Mitä kerrotte v. 2060 lapsenlapsillenne korona-ajasta?

Odottelimme perunakuopassa talven yli kypärä päässä odottaen että enimmä ruumiskasat oli saatu haudattua.

Mä olen maatunut jo pitkään vuonna 2060.

Olisin 66-vuotias tuolloin. Kertoisin varmaan, että hyvin riitaisaa aikaa elettiin julkisessa keskustelussa. Kukaan ei tarkalleen tiennyt millainen virus on kyseessä, mutta usko milloin mihinkin oli vahva varmuuden vuoksi. Maskeja vähäteltiin, minkä jälkeen ne olisivatkin olleet ratkaisevassa osassa. Kyseessä oli melko harmiton virus, joka oli usein kantajallaan täysin oireeton, mutta jonka jälkitaudit saattoivat olla huonokuntoisille vakavia ja vaatia kallista hoitoa. Elämänsä ehtoopuolella olevat saattoivat helpommin keuhkokuumeeseen kuollakin kuten saattoivat kuolla jo lonkan murtumaan. Tärkeimpänä kai oli välttää useampia sairastapauksia, jotta vakavia tapauksia ei tulisi liikaa kuormittamaan terveydenhuoltoa. Se oli kinkkistä koska tartuntojen välttely edellytti normaalin elämisen rajoittamista ja se aiheutti osin kohtuuttomiakin talousongelmia koska yksilöiden oli vaikea sopeutua niin yht'äkkiseen talouden muutoksiin. Kaoottista riitelemistä se oli. Itse olin onneksi köyhä, joten ei vaikuttanut henkilökohtaiseen elämääni eikä hautaamaan lähipiiriinikään. Toisilta meni kaikki, rahat tai henki. Tough life. Rokote keksittiin, mutta sitä ei tahtonut kukaan ottaa, en minäkään.

Hautaamaan = vauraampaan

Tuskin olen täällä tuolloin kertomassa kenellekään mitään.

Mille lapsenlapsille? Ilmeisesti odotat, että lasten saanti on tapana jatkossakin?

Vierailija kirjoitti:

Mille lapsenlapsille? Ilmeisesti odotat, että lasten saanti on tapana jatkossakin?

No tuleville polville sitten? Tarviiko kaikesta aina vetää herneet nenään, kysymys on hypoteettinen.

Tuohon mennessä NWO (ja YK agenda 21) on karsinut ihmiskunnan paljon pienemmäksi.

Kertoisin varmaan ainakin, miten koronavuosi vaikutti omaan perheeseen. Miten oli kova huoli siitä, että vanhemmat pysyvät terveinä, kun heitä ei saanut käydä katsomassa. Miten ystävien häät jouduttiin perumaan. Miten hautajaisissa vieraat joutuivat istumaan yksin parin metrin päässä toisistaan, eikä vainajaa saanut hyvästellä, vaikka kuolema ei liittynyt koronaan. Miten pelotti odottaa esikoista taudin keskellä, josta ei tiedetty paljoakaan. Miten etätyöstä tuli uusi normaali ja työkulttuuri muuttui.

Kertoisin myös maailmanpolitiikasta ja kotimaan politiikasta. Siitä, miten rajoja haluttiin laittaa kiinni ja pitää auki.