Ihmiset ovat kyllä nykyään tosi herkkiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi hän on alkanut muillekin ilkeilemään. Ei mun tarvitse olla ainoa joka kärsii. ap

Toivottavasti ne muut osaa välttää miestäsi. Miksi itse valitset olla tyypin kanssa, jonka käytös saa sut kärsimään? Ja yrität kovettaa itsesi sitä vastaan? Ihan nurinkuriselta kuulostaa. Vielä olet tyytyväinen, että hän satuttaa muitakin. Huh.

Kun se ei silloin 15v sitten ollut tuollainen. Silloin se oli kiltti, huumorintajuinen yms mutta kun joutui vaihtamaan toisiin, epämiellyttäviin töihin, niin hän muuttui. ap

Vierailija kirjoitti:

Kun se ei silloin 15v sitten ollut tuollainen. Silloin se oli kiltti, huumorintajuinen yms mutta kun joutui vaihtamaan toisiin, epämiellyttäviin töihin, niin hän muuttui. ap

On hänen tehtävänsä opetella käsittelemään elämänsä epämiellyttävät asiat ilman, että purkaa pahan olonsa syyttömiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se ei silloin 15v sitten ollut tuollainen. Silloin se oli kiltti, huumorintajuinen yms mutta kun joutui vaihtamaan toisiin, epämiellyttäviin töihin, niin hän muuttui. ap

On hänen tehtävänsä opetella käsittelemään elämänsä epämiellyttävät asiat ilman, että purkaa pahan olonsa syyttömiin.

Eipä tunnu osaavan eikä halua terapiaan mennä. Hän vaan vihaa työtänsä ja purkaa sen muihin. ap

Itse olen ollut melko herkkä ja arka koko elämäni ajan. Nuorempana kovetin itseni ja kasvatin teräksenkovan kuoren.

Nyt keski-iän kynnyksellä olen luopunut siitä suurelta osin ja eipä helppoa ole. Kova maailma, jossa heikkoja sorretaan. Turpaan tulee jatkuvasti ja sydän on murskana.

Koetan olla kiltti ja ystävällinen kaikille, silti monesta suunnasta sataa vain sontaa niskaan.

Olen luonteeltani sellainen, että herkistyn ja liikutun iloisista pienistä asioista. Varsinkin esim luonnosta.

Ikävien asioiden kohdalla itken hiljaa sisälläni ja yksin ollessa ihan ääneen vollotan. Nenäliinoja kuluu kyyneleitä kuivatessa.

Ulkoisesti minusta ei "stereotyyppisesti" uskoisi kukaan millainen olen oikeasti.

Olen aika skrode jässikkä ja erikoiskoulutettu sotilas, tosin reservissä.

Jos joku pelkää, ettei suomalaisissa ole mahd. sotatilanteessa yhteishenkeä, niin on väärässä.

Minunlaisiani on paljon ja meissä elää yhä tarvittaessa se talvisodan henki, sukupolvien takaa.

Normaalielämässä toivoisin silti enemmän empatiaa ja ymmärrystä kaikenlaisille ihmisille.

Ps. Viikon päästä kyyneleet taas virtaavat, kun kuuntelemme Sibeliuksen Finlandia-hymniä.

Siinä hetkessä on lupa kyynelehtiä ihan julkisesti ja häpeämättä.

Hyvä että miehesi osaa meidän vanhanliiton poikien metkut.

Mahtaisiko herätä, jos sen sijaan että kovetat itseäsi hänen ilkeyttää vastaan, sanoisit suoraan, kuinka paljon se satuttaa. Vaikka itsekin itkeä tirauttaisit hänen edessään. Jos ei olisi vaikutusta, alkaisin itse toimia sen eteen, että pääsisin tyypistä eroon.