Adoptiolapsi ja sanonta "veri on vettä sakeampaa"

Ei vanhat sanonnat tyhjästä ole tulleet. Tottakai pitää paikkansa.

Adoptiotilanteista en tiedä, mutta itse narsistin biologisena lapsena olen aina kokenut tuon sanonnan todella typeräksi. Ehkä se veri on sakeampaa, mutta jossain vaiheessa se hyytyy, klimppiintyy ja alkaa haista pahalle.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 10:07"]

Adoptiolapsen äitinä minua etoo tuollaiset vanhat sanonnat. Adoptiolapsi on yhtä rakas -ehkä rakkaampikin- kuin itse tehty. Kauan kaivattu, rakas lapsi.

[/quote]

Juurikin näin, adoptiolapsi on rakas ja odotettu lapsi. Tyhjä taulu, josta löytyy uusia rakastettavia asioita joka päivä. Ei ennakko-odotuksia tai biologisia sukurasitteita, vaan ihania taitoja ja rikkauksia rakkaassa lapsessa. En toki voi verrata biologiseen äidinrakkauteen, koska biologisia lapsia en omista, mutta minulle tämä lapsi on rakas, ainutlaatuinen ja ainutkertainen. Adoptiolapseni on saanut minut uskomaan johonkin elämää suurempaan johdatukseen, olemme tarkoitettu perheeksi ja täydentämään toisiamme. Vaikeuksia mahtuu mukaan toki myös runsaasti, mutta eiköhän olla reilusti kuitenkin saamapuolella.

Adoptiolasta ei kukaan saa vahingossa.

Ja minua etoo tuo ajatus, että adoptiolapsi olisi aina jotenkin työläämpi. Ei ainakaan meillä ole ollut. Suvun työläät erityislapset löytyy meidän sisaruksilta, ei meiltä.

Kahden oman adoptiolapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:48"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:46"]

Adoptiotilanteista en tiedä, mutta itse narsistin biologisena lapsena olen aina kokenut tuon sanonnan todella typeräksi. Ehkä se veri on sakeampaa, mutta jossain vaiheessa se hyytyy, klimppiintyy ja alkaa haista pahalle.

[/quote]

Minä taas adoptiolapsena koen sen jatkuvana muistuksena, etten ole yhtä tärkeä. Ja tämän olen siis saanut kokea läpi elämän sukuni taholta.

[/quote]

Saako kysyä missä tällainen näkyy? Onko sinulle suoraan kerrottukin vai näkyykö se muuten? Sinua ei auteta esim. lasten hoidossa, ei ole avustettu taloudellisesti opiskeluaikoina jne?

Itse olen biologinen lapsi jolla 3 biologista sisarusta. Isäni on tehnyt tiettäväksi sekä sanallisesti että muuten kuka meistä lapsista on rakkain ja tärkein. Lempilapsi sai nuorena kaiken mitä huomasi pyytää, esim. auton sai lainaa aina kun halusi, me muut ei todellakaan. Jos lempilapsi tarvitsee apua esim. muutossa, isä kyllä hyppää auttamaan. Me muut saadaan muutossa apua, jos nyt ei mitään tärkeämpää satu olemaan. Ja tärkeämpää on esim. verkkojen lasku järveen. Jos tulee auttamaan, saadaan kuulla sen sata kertaa kuinka meidän ikäisten ihmisten pitäisi itse hoitaa asiansa eikä koko sukua vaatia kaveriksi.

Humalassa kerran sanoikin suoraan kuka on tärkein lapsista. Sen jälkeen tein tiettäväksi että jos ikinä kuulen tai näen että minun lapsiani laittaa tärkeysjärjestykseen, ei tule IKINÄ ENÄÄ näkemään lapsiani tai minua.

Että se siitä veren sakeudesta...

Hah, aika sakeelta tuntui ainakin omalla kohdalla siskon käyttäessä kyseistä sanontaa kiusatessaan minua aikuisiällä hulluuden partaalle. Olisi pitänyt sisaruuden velvoittamana kestää ihan mitä tahansa. 

Noin ylipäänsä vähän vanhentunut sanonta. Ennen lienee ollut merkityksellisempi kun perheet ja suvut olivat ja elivät tiukemmin yhdessä.

Toki sillä voi mieltään nykyäänkin lohduttaa jos ei muun tyyppisissä ihmissuhteissa oikein onnistu. Että jollain on "velvollisuus" olla tekemisissä tai kokea yhteenkuuluvuutta.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:41"]

Miten koette tuon, onko veri todella vettä sakeampaa siinä mielessä, että oma biologinen suku menee edelle? Onko henkilö, joka on adoptoitu kuitenkin aina vieras?

Itse olen kokenut, että sanonta pitää todella paikkansa. 

[/quote]

No enpä tiedä, verta niissä adoptiolapsissakin virtaa.

Adoptiolapsen äitinä minua etoo tuollaiset vanhat sanonnat. Adoptiolapsi on yhtä rakas -ehkä rakkaampikin- kuin itse tehty. Kauan kaivattu, rakas lapsi.

Se vaan tuppaa olemaan tuo ihmisluonto sellainen kuin sanonta kertoo.. - valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:46"]

Adoptiotilanteista en tiedä, mutta itse narsistin biologisena lapsena olen aina kokenut tuon sanonnan todella typeräksi. Ehkä se veri on sakeampaa, mutta jossain vaiheessa se hyytyy, klimppiintyy ja alkaa haista pahalle.

[/quote]

Minä taas adoptiolapsena koen sen jatkuvana muistuksena, etten ole yhtä tärkeä. Ja tämän olen siis saanut kokea läpi elämän sukuni taholta.