Nauran kaikelle, olenko hullu?
Niin, siis ongelma on se että nauran kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle, vaikka oikeasti ei naurattaisikaan tai edes olisi hauskaa. Mutta nauran silti, vaikka oikeasti olen surullinen. Mitä tämä on?
Kommentit (8)
Ei sun järki ainakaan ole mennyt. Pahempaa on tuntea tuskaa hyviä asioita kohdatessa. Tai välinpitämättömyyttä yms.
Olet tyhjännauraja. Sellaisia pidetään vähän yksinkertaisina, mutta en tiedä oletko sinä sellainen.
Muhun on tarttunut tuo kanssa viimeisen kolmen vuoden aikana. Alkaisi naurattaa, vaikka näkisin jonkun vanhuksen liukastuvan kadulla tai jonkun lapsen jäävän auton alle. Ja oikeasti tunnen samalla oloni iloiseksi. Varmaan johtuu siitä, että koen asiat nykyään enemmän kolmannesta persoonasta. Aivan kuin olisin itsenikin ulkopuolinen tarkkailija. Johtuu varmaan siitä, että tuolloin koin tragedian josta en ole toipunut, vaikkakin nauran sille.
Minä nauran usein pas.koillekin asioille omassa elämässäni. Kaippa se on jotain luottoa siihen, että osaan hoitaa asiani joka tapauksessa, joten ei tässä hätiä mitiä.
Vierailija kirjoitti:
Olet tyhjännauraja. Sellaisia pidetään vähän yksinkertaisina, mutta en tiedä oletko sinä sellainen.
En usko että olen tyhjännauraja, sillä olen introvertti, mutta yksikseni nauran kyllä. Esim tämän palstan aloituksille ja kommenteille, ja muutenkin kaikelle huvittavalle. Mutta pointti oli se että nauran itsekseni ja ihan tyhmillekin/turhanpäiväisille/tyhmille asioille.
Olen niin surullinen että aivan naurattaa tämä säälittävä elämä. Ehkä minulla on hermoronahdus menossa.
mull on yks sukulaistyttö, joka oikeasti hihittää ihan kaikelle. ”Otan nyt tätä maitoa hihi” missäköhän mun tavarat on, hihi. Olet ihan tyhmä, hihi. Nuori aikuinen. Olen koko ikänsä miettinyt onko ihan normaali.hihi. Hihi.