Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli 2-vuotiaamme puolesta... :(
01.04.2014 |
Tilanne on se että meillä ei ole tukiverkkoa, meillä ei käy kylässä mummot tai vaarit, ei kummitädit eikä serkut. Pikkuserkku käy joskus leikkimässä ja onkin hyvä ystävä pojallemme ja poikamme puhuu usein serkustaan :)
Poika on todella arka, suorastaan pelkää vieraita ihmisiä ja tuttujakin joita näkee n. 4 kertaa viikossa (esim. läheisen kiskan myyjä joka aina juttelee ja antaa tikkarin tms. pojalle) kavahtaa ja heti ryntää äidin / isin syliin.
Jos meille tulee joku joskus harvoin kylään niin heti juoksee mun syliin, otan toki syliin ja osoitan kyläilijää että sehän on Maija, kyllähän sinä Maijan tunnet/muistat, näytäpä Maijalle sun uutta autoa, mitäs se auto sanoo? Hyyyyyyvin hitaasti saattaa jotain kontaktia ottaa mutta yleensä just siinä lähtöhetkellä käy halin antamassa kyläilijälle.
Ollaan mieheni kanssa molemmat kotona, mies valmistui joulukuussa ammattiin mutta ei ole vielä saanut töitä.
Äiti .- lapsi kerhossa käydään kerran viikossa pojan kanssa ja arkailee sielläkin paljon aikuisia, lasten kanssa tulee ihan hyvin juttuun vaikka toki ei mitään leluja osaa jakaa tms.
No, miksikö minulla on paha mieli? Veljeni asuu 400 km päässä meistä ja kävi tänään kylässä. Tuttuun tapaan poika itki nähdessään veljeni ja hakeutui kokoajan syliini. Ja tällä hetkellä edes isin syli ei kelpaa, vain äidin. Veljeni pari tuntia touhua katsoessaan totes että ei oo normaalia tollanen.
Mutta mitä ihmettä mä voin tehdä? Ei saada lasta harjoittelun vuoksi kenellekään hoitoon, päiväkotitarvetta ei vielä ole kun ollaan tosiaan kotona miehen kanssa. Joku harrastus on tarkoitus aloittaa syksyllä josko siitä vähän rohkaistuisi... Ja tosiaan noita vieraita käy ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Ja pikkuserkkukin käy tosi harvoin, just ehkä kerran kolmessa kuukaudessa (asuu sen verran kaukana)
Miten voisin rohkaista lasta? Käyttäydynkö ihan väärin noissa pelkotilanteissa, esim. ottamalla syliin? Hakkaan päätäni seinään tämän asian takia kun ei ole lapsen vika että meillä ei ole sellaisia tuttuja, sukulaisia tai ystäviä jotka voisivat hoitaa tms. tutustua lapseen ajan kanssa. Lapsi tietää tässä maailmassa vain isin ja äidin.
Kommentit (25)
Mun kummityttö ja hänen 3 sisarustaan ovat olleet melkein kolmevuotiaiksi juuri tuollaisia kuin sinun lapsesi. Ja nyt (ovat jo kaikki kouluiässä) ovat aivan supersosiaalisia tapauksia joka ikinen. Tuollainen äitiin turvaaminen on ihan normaalia 2-vuotiaalla, hän on vielä pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljesi taitaa olla lapseton? Tai temperamentiltaan ihan erilaisen lapsen isä. Lapsesi on 2-vuotias, siis KAKSI! Amerikassa häntä kutsuttaisiin vielä vauvaksi. Ei ole mikään kiire, kuten muutkin ovat sanoneet. Älkää eristäytykö, mutta älä turhaan tuputa ja pakota lasta ottamaan kontaktia vasten tahtoaan, teet vain hallaa sillä tavalla.
Ota lapsi syliin ja ole mukana niissä pelottavissa tilanteissa.
Meidän esikoinen oli samanlainen, ja miehen suvulta sainkin kuulla monet kerrat että lapsen käytös oli minun syytäni, ja että minun pitäisi totuttaa hänet vieraisiin ihmisiin.
Käytiin tämän lapsen kanssa kerhossa ja jumpassa, ja kummassakin lapsi osallistui toimintaan lähinnä äidin sylistä. Lapsi kuitenkin tykkäsi käydä jumpassa ja kerhossa. Illalla kotona sitten selitti iloisena mitä jumpassa/kerhossa oli tehty, ja teki kotona ne jumppaliikkeetkin joita ei jumpan aikana uskaltanut tehdä.
Minä pidin lasta sylissä aina kun lapsi halusi, enkä tuupannut itsenäistymään.
Nyt tämä lapsi on reipas 12-vuotias, jolla on vilkas sosiaalinen elämä ja kivoja harrastuksia (joissa osallistuu toimintaan ü ).
Lapsesi on varautuvampi ja lämpenee hitaasti. Toisaalta tuollainen luonne voi olla ihan turvallinenkin, eipähän mene juttelemaan ihan kaikille tuntemattomille, koska kaikki aikuisetkaan eivät ole turvallisia.
Minustakin kannattaa lapsen antaa olla sellainen kuin on. Pikkuhiljaa tutustuttaa turvallisiin aikuisiin, (voi tietysti panostaa siihen että näette heitä tarpeeksi usein), ja niin edelleen, painostaminen on ihan pahinta!
Omat lapseni ovat avoimia ja sosiaalisia, mutta ei heitäkään saa keskustelemaan harvoin nähtyjen sukulaisten kanssa jos vain sanoo että "menepäs sanomaan tädille jotakin". Sehän on ihan älytöntä, eivät edes sosiaaliset lapset välttämättä tiedä mitä sanoa jos noin painostetaan.
2-vuotias on vielä pieni ja saakin hakea turvaa vanhemmistaan. Älä kiinnitä ujouteen ja arkuuteen liikaa huomiota, se menee todennäköisesti aikanaan ohi ilman "laitetaan poika päiväkotiin reipastumaan" pakottamista.
Meillä oli aikaisemmin hiljainen ja vanhempien vierellä viihtyvä lapsi, nyt meillä on avoin, puhelias ja reipas 5v.