Viettekö lapsia harrastuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Yksikään lapsi ei joudu parin viikon harkkatauon takia mielenterveyspuolelle.

Jotkut vanhemmat on niin lapasia, lapselta ei voida kieltää mitään ja oman lapsen kanssa ei jakseta olla, heti kaatuu seinät päälle.

Joku oikeasti kuvittelee, että tämä on parissa viikossa ohi?? Tätä on nyt jatkunut maaliskuusta ja varmasti jatkuu ainakin kesään. Ihan ei nyt pari viikkoa riitä. Pienen lapsen elämässä yli vuosi ilman harrastuksia on järkyttävä aika. Eli kyllä vien. Ihan niin kauan kuin niitä järjestetään.

Harrastaminen tutussa porukassa / rajatussa ryhmässä  = tiedät kontaktit - on mielestäni paljon turvallisempi vaihtoehto, kun leikkiminen esim. kaupungin yleisessä leikkipuistossa, jossa lauma aivan vieraita perheitä ympärillä ja missä leikitään tiiviisti kiipeilyteleineissä yms. ilman turvavälejä.

Kauniilla säällä suositut leikkipuistot ovat yleensä aivan täynnä ainakin pk-seudulla (etenkin viikonloppuisin). Tätä olen kyllä ihmetellyt ohikulkiessani. Se niistä kontaktien välttämisestä + turvaväleistä.

Mieti itseäsi, jos sinun lapsesi ei voi olla ilman jotain kolmea viikkoa, kun monen on ollut jo kahdeksan kuukautta tai yli? Ehkä kesällä koronan vähennyttyä, on otettu harvoja tietoisia riskejä, mutta nyt taas on vältetty kaikkia ei välttämättömiä menoja. Koronan leviäminen on nyt laajempaa kuin keväällä koskaan.

Vaikka lapsesi urheilisi SM-tasolla, niin mieti.  Ei lasten urheilu lopultakaan ole niin vakavaa! Minunkin lapsi urheili SM-tasolla, mutta ei urheile enää. SM-taso ei mielestäni ole mitenkään ihmeellinen saavutus, vaan nuorilla yleinen. Silläkin tasolla aina joku joukkueessa pilaa joukkueen mahdollisuuden kisamenestykseen ja tästä sopii vanhempana lähinnä huvittua, ei raivostua. T

Tällä kertaa pilaaja voisi hyvin olla korona, jonkun lellityn urheilijanuoren sijaan, joka on vanhempien painostuksella (ja taloudellisella panostuksella seuran toimintaan hah haha) saanut paikan hieman tasoistaan paremmassa joukkueessa. Koettu on. Lapseni oli yksi joukkueen parhaimmista (testien ja virheiden vähäisyyden perusteella)  ja oltaisiin voitu valittaa yhdestä joukkueeseen hyväksytystä, mutta ei otettu lajia niin vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vien. Olen pienituloinen yh ja maksanut kalliin lukuvuosimaksun, joten todellakin käy harrastamassa niin kauan kun paikka on auki.

Me ei otettu niitä kalliita harrastuksia tälle lukuvuodelle. Miksi sinä otit?

2-3 viikkoa rauhoittaa tilanteen pitkäksi aikaa, kun toimet vain ovat erittäin kattavat. Parempi tämä kuin jatkuva kituminen.

Viestiin nro 18 vielä lisäyksenä, että itse teen etätöitä kotona. Kerran viikossa käyn ruokakaupassa (ruuhka-ajan ulkopuolella) ja joskus pikaisesti kirjastossa noutamassa varauksia. Molemmissa käytän maskia.

Lasta kuljetan välillä autolla aamulla kouluun tai haen treeneistä, ellei mies vie tai hae. Hyvällä säällä kulkee polkupyörällä. En käy ravintoloissa, kahviloissa, kuntosalilla, tapahtumissa jne. Omat kontaktit ovat todella minimissä. Mies ei voi juurikaan tehdä etätöitä, mutta hänellä on erittäin pieni työyhteisö ja sitä kautta kontaktit onneksi tosi pienet. 

Mielestämme olemme kyllä panostaneet paljon, ja pienentäneet kontaktien määrää omalta osaltamme. En kuitenkaan halua teiniltä kieltää aivan kaikkea, joten koulussa ja treeneissä saa käydä, niin kauan kun niitä pidetään.

Ratsastamassa käytän lapsiani ja käyn itsekin. Toinen lapsista tarvitsee vielä vierellä kävelijän ratsastaessa, talli tyttöjen sijaan, hoidan sen homman itse. Tallilla ei tule lähikontakteja toisiin ihmisiin, muuten tanssi, sähly ja uinti on tauolla.

Senkun pidät taukoa vaikka koko lastesi loppuelämän. Meillä käydään ihan normaalisti harrastuksissa jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Mieti itseäsi, jos sinun lapsesi ei voi olla ilman jotain kolmea viikkoa, kun monen on ollut jo kahdeksan kuukautta tai yli? Ehkä kesällä koronan vähennyttyä, on otettu harvoja tietoisia riskejä, mutta nyt taas on vältetty kaikkia ei välttämättömiä menoja. Koronan leviäminen on nyt laajempaa kuin keväällä koskaan.

Vaikka lapsesi urheilisi SM-tasolla, niin mieti.  Ei lasten urheilu lopultakaan ole niin vakavaa! Minunkin lapsi urheili SM-tasolla, mutta ei urheile enää. SM-taso ei mielestäni ole mitenkään ihmeellinen saavutus, vaan nuorilla yleinen. Silläkin tasolla aina joku joukkueessa pilaa joukkueen mahdollisuuden kisamenestykseen ja tästä sopii vanhempana lähinnä huvittua, ei raivostua. T

Tällä kertaa pilaaja voisi hyvin olla korona, jonkun lellityn urheilijanuoren sijaan, joka on vanhempien painostuksella (ja taloudellisella panostuksella seuran toimintaan hah haha) saanut paikan hieman tasoistaan paremmassa joukkueessa. Koettu on. Lapseni oli yksi joukkueen parhaimmista (testien ja virheiden vähäisyyden perusteella)  ja oltaisiin voitu valittaa yhdestä joukkueeseen hyväksytystä, mutta ei otettu lajia niin vakavasti.

Joo, onneksi et ottanut tuota YHTÄÄN vakavasti....

Mihin harrastuksiin? Ei ole varaa muuhun kun ulkoiluun ja leikkipuistoon.

Vien, enkä ole erityisen huolissani kuten en ole koulustakaan. Kyllä kai suuressa kuvassa lasten osuus tartuntaketjuista on edelleen hyvin pieni.

Aiomme jättää tytön luistelun tauolle. Oheisharjoitukset jatkunevat, mutta en usko, että pystyvät pitämään turvavälejä. Kaikki eri kouluista ja luokilta niin lisäähän se kontakteja valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mieti itseäsi, jos sinun lapsesi ei voi olla ilman jotain kolmea viikkoa, kun monen on ollut jo kahdeksan kuukautta tai yli? Ehkä kesällä koronan vähennyttyä, on otettu harvoja tietoisia riskejä, mutta nyt taas on vältetty kaikkia ei välttämättömiä menoja. Koronan leviäminen on nyt laajempaa kuin keväällä koskaan.

Vaikka lapsesi urheilisi SM-tasolla, niin mieti.  Ei lasten urheilu lopultakaan ole niin vakavaa! Minunkin lapsi urheili SM-tasolla, mutta ei urheile enää. SM-taso ei mielestäni ole mitenkään ihmeellinen saavutus, vaan nuorilla yleinen. Silläkin tasolla aina joku joukkueessa pilaa joukkueen mahdollisuuden kisamenestykseen ja tästä sopii vanhempana lähinnä huvittua, ei raivostua. T

Tällä kertaa pilaaja voisi hyvin olla korona, jonkun lellityn urheilijanuoren sijaan, joka on vanhempien painostuksella (ja taloudellisella panostuksella seuran toimintaan hah haha) saanut paikan hieman tasoistaan paremmassa joukkueessa. Koettu on. Lapseni oli yksi joukkueen parhaimmista (testien ja virheiden vähäisyyden perusteella)  ja oltaisiin voitu valittaa yhdestä joukkueeseen hyväksytystä, mutta ei otettu lajia niin vakavasti.

Vaikutat jotenkin katkeralta.

Niin kauan, kun moni nuori hengaa isolla porukalla kauppakeskuksissa, asemilla, puistoissa, nuorisotiloissa jne. tai vanhemmat yökerhoissa, ravintoloissa, kahviloissa, kuntosaleilla (vieraiden ihmisten ympäröimänä) ja ties missä tapahtumissa on turha syyllistää urheilua harrastavia nuoria.

Taitolajien harrastajat / kilpailevat nuoret ovat erittäin vastuuntuntoisia ja ottavat koronaohjeet kyllä vakavasti. Heillä on muutenkin tapana noudattaa annettuja ohjeita kuuliaisesti missä tahansa paikassa ja tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Joukkuelajeja ei ole harrastanut koko korona-aikana. Ne pantiin heti pois, mutta yksilölajia, musiikkia, harrasti lähiopetuksessa, kunnes kolme viikkoa sitten siirtyi etäopetukseen. Sitä ennen käytti maskia, kun kävi soittotunnilla.

Kyllä jotkut perheet ovat olleet tarkkoja näistä koko ajan ja nyt on viimeistenkin aika tehdä oma osansa! Kontaktit minimiin!

Ei ole kivaa päästää lasta kouluun, kun tietää, että yhdellä perheellä on oma yökerho-ravintola, toisen perheen lapset harrastavt jääkiekkoa, kolmannen voimistelua, neljännen lapsi liikkuu ostarilla epämääräisissä porukoissa, viides ei osaa pitää turvaväliä ja kaivelee takamustaan tunnilla, useammasta on tehty lastensuojeluilmoituksia jne. Jos ei korona tässä ryhmässä leviä, niin johan on kumma!

Luin Helsingin sanomista, ettei voimistelijoilla ole ollut koronatartuntoja, joten älä niitä pelkää.