Miehen paskamainen käytös raskausaikana.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 09:12"]

Minua häiritsee vähän se kun kirjoitit aloituksessa, että "mies ei vielä raskausaikanakaan ymmärrä mikä on parisuhde". Jos ei ole ymmärtänyt ENNEN raskautta, miksi olet päättänyt tehdä lapsen hänelle? En halua olla ilkeä, mutta ihmettelen vain.

Se muuttui raskausaikana tommoseksi. Ja tietenkin panokset suhteessa koveni raskauden myötä. Alan tajuta paremmin, mitä se tulevaisuus vauvan kanssa on.

[/quote]

[/quote]

Olisko kuitenkin todennäköisempi vaihtoehto että miehesi ei itse asiassa ole muuttunut juurikaan. Olet kyllä itse havainnut nämä miehesi piirteet aiemminkin, mutta jättänyt huomiotta koska tarve saada lapsi meni realiteettien edelle.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 09:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 09:12"]

Minua häiritsee vähän se kun kirjoitit aloituksessa, että "mies ei vielä raskausaikanakaan ymmärrä mikä on parisuhde". Jos ei ole ymmärtänyt ENNEN raskautta, miksi olet päättänyt tehdä lapsen hänelle? En halua olla ilkeä, mutta ihmettelen vain.

Se muuttui raskausaikana tommoseksi. Ja tietenkin panokset suhteessa koveni raskauden myötä. Alan tajuta paremmin, mitä se tulevaisuus vauvan kanssa on.

[/quote]

[/quote]

Olisko kuitenkin todennäköisempi vaihtoehto että miehesi ei itse asiassa ole muuttunut juurikaan. Olet kyllä itse havainnut nämä miehesi piirteet aiemminkin, mutta jättänyt huomiotta koska tarve saada lapsi meni realiteettien edelle.

[/quote]

Voi se olla niinkin. Toisaaltahan lapsen saaminen on aina kriisi, jossa ihmisten on kehityttävä. Taitaa olla sitten niin, että minä olen kasvamassa äitiyteen ja mies hanaa vastaan. Mistä minä olisin voinut tietää, ettei mies kehity luonnolliseen tahtiin muutosten kanssa?

Voi että ap, tämä voisi olla minun kirjoittamani :(

Välillä on tosi surkea mieli kun mies vaan elää kuin joku teini. Olen nyt päättänyt että jaksan raskauden loppuun saakka (pari kk jäljellä) ja jos ei miehellä tule täysmuutos elämään ja rakkautta omaan lapseen niin nostan kytkintä. En jaksa enää tapella, se on ihan turhaa.

Nytkin oli kavereiden kanssa luoja ties missä sekä perjantaina koko yön + viime yönä kotiutui aamuyöstä. Kylläpä ei hyvälle tunnu.

"Olisko kuitenkin todennäköisempi vaihtoehto että miehesi ei itse asiassa ole muuttunut juurikaan. Olet kyllä itse havainnut nämä miehesi piirteet aiemminkin, mutta jättänyt huomiotta koska tarve saada lapsi meni realiteettien edelle."

En ole AP, mutta itse allekirjoitan tämän huomion mukisematta. En tajunnut sitä silloin, kun vaaleanpunaiset/-siniset lasit silmillä pohdimme vauvan hankintaa. Nyt ymmärrän, että tärkeysjärjestykseni oli väärä. Mutta näillä mennään mitä on, ei auta itku kun kakit on jo housussa.

Ei mun miehellä ollut hajuakaan mitä perhe-elämä tulisi olemaan, eikä ollut rehellisesti sanottuna mullakaan! Luulin raskaammaksi kun sitä kaikkialta kuulee, mutta kaikki on sujunut hyvin.

Mies ei aluksi osallistunut vauvan hoitamiseen yhtään. Ei muka osannut/minä osasin muka paremmin lisäksi mies ei pystynyt pitämään isyyslomaa joten hoidin kaikki yösyötötkin yksin. Sitten kun aloin olla väsynyt oikeasti (minulla oli esikoisen vauva-aikana uni ongelmia..) niin sanoin vaan rauhallisesti miehelle, että aion nyt nukkua koko päivän, vauvan voi tuoda imetettäväksi viereen, mutta muuten sinä hoidat ja vastaat :D se päivä muutti kaiken, annoin miehen hoitaa lapsen kuinka parhaiten taisi ja hän huomasi osavansa homman hyvin! :)

p.s raskausaikana mies ei välttämättä jaksa nysvätä aina kotona, mun ukko on ollut aina meneväistä sorttia ja raskausaikana oli ihan hyvä kun meni silloin eikä vasta vauvan synnyttyä ;)

Kun nyt olen ap:n vastauksia lukenut, niin pahaltahan tuo näyttää. Juopottelu on paha merkki. Jos koet, ettäolosi olisi parempi ilman miestä, ero on ehkä sittenkin paras tehdä jo nyt. Ei ole hyvä, että olet stressaantunut nyt.

Miksi tehdä lapsi kusipäälle? No mikä minä olen puhumaan, koska ensimmäinen lapseni on kusipäälle tehty... Jätä se. Löydät jotain parempaa. Tai vaikka et löydäkään niin ei tarvi katsella mitään idioottia siinä vieressä joka kohtelee kuin paskaa.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 10:00"]

Kun nyt olen ap:n vastauksia lukenut, niin pahaltahan tuo näyttää. Juopottelu on paha merkki. Jos koet, ettäolosi olisi parempi ilman miestä, ero on ehkä sittenkin paras tehdä jo nyt. Ei ole hyvä, että olet stressaantunut nyt.

[/quote]

Miehen juopottelut ovat vähentyneet nyt noin kertaan per kaksi viikkoa. Olenko vaikea, jos sekin ärsyttää? hmm. Oikesti ärsyttää eniten se humalainen mies, sen kanssa kun saa aina jonkun vänkäyksen aikaiseksi enkä osaa nukkua yötäni hyvin, jos hän on menossa.

ap.b

Vastaavanlaisesta syystä olen 6 kk vauvan yksinhuoltaja ollut viimeiset pari kuukautta. Mies vaan halusi nukkua iltapäivään ja jouduin viimeisilläni raskaana ennakoivan raskausmyrkytyksen kanssa kontata siivoamassa miehen sotkuja, kun muuten olisi hukuttu paskaan. Itkin ja oksensin fyysisestä kivusta päivittäin ja mies ei korvaa lotkauttanut. Parempi yksin.

Mies varmaan oli hyvä ja kunnollinen aiemmin? Sitten kun tulit raskaaksi, mies muuttui, et olisi mitenkään voinut sitä ennakoida?

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 11:00"]

Mies varmaan oli hyvä ja kunnollinen aiemmin? Sitten kun tulit raskaaksi, mies muuttui, et olisi mitenkään voinut sitä ennakoida?

[/quote]

 Itseasiassa kyllä. Tunnettiin seitsemän vuotta ja asuttiin yhdessä vuosi. Mies auttoi kotitöissä, toi minulle kahvit samalla, kun haki itselleen ja saattoi tuoda kaupasta ihan huomaavaisuuttaan suklaalevyn. Sain myös kukkia, koska "tiistai". -29

Minä tajusin miehen itsekkyyden ja empatiakyvyttömyyden vasta odotusaikana. Jätti minut täysin yksin, liukeni omille menoilleen ja joi... Miehellä 10v lapsi edellisestä liitosta ja raskauteen suostuin hänen pyynnöstään, joten mitään isyys-kriisiä ei pitänyt tulla. Pettymys oli suuri, kun tilanne ei muuttunut vauvan synnyttyä. Olin edelleen totaalisen yksin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Juominen jatkui, riidat ja haukkuminen paheni. Vauva nyt 8kk ja olen huomannut etten tunne miestä kohtaan enää mitään, ehkä katkeruutta, pettymystä... Mielessäni valmistaudun eroon, kaikki suunnitelmat valmiina. Sitä viimeistä silausta vaille.

Miks naiset aina valittaa täällä että "mun mies ei muuttunutkaan kun tulin raskaaksi / meille tuli vauva". Ei tietenkään muutu!! Kun haluaa parisuhteen, johon tehdään myös lapsia eli perustetaan perhe, pitää ottaa sellaine kumppani joka jo ON VALMIIKSI vastuuntuntoinen eikä notku baareissa kavereiden kanssa ja elä teinielämää. Ei se raskaus sitä miestä muuta mihinkään.

Miksi te otatte ukkoja, joille kavereiden kanssa pörrääminen ja mäyräkoiran vetäminen on elämän sisältö? Eikö lapsia voi alkaa harkita vasta sitten, kun on havainnut että mies (ja vaimo) viihtyvät mieluiten viikonloput ja vaapaa-ajat kotosalla eivätkä halua lentää enää pitkin kyliä koko ajan?? Että molemmat haluavat perhettä, laittavat kotia ja suunnittelevat tulevaa. Kykenevät pitämään työpaikkansa ja ovat saattaneet opiskelunsa valmiiksi.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 10:42"][quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 10:00"]

Kun nyt olen ap:n vastauksia lukenut, niin pahaltahan tuo näyttää. Juopottelu on paha merkki. Jos koet, ettäolosi olisi parempi ilman miestä, ero on ehkä sittenkin paras tehdä jo nyt. Ei ole hyvä, että olet stressaantunut nyt.

[/quote]

Miehen juopottelut ovat vähentyneet nyt noin kertaan per kaksi viikkoa. Olenko vaikea, jos sekin ärsyttää? hmm. Oikesti ärsyttää eniten se humalainen mies, sen kanssa kun saa aina jonkun vänkäyksen aikaiseksi enkä osaa nukkua yötäni hyvin, jos hän on menossa.

ap.b

[/quote]

Raskausaikana kaksi känni-iltaa kuukaudessa ei kuulosta vielä liian pahalta. Ja ongelma on siis se, että mies humalassa uskaltaa tuoda omia epävarmuuksiaan ilmi ja mahdollisesti haastaa riitaa oudoista pikkujutuista?

Voisitko pyytää miestä ennen baari-iltaa jo menevän kotiin tultuaan nukkumaan vaikka olohuoneeseen pedattuun vierassänkyyn ja olemaan häiritsemättä sinua? Älä yksinkertaisesti puhu miehellesi kun hän on humalassa (siis baarin jälkeen).

Omat muut tunteet kannattaa myös erottaa siitä humalasta, eli ei laittaa kännin syyksi omia oikeasti siihen liittymättömiä pettymyksiä ja pelkoja. Jos mies on humalassa kahden viikon välein, niin se ei ole syy arjen sujumattomuuteen. Jos taas vaikeaa on vain tuolloin, aika paljon ajastanne on taas hyvää?

Ehkä raskausaikana kannattaa vielä sallia pieni meneminen, jospa vauvan fyysinen läsnäolo muuttaisi tilannetta?

Mieti, onko kyse siitä, että mies tuntee suurta hämmennystä vauvan tulosta ja sen takia oireilee. Mieti, onko hän niin kypsä, että pystyy käsittelemään elämänmuutosta kypsällä tavalla. Käytännössä kaikki miehet käyvät läpi jonkinnäköisen kriisin vauvan tulon aikana. Mutta jos näyttää siltä, että mies on oikeasti keskenkasvuinen kakara eikä osaa ottaa paikkaansa isänä, niin lähde läppäsemään.

Mieti, onko kyse siitä, että mies tuntee suurta hämmennystä vauvan tulosta ja sen takia oireilee. Mieti, onko hän niin kypsä, että pystyy käsittelemään elämänmuutosta kypsällä tavalla. Käytännössä kaikki miehet käyvät läpi jonkinnäköisen kriisin vauvan tulon aikana. Mutta jos näyttää siltä, että mies on oikeasti keskenkasvuinen kakara eikä osaa ottaa paikkaansa isänä, niin lähde läppäsemään.

Muistan, miten eräs kaveri valitteli samaa raskausaikana. Nyt hänellä on saman miehen kanssa jo kaksi lasta ja edelleen sama jokaviikkoinen ryyppääminen ja krapulassa makaaminen jatkuu ukon osalta! En voi ymmärtää tätä kaveria, miksi ei vain eroa. :( Lapsiparatkin saavat tosi "hienon" miehen mallin... Kaveri on tietenkin yrittänyt tätä asiaa miehelle selittää ja pyytää tätä vähentämään ja olemaan enemmän aidosti läsnä perheensä kanssa, mutta ei. Ne kaverit ja ryyppääminen ovat aina tärkeämpiä kuin oma vaimo ja lapset.

Meininki ei tule muuttumaan koskaan.