain otettua itseäni pari vuotta sitten niskasta kiinni. Jätin herkut pois ja muutin ruokavaliotani muutenkin terveellisemmäksi. En esimerkiksi syö enää pikaruokaa tai valmisruokaa vaan teen ruokani itse. Karkkilakossa olen kokonaan, koska se on minulle kuin huumetta. Jos otan yhdenkin karkin, en pysty lopettamaan.

Olen laihtunut parin vuoden aikana hiljalleen 30 kiloa. Painan nykyisin 62 kiloa ja vieläkin voisi muutaman kilon laihtua (mahasta ja jaloista löytyy vielä läskiä). Ongelmani on, että tuossa muutama kuukausi sitten eräs työkaveri on ollut erityisen kiinnostunut painostani. Hän kyselee, mitä olen syönyt ja etten vain sairastaisi anoreksiaa. Minua ottaa todella päähän, että kaiken tämän uurastuksen ja elämänmuutoksen jälkeen saan päälleni pelkkiä haukkuja ja epäilyjä anoreksiasta!

Sen sijaan kun olin runsaasti ylipainoinen ja hikoilin portaissa, ketään ei kiinnostanut. Kukaan ei ollut lainkaan kiinnostunut hyvinvoinnistani. Mutta jotenkin tämä "laihuus" on ilmeisesti niin hirveää ja epäterveellistä, että parempi olisi ollut ylipainoisena. Voin itse hyvin ehkä ensimmäistä kertaa elämäni aikana. On mahtavaa pukeutua kerrankin kauniisiin vaatteisiin ja näyttää niissä jopa hyvältä! Lisäksi kuntoni on parantunut ja en enää hengästy portaissa.

Minua ottaa oikeasti päähän tuo jatkuva vihjailu anoreksiasta. Tähän mennessä olen vain kohteliaasti yrittänyt ohittaa aihealueen, mutta en enää kestä, kun siitä täytyy puhua melkein joka ruokatauolla. Ja kaiken lisäksi hän ottaa tämän esille kaikkien kuullen. Jos oikeasti kärsisin anoreksiasta, niin olisiko se kohteliasta ottaa puheeksi kaikkien ruokalassa olevien kuullen? Mitä minun kannattaisi tehdä, että tämä työkaverini lopettaisi tuosta aiheesta puhumisen? En kehtaisi suoraankaan hermostua, vaan jotenkin yrittää kuitenkin napakasti sanottua niin, että hän ymmärtäisi. Mutta minähän olen toki niin sairas, että en ymmärrä parastani :D