Uskontojen ulkopuolella elävät: kaipaatko koskaan sitä pyhyyden tunnetta,

Ilman muuta kaipan pyhyyden tunnetta ja tiedän että uskovaiset saavat siitä paljon sellaista hienoa sisältöä elämäänsä josta minä en pääse koskaan osalliseksi.

Siitäkään huolimatta en pysty uskomaan, en vaikka olen kuinka yrittänyt. Tämä on minulle ihan kuin kysyttäisiin, enkö lintuja katsellessani toivo että pystyisin itsekin lentämään - toivon juu, mutta ei siitä toivomisesta mikään muutu.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 21:54"]

Ilman muuta kaipan pyhyyden tunnetta ja tiedän että uskovaiset saavat siitä paljon sellaista hienoa sisältöä elämäänsä josta minä en pääse koskaan osalliseksi.

Siitäkään huolimatta en pysty uskomaan, en vaikka olen kuinka yrittänyt. Tämä on minulle ihan kuin kysyttäisiin, enkö lintuja katsellessani toivo että pystyisin itsekin lentämään - toivon juu, mutta ei siitä toivomisesta mikään muutu.

[/quote]

Uskon, että olet lähmpänä uskoa ja suhdetta Jumalaan kuin itse arvaatkaan - ehkä sinä itse rajoitat itseäsi jollakin tasolla. Hellitä yrittämisestä ja ponnistamisesta! Olet Jumalan hyvän tahdon ja rakkauden kohde :) Olet niin arvokas ja rakas ihminen, että erään vertauksensa mukaisesti Jeesus jättäisi 99 "löytynyttä" ihmistä vain löytääkseen sinut, yhden, joka on vielä "kadoksissa". Luota, rakas tuntematon ystävä - älä yritä omin inhimillisin voimin. Pyydä omin sanoin, vaikka hapuillen, Jumalaa koskettamaan sinua siinä kaipauksessa jota koet. Hän näkee ja tuntee sinut täydellisesti, ja voi antaa uskon ja luottamusta sisimpääsi. http://vod.tv7.fi/vod2/pelastusrukous/pelastusrukous-002-w.MP4

(Tuomasmessu on muuten sellainen matalimman mahdollisen kynnyksen messu epäilijöille ja uskossaan heikoille, myös monissa muissa kaupungeissa kuin Helsingissä www.tuomasmessu.fi )

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 20:23"]

Sama fiilis. Mutta kyllä niitä hetkittäisiä pyhyyden tunteita voi aistia kirkoissa, hindutemppelissä ja moskeijoissakin. Onhan niissä tietynlaista henkeä. Ei se tunne vain yleensä säily, kun astuu pyhäköitä ulos.

[/quote]

Hyvin kuvattu. Mutta ehkä yksi syy siihen, miksi tunne ei säily on siinä, että sydän tai sisin ei muutu jossakin ulkoisessa paikassa käymällä - niin vaikuttavia ja koskettavia kuin ne ovatkin. Itse olen tullut siihen tulokseen, että ihmisen olisi tarkoitus "ottaa sydämeensä" se, mitä hän etsii esim. ulkoisesta uskonnollisesta rakennuksesta. Eli uskon tai hengellisyyden tms. olisi tarkoitus kasvaa ja elää ihmisen sisimmästä käsin. Ehkä et lue tätä vahingossa. Olet ehkä etsinyt jotakin syvempää tarkoitusta elämääsi tai vastauksia ns. perimmäisiin kysymyksiin. Tai kaivannut omantunnon rauhaa, tai sellaista rakkautta elämään, joka olisi suurempaa kuin ihmisen ailahteleva rakkaus. Voisiko tuo "sydämeen ottaminen" tai vastaanottaminen vastata kaipuuseen ja kysymyksiin?

Menen suoraan ydinasiaan eli mielelläni vastaan aikanaan korkeaan ikään ehtineen viisaan miehen, Johanneksen, sanoin: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Kristuksen) vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen." (Johanneksen evankeliumin alusta) Onko tämä vain uskovaisten höpinää, vai paremminkin jotakin todellista ja arvokasta - ei vaatimus tai suoritus, vaan mahdollisuus ja lahja jokaiselle ihmiselle? Minulle, ja myös sinulle, joka tätä luet? Et lue tätä turhaan :) Ota pieni, mutta mahdollisesti elämän tärkein askel ottamalla ihan omakohtaisesti vastaan Jumalan rakkaus ja anteeksianto: http://www.healingrooms.fi/?sid=100 

Mähän rakastan vanhoja kirkkoja!! Ja kaikkia vanhoja rakennuksia, linnoja... kaikkia missä on sielua ja historiaa. Ei tarvitse olla uskovainen tykätäkseen niistä. Ja kyllä, koen ihan mahtavaa fiilistä vanhoissa rakennuksissa, ei pelkästään kirkoissa. Myös vanhoissa maatiloissa tai maatilamuseoiksi tehdyissä pihapiireissä. Kun ajattelen sitä mieletöntä mennyttä aikaa ja ihmisen elämää... oi, ihan puistattavan upeaa!

Vanhoissa kirkoissa on kivaa fiilistä, mutta enpä nyt kutsuisi sitä pyhyyden tunteeksi. Ei myöskään tarvitse sitä erityisesti kaivata, sillä asun kivenheiton päässä eräästä Suomen komeimmista kirkoista.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:03"]

Mähän rakastan vanhoja kirkkoja!! Ja kaikkia vanhoja rakennuksia, linnoja... kaikkia missä on sielua ja historiaa. Ei tarvitse olla uskovainen tykätäkseen niistä. Ja kyllä, koen ihan mahtavaa fiilistä vanhoissa rakennuksissa, ei pelkästään kirkoissa. Myös vanhoissa maatiloissa tai maatilamuseoiksi tehdyissä pihapiireissä. Kun ajattelen sitä mieletöntä mennyttä aikaa ja ihmisen elämää... oi, ihan puistattavan upeaa!

[/quote]

Sama! Melkein itkin, kun näin Santiago de Compostelan katedraalin ensimmäistä kertaa.

t. uskonnoton

mun mielestä kirkot on siitä hienoja, että harva keksisi enää nykypäivänä mitään, minkä vuoksi viitsisi nähdä yhtä paljon vaivaa, kuin etelän hienojen katedraalien tekemiseen on tarvittu. vau, ne yksityiskohdat ja rakenteet! kyllä ne kirkot ja moskeijat on mahtavia, vaikka uskonnoton olenkin.

En ole saanut uskonnollista kasvatusta, mutta lapsesta asti olen pitänyt myös uskonnollisesta taiteesta ja klassisesta musiikista. Luin myös nuorena paljon eri uskonnoista, vaikka koulussa luinkin elämänkatsomustietoa ja pidin itseäni ateistina.

Joskus parikymppisenä löysin kristinuskon ja koen nyt olevani elävässä uskossa. Oikeastaan ateistinen tausta, epäily ja vastausten etsiminen on ollut vain hyväksi. 

Olen myös suvaitsevainen niitä kohtaan, jotka pilkkaavat kristinuskoa ja väittelevät asiasta nettipalstoilla ja muualla. Itse olen ollut ihan samanlainen joskus ja uhonnut, että Raamattu on pelkkä satukirja. 

Ateistit ja muut "epäilevät tuomaat" ovat yhtä lailla Jumalan luomia kuin muutkin. Senpä takia heilläkin on kyky niin pyhyyden kokemiseen kuin moraaliseen toimintaan. Ja aika moni tulee jossain elämänsä vaiheessa uskoon. Paavalikin oli aluksi kristittyjen vainoaja.

En usko jumaliin tms. satuihin mutta matkoilla käyn mielelläni kirkoissa, upeita rakennuksiahan ne ovat. Esim: Kölnin tuomiokirkkoa tutkin viime kesänä pitkään.

Minulle tulee se "pyhyyden" tunne kun näkee kiviportaisiin tuhansien ja taas tuhansien askeleiden kuluttamat jäljet. Sama fiilis tulee vanhoissa kirkoissa, vaikka nyt Turun tuomiokirkossa tai Napuen kirkossa. 

Se on se historia ja niissä tiloissa olleet ihmiset, jotka siellä sen tunteen tekevät. Sama fiilis tulee muuten Tallinnassakin muutamissa paikoissa, esim. vanhan kaupungin luostarimuseossa.

Komeita, komeita ovat, mutta niitä on sitten värkättykin kun Iisakin kirkkoo. Ja ketkä? Pienipalkkaiset duunarit ja erilaiset käsityöläiset niitä on nikertäneet otsansa hiessä - ei se työ ole ollut heidän oma valintansa. Samantyyppisiä perkeleen komeita ja mahtavia rakennuksia ja ties vaikka mitä rakennettiin Neuvostoliitossakin. Miksi?

Kaipasin hirveesti kyllä sen takia palasinkiin omaan seurakuntaan. Kun olin nuori ja asuin Venäjällä niin kävin ortodoksisessa kirkossa..ja kumma että Suomessa ihmiset luule että venäläiset ovat urpoja koska meillä oli kielletty uskonto..oli se tavallaan passiivisena mutta kirkkoja oli ja esim. minut on kastettu ja minulla on kummitäti on!!! Ei meitä kukaan vainonut no..mmm ei me siitä mitään metelia pidäneet..kirkkot oli ja papisto oli ja Venäjän Hengillinen Akademia toiminut koko ajan kyllä, ja ihan virallisesti. Täällä muutenkiin puhutaan paljon potaska.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:35"]

Kaipasin hirveesti kyllä sen takia palasinkiin omaan seurakuntaan. Kun olin nuori ja asuin Venäjällä niin kävin ortodoksisessa kirkossa..ja kumma että Suomessa ihmiset luule että venäläiset ovat urpoja koska meillä oli kielletty uskonto..oli se tavallaan passiivisena mutta kirkkoja oli ja esim. minut on kastettu ja minulla on kummitäti on!!! Ei meitä kukaan vainonut no..mmm ei me siitä mitään metelia pidäneet..kirkkot oli ja papisto oli ja Venäjän Hengillinen Akademia toiminut koko ajan kyllä, ja ihan virallisesti. Täällä muutenkiin puhutaan paljon potaska.

[/quote]

tarkoitatko, että Neuvostoliiton aikana oli myös tuollainen hengellinen akatemia? Minkä ikäinen olet? Muisitatko vielä sen ajan? Olisin utelias kuulemaan, missä määrin uskonnon harjoittaminen oli sallittua ja missä määrin sitä tapahtui Neuvostoliiton aikana.

En saa oikein mitään irti vanhoista kirkoista tai muistakaan rakennuksista, vaikka pidän historiasta. Havaitsen kyllä, että on hienoja yksityiskohtia ja vaivaa nähty paljon, mutta ei herätä mitään väristyksiä. Kulttuurillisessa mielessä on ihan kiva niitäkin käydä katsomassa toki.

En niinkään koe pyhyyttä, vaan historian havinaa. Kirkoista osa näyttää kauniilta ja osa ahdistavilta. Esim pirumaalaukset ovat ahdistavia ja tietty ei kultaisen leikkauksen mukainen arkkitehtuuri.

Mielelläni käyn katsastamassa kirkkoja; ne herättävät voimakkaita tunteita niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Kuuntelen mielelläni urkumusiikkia ja klassista musiikkia. Suvivirsi ja Hoosianna täytyy saada laulaakin.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 16:59"]

mikä löytyy esim vanhoista kirkkorakennuksista? Koetko tuollaisissa rakennuksissa mitään erityistä fiilistä?

[/quote]

Kunnioitan tietenkin, mutta en periaatteesta hakeudu uskonnollisiin paikkoihin. Kirkoissa se on lähinnä käytännöllistä käsityön ja taiteen ihailua.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:29"]

Minulle tulee se "pyhyyden" tunne kun näkee kiviportaisiin tuhansien ja taas tuhansien askeleiden kuluttamat jäljet. Sama fiilis tulee vanhoissa kirkoissa, vaikka nyt Turun tuomiokirkossa tai Napuen kirkossa. 

Se on se historia ja niissä tiloissa olleet ihmiset, jotka siellä sen tunteen tekevät. Sama fiilis tulee muuten Tallinnassakin muutamissa paikoissa, esim. vanhan kaupungin luostarimuseossa.

[/quote]

Tästä jäi yksi sama pois. Colosseum on se paikka jossa ne kiviportaat ovat tuoneet sen "pyhyyden" tunteen. Sieltä nyt on uskonto kaukana... Ainakin niin kuin ap sitä tarkoittaa.

8

Kutsutteko te pyhyyden tunteeksi sitä, että teidän mielestänne joku arkkitehtuuri on hienoa? Vitsit miten pihalla te olette.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2014 klo 17:57"]

Kutsutteko te pyhyyden tunteeksi sitä, että teidän mielestänne joku arkkitehtuuri on hienoa? Vitsit miten pihalla te olette.

[/quote]

Ei arkkitehtuuria, vaan sitä tunnetta että siinä paikassa ovat sukupolvat toisensa jälkeen ennen minua käyneet ja satoja, ellei tuhansia vuosia sitten kädet ovat kiveä muokanneet ja siitä rakennuksia tehneet. Sen voi ikäänkuin tuntea henkenä vanhoissa kulttuurihistoriallisesti merkittävissä paikoissa.

Siis historian havinaa.

8

Minulle kirkot ja muutkin rakennukset ovat vain rakennuksia. Monissa kirkoissa oikeasti ällöttää kun katsoo sitä promeutta ja kullan kiillettä ja miettii kenen selkänahasta nekin rahat on oikeasti otettu ja moniko on menettänyt henkensä jotta moinen pytinki on saatu rakennettua. 

Kirkkotaide ei viehätä yhtään. Enten ällöttävät ortodoksien ikonit. Ei rumempaa taidetta ole. Kotiini en otta yhtään ainutta kirkollista kuvatusta.

t ikänsä uskonnoton.