Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Paha mieli 2-vuotiaamme puolesta... :(

Vierailija
01.04.2014 |

Tilanne on se että meillä ei ole tukiverkkoa, meillä ei käy kylässä mummot tai vaarit, ei kummitädit eikä serkut. Pikkuserkku käy joskus leikkimässä ja onkin hyvä ystävä pojallemme ja poikamme puhuu usein serkustaan :)

 

Poika on todella arka, suorastaan pelkää vieraita ihmisiä ja tuttujakin joita näkee n. 4 kertaa viikossa (esim. läheisen kiskan myyjä joka aina juttelee ja antaa tikkarin tms. pojalle) kavahtaa ja heti ryntää äidin / isin syliin.

 

Jos meille tulee joku joskus harvoin kylään niin heti juoksee mun syliin, otan toki syliin ja osoitan kyläilijää että sehän on Maija, kyllähän sinä Maijan tunnet/muistat, näytäpä Maijalle sun uutta autoa, mitäs se auto sanoo? Hyyyyyyvin hitaasti saattaa jotain kontaktia ottaa mutta yleensä just siinä lähtöhetkellä käy halin antamassa kyläilijälle.

 

Ollaan mieheni kanssa molemmat kotona, mies valmistui joulukuussa ammattiin mutta ei ole vielä saanut töitä. 

 

Äiti .- lapsi kerhossa käydään kerran viikossa pojan kanssa ja arkailee sielläkin paljon aikuisia, lasten kanssa tulee ihan hyvin juttuun vaikka toki ei mitään leluja osaa jakaa tms. 

 

No, miksikö minulla on paha mieli? Veljeni asuu 400 km päässä meistä ja kävi tänään kylässä. Tuttuun tapaan poika itki nähdessään veljeni ja hakeutui kokoajan syliini. Ja tällä hetkellä edes isin syli ei kelpaa, vain äidin. Veljeni pari tuntia touhua katsoessaan totes että ei oo normaalia tollanen.

 

Mutta mitä ihmettä mä voin tehdä? Ei saada lasta harjoittelun vuoksi kenellekään hoitoon, päiväkotitarvetta ei vielä ole kun ollaan tosiaan kotona miehen kanssa. Joku harrastus on tarkoitus aloittaa syksyllä josko siitä vähän rohkaistuisi... Ja tosiaan noita vieraita käy ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Ja pikkuserkkukin käy tosi harvoin, just ehkä kerran kolmessa kuukaudessa (asuu sen verran kaukana)

 

Miten voisin rohkaista lasta? Käyttäydynkö ihan väärin noissa pelkotilanteissa, esim. ottamalla syliin? Hakkaan päätäni seinään tämän asian takia kun ei ole lapsen vika että meillä ei ole sellaisia tuttuja, sukulaisia tai ystäviä jotka voisivat hoitaa tms. tutustua lapseen ajan kanssa. Lapsi tietää tässä maailmassa vain isin ja äidin.

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi on vasta 2-vuotias. 4-vuotiaalla tuo olisi vähän huolestuttavaa. Älä stressaa liikaa. Nyt on kesä tulossa. Menkää uimarannalle, tapahtumiin, joissa ihmisiä. Älä tuputa liikaa kontakteja, vaan lapsi on mukananne ja ihan rennosti vaan olette ja hän näkee ympärillään ihmisiä, ääniä ja vilinää. Jos liian "juhlallisesti" innostat ottamaan kontaktia, lapsi menee ehkä ihan kipsiin ja aistii tilanteen jäykkyyden. Veljesi ei ole oikeassa, sillä useat 2-vuotiaat vierastavat ja ovat juuri tuollaisia.

Oikein mukavaa kevättä ja kesää teille!

Vierailija
2/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olin lapsena ehkä vielä totakin pahempi. En puhunut vieraille vielä kouluun mennessäkään.

 

Nykyään kuulen olevani ihan supersosiaalinen xD

 

 

Älä ota turhaa stressiä moisesta. 

Niin ja mua muuten ainakin ärsytti, jos mua tuotiin jotenkin esille "näytä autoasi", "leikihän nyt siinä", "kerrohan nyt Jussi-sedälle" ja pakokauhu oli valmis, jos se vieras tuli lähelle. Mätykkäsin tarkkailla sivusta ja varmistaa, että se vieras on ok ja sen jälkeen ilmestyin sitten höpöttämään ihan itse, jos vieras mun seulan läpäisi.

Ja tätä samaa olen noudattanut itse vieraiden lasten kanssa, vanhemmat välillä luulee alkuun, että inhoan lapsia, mutta yllättävän usein se, että antaa lapsen ottaa omaan tahtiinsa kontaktia, tuokin paremman lopputuloksen.

 

 

Enemmän toi on luonteenpiirrettä kuin sitä, että olette niin paljon kotona :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

No vie hoitoon, ni saa omanikäsiä kavereita ja oppii tavoille!!!

Vierailija
4/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toimit ihan oikein. Et saa lasta reipastumaan pakottamalla tai kieltämällä syliä, pahentaisit vain tilannetta. Itse olin lapsena todella ujo, ja muistan edelleen sen kuinka minua pelotti ja ahdisti vanhempieni käytös. He patistivat ja painostivat puhumaan oudoille ihmisille, ja oli kamala tunne kun ei mistään saanut tukea tai ollut pakopaikkaa. Vaikka olin pieni tajusin kuinka heitä jopa hävetti kun en suostunut puhumaan vieraille.

Yritä järjestää lapselle paljon kontakteja perheen ulkopuolisten lasten ja aikuisten kanssa. Ole lapsen tukena ja ota syliin, jos hän haluaa. Älä patista. Oma 5 v. oli ihan samanlainen, n. pari vuotta sitten reipastui ihan yhtäkkiä ja nyt juttelee oma-aloitteisesti vieraille ja on ihan "normaalissa" kanssakäymisessä.

Oli veljeltäsi ilkeästi sanottu. Toiset ovat ujompia kuin toiset ja tarvitsevat enemmän aikaa "lämmitäkseen". 2 v. on vielä hyvin pieni ja tuon ikäisiä voi pelottaa niin monenlaiset asiat, kuten vieraat ihmiset.

Onneksi lapsellasi on kuitenkin turvallinen aikuinen, joita hakea tukea.

Vierailija
5/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin myös arka lapsi ja myös minä muistan miten vaivaannuttavaa oli se pakottaminen sanomaan jotakin tai taivastelu että no ootkos vähän ujo nyt voivoi. Menin siitä entistä enemmän lukkoon. Nyt sitten aikuisena olen ihan tavallinen sosiaalinen ihminen.

Vierailija
6/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku päivä kerho pari tuntia pari kertaa viikossa... Voisi auttaa eikä luulisi olevan kamalan kallista... Kerran viikossakin tekisi jo paljon... Tsemppiä :) ja muista että poika on vielä tosi pieni :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sä teet hallaa lapselles, jos teet asiasta liian suuren numeron!

Meijän poika on myös tosi arka oudoissa tilanteissa. Eikä heti lämpene vieraille ihmisille. Mutta kun häntä ujostuttaa, niin en tee siitä isoa numeroa. Hän saa rauhassa ujostella tutussa sylissä. Itse käännän puheenaiheen pois lapsesta ja hän saa rauhassa tarkkailla tilannetta. Ei sosiaalisuuteen voi pakottaa, ja mitä ahdistuneempi on itse lapsen ujoudesta, niin sitä enemmän hän ujostelee, kun luulee hänessä olevan jotain vikaa!

Terve itsetunto kehittyy lapsellekin siitä, että vanhemmat hyväksyvät hänet oman itsenään! Meidän poika ainakin on rauhallinen, hyväkäytöksinen, pohdiskeleva, fiksu ja ihana juuri sellaisena kuin onkin. Ei kaikkien tarvitse olla rämäpäitä! Jos joku vielä haukkuu lastasi epänormaaliksi, niin sinun tehtäväsi hänen vanhempanaan on puolustaa häntä! Nih! Muista se!

Vierailija
8/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä tyttö oli tuommoinen parivuotiaana, vaikka olikin "sosiaalistettu" aika paljon enemmän. Meni päiväkotiin hiukan ennenkuin täytti 3v ja meni 2kk ennenkuin suostui puhumaan siellä yhdellekään aikuiselle enempää kuin joo tai ei. Hieman hämmentävää kun muut sisarukset ovat aina pälpättäneet kaikki maailman asiat ihan kelle vaan ja missä vaan ja vanhin mm. aiheutti pienenä (alle 2v) hämmentäviä tilanteita, kun saattoi ykskaks lääkärin odotustilassa kiivetä jonkun randomtyypin syliin kirjan kanssa ja ilmoitti, että voisit muuten lukea mulle. (Ja mä sinkosin nassu tomaatin värisenä hakemaan pois... "Onneksi" ei ollut ihan suomalainen mies :D)

 

Toiset nyt vaan on ujoja, eikä voi mitään. 4-vuotisneuvolassakaan tyttö ei vielä suostunut tekemään oikein mitään terkkarin kanssa. Ei saanut paniikkikohtausta, vaikka lähdin poiskin, mutta ei tainnut sanoa sanaakaan koko reissulla. Saati että olis käskystä jotain tehnyt. Pomppi sitten tasajalkaa veljensä ´perässä leikkimään, niin sai terkkari ees sen verran papereihin rustattua, että "osaa hyppiä" :p

 

Nyt täyttää kohta 5v ja selkeästi reipastunut. Ei vieläkään puhu mielellään vieraille, eikä edes hyvänpäivän tutuille, mutta vastaa sentään jos kysytään. Eikä uskalla esim. naapurin ovikelloa mennä yksin soittamaan, vaikka on ollut siellä leikkimässä sata kertaa. Mutta kyllä se tästä... 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tuo vielä pahalta kuulosta.

Mutta voit auttaa lastasi käymällä päivittäin esim leikkipuistossa missä on muita ihmisiä. Ja perhekerhoissa jne.. 

Älä pakota ottamaan kontaktia, riittää että näkee muita ja mitä muut puuhaa ja miten toimivat. Siitä se ajan kanssa..

Älä missään nimessä hoe lapsen kuullen että "tää on vähän ujo", lapsi alkaa uskoa siihen itse hyvin vahvasti ja toimia entistä enemmän sen mukaan.

Ole itse rento ja ota syliin (=turvaan) aina kun tarvis.

Vierailija
10/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Komppaan edellisiä: lapsesi on vasta, VASTA 2-vuotias! Ei MITÄÄN paniikkia ja stressiä siitä, että hän sattuu olla ns. hitaasti lämpiävä. Anna lapsesi kasvaa rauhassa ja palaa asiaan vasta parin vuoden päästä! :)

t. Kolmen äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Komppaan edellisiä: lapsesi on vasta, VASTA 2-vuotias! Ei MITÄÄN paniikkia ja stressiä siitä, että hän sattuu olla ns. hitaasti lämpiävä. Anna lapsesi kasvaa rauhassa ja palaa asiaan vasta parin vuoden päästä! :)

t. Kolmen äiti

Vierailija
12/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hermoilet turhaan. Nyt on tärkeintä huolehtia siitä ettei pojalle itselleen synny käsitystä siitä että hänessä on jotain vikaa. Toimit ihan oikein äitinä. Ujous on temperamenttikysymys eli biologinen asia. Lapsesi löytää oman tapansa olla sosiaalinen ja on tärkeää että olet tekemässä tilanteista turvallisia. Kun hän voi luottaa siihen että äidin syli sieltä taustalta löytyy, uskaltaa hän pikku hiljaa tutustua ihmisiin, eikä tuon ikäisellä vielä mikään kiire ole. Veljesi on väärässä, ja sanoi typerästi. Jos asia vaivaa sinua, kehotan lukemaan Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja. Hän on kirjoittanut paljon lasten erilaisista temperamenteista ja ujoudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen itse ollut TODELLA arka, varautunut ja hiljainen lapsi. Ja voin kertoa, että mikään ei ollut niin kamalaa ja traumatisoivaa kuin se, kun aikuiset olivat aina että "Olepa nyt reipas, olisit niinkuin Maija ja Kaisa, menepä sanomaan jotakin sukulaistädille..." Myöskään päiväkotiin tai muuhun vastaavaan sosiaaliseen ryhmään pakottamisesta ei ole hyötyä, päinvastoin. Itse ainakin jähmetyin, ahdistuin ja tunsin itseni huonoksi ja vääränlaiseksi lapsiryhmiin laitettuna.

 

Nyt olen ihan normaali aikuinen, ujohko toki edelleen, mutta ihan täysillä mukana työelämässä jne. Oma poikani (joka muuten on jo 9-vuotias) on myös äitinsä tavoin todella ujo. Jos vieras ihminen puhuttelee häntä, hän jähmettyy puhumattomaksi. Yritän olla tekemättä asiasta numeroa, koska tiedän omasta kokemuksestani, mitä siitä seuraa. Kyseessä on temperamenttipiirre! Se on synnynnäinen eikä muutettavissa kasvatuksella. Älä missään tapauksessa "rohkaise" lasta olemaan "reippaampi". Se ei tuota tulosta, vaan ainoastaan saa apsen tuntemaan itsensä muita huonommaksi ja kelpaamattomaksi sellaisena kuin on.

Vierailija
14/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäys vielä, henkilö on siis kehityspsykologian professori, tutkinut laajasti aihetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäys vielä, henkilö on siis kehityspsykologian professori, tutkinut laajasti aihetta.

Vierailija
17/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna lapsesi olla rauhassa äläkä ainakaan stressaa. Ihan normaalia käytöstä tuo on. Huomioi poikasi arkuus, älä painosta reippauteen. Hymyile rohkaisevasti ja näytä omalla sosiaalisuudellasi esimerkkiä, mutta älä odota liikoja 2-vuotiaalta. Hyvin tulee kaikki sujumaan.

Vierailija
18/25 |
01.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun esikoinen oli hyvin arka pienempänä. Hän kyllä enempi pelkäs vieraita lapsia, aikuisille lämpeni hitaasti mutta toisten alsten kanssa leikeistä ei tullut mitään. Kolmevuotiaana alkoi sitten ihan itsekseen rohkaistua ja kiinnostui muista lapsista, nelivuotiaana vasta alkoi puhua kavereista ja kysellä esim kutsutaanko joku kylään tai mennäänkö sen luokse käymään tms. Nyt hällä on se ujous kovastikkin väistyny ja eenempi ottanu määräilevän roolin päiväkodissakin(aloitti kolmevuotiaana siellä ja eka vuosi meni muiden paljolti touhuja seuraillessa). Nyt ehkä jopa liikaa pomottaa eikä sekään oo hyvä, mutta luotan että tuosta vielä oppii.

Vierailija
19/25 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna ajan kulua ja lapsen kasvaa.

 

Meilläkin on kuopus samanlainen arka lapsi, vaikka hänellä on kaksi isompaa veljeä, joiden kaverit ramppaa kylässä yhtenään, me käymme kyläilemässä, ja lapsi on ollut 1-vuotiaasta päiväkodissa.  Tarkoitan että et ole varmastikaan itse aiheuttanut tuota lapsen arkuutta vaan lapsi nyt vaan sattuu olemaan sellainen.  :)  Tsemppiä!

Vierailija
20/25 |
02.04.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletpa saanut poikkeuksellisen kivoja vastauksia :)

Hyvin yleistä 2-vuotiailla. Parempi kun ei kiinnitä mitään huomiota. Jos tulee vieraita kotiin, anna seurata tilannetta rauhassa sivusta, älä siis mitenkään houkuttele mukaan tai kommentoi. 2 v ei tarvitse mitään kerhojakaan, vuoden päästä sitten vasta.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme seitsemän