Pelottiko teitä lapsena koulussa?

up

Pelkäsin ja jännitin matikantunteja ja -kokeita.

Ahdistus ja paniikkihäiriöt on sieltä muistona.

Pelkäsin varsinkin kaikkea esiintymistä (myös pelkkää tunnilla vastaamista), koululiikuntaa, ruokailua (koska kaikkea oli PAKKO syödä), luokan kiusaajia...

Nykyiset koululaiset pelkäävät toisia lapsia. Sitä ei minun kouluaikoina vuosikymmeniä sitten tarvinnut pelätä, vaikka  kyllä myös silloin sattui ja tapahtui, toisinaan jotain ikävääkin. Kiusaaminen ei ollut väkivaltaista, vaikka minä olin niin kouluissa kuin leireillä se ulkopuolinen, jolla ei ollut kavereita.

Se tuntui huolellisesta lapsesta kamalalta, kun oli joku kirja unohtunut kotiin. Mitätön pelko näin nykyaikaa ajatellen. Esitelmät jännittivät, ja hammaslääkäriä pelkään vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin varsinkin kaikkea esiintymistä (myös pelkkää tunnilla vastaamista), koululiikuntaa, ruokailua (koska kaikkea oli PAKKO syödä), luokan kiusaajia...

Niin ja ne sadistiset opettajat jotka oikein mielellään nöyryyttivät oppilaita eivät myöskään olleet kovin mukavia...

Pelkäsin koulua niin, että oksentelin koulumatkalla. Tytöt juoruili ja eristi, pojat veti turpaan.

Kyllä, ja nykyään töissä.

Pelkäsin englannintunnilla 3.luokalla. Ope saattoi kysyä englanniksi esim millainen sää on/paljonko kello on ja sen jälkeen randomisti kysyä vain joltain. Muut tietty nauroivat jos ei osannut. Viitata ei tarvinnut. Olin tosi peloissani aina, että kysyy minulta. Inhosin englantia ja jännittää yhä puhua sitä.

Samalla opettajalla myös systeemi muissa aineissa, että jos et tiennyt vastausta, nousit seisomaan pulpetin viereen. No eihän kukaan kehdannut nousta, johon opettaja vain totesi, että hyvä juttu, kaikki tietävät, hän nyt kysyy vain joltain. Ihan karmeaa oli, mutta enkuntunnit pahimpia kun vihasin sitä ainetta.

N40

Ei ikinä pelottanut. Etenkään alaluokilla tunnelma ei olisi voinut olla turvallisempi. Säännöt oli jämptit ja se, että käyttäydyttiin hyvin ja noudatettiin yhteisiä ohjeita, ei tuntunut ”kurilta”, vaan juuri se loi sen hyvän ja mukavan ilmapiirin. Nykymeno kyllä kauhistuttaa ja ulkopuolelta touhu näyttää kaoottiselta.

Pelkäsin niin että oppiminen oli vaikeaa. Odotin aina vapaapäivä ja lomia. Olin kiltti hissukka ja keskiarvo noin 7. Muistan kun sain 5:llä luokalla uskonnosta arvosanan 5. Äitini oli ihan ihmeissään ja soitti opettajalle. Opettaja ei edes tiennyt kuka olen. Kertoi siis hyvin minun arvostani ja paikastani koululuokassa.

Lukiossa keskiarvo nousi jo yli 8 ja nyt aikuisena olen aikuisopettajana ja opinto-ohjaajana ja itseasiassa nautin esillä olosta.