Lue keskustelun säännöt.
Pihisteltiinko teidän keskituloisissa lapsuudenperheissä aina, paitsi jouluna, jolloin pöydät notkuivat ja lahjoja tulvi ovista ja ikkunoista?
25.11.2020 |
Lapsuudenperheeni oli ihan tavallinen keskituloinen perhe, mutta meillä oli melkein aina ankeaa, koska vanhempani (ja erityisesti isäni) ovat hyvin pihejä. Rahaa ei koskaan saanut käyttää muuhun kuin tarpeeseen ja siitäkin syyllistettiin. Jopa perusasiat, kuten suihkussa käynti ja talon lämmitys olivat juttuja, joista säästettiin. Muistan pitäneeni salaa patteria päällä öisin, kun oli niin kylmä. Mitään perustetta tällaiselle ei ollut, koska vanhempani eivät olleet köyhiä.
Kuitenkin joulu oli poikkeus. Meillä oli ihan hirveän runsaat joulut ja sekä ruokaa että lahjoja oli enemmän kuin tarpeeksi. Tietenkin lapsena odotin joulua kovasti ja oli aina kamalaa tammikuussa palata ankeaan arkeen. Myöhemmin vanhempieni käytös on alkanut tuntua päättömältä. Miksei perustarpeisiin käytetty rahaa ympäri vuoden ja pidetty sitten vaikka vähän pienimuotoisemmat joulujuhlat? Voiko kukaan muu samaistua kokemuksiini?
Omille lapsilleni yritän turvata perustarpeet ja että välillä ihan arjessakin voi tehdä mukavia asioita (kuten vaikka harrastaa), vaikka niihin rahaa vähän meneekin. Joulussa puolestani painotan joulun tunnelmaa ja mukavaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa suurten lahjavuorten sijaan. Lasten isovanhemmille (sekä omille että miehen vanhemmille) vaan on vaikeaa käsittää sitä, ettemme halua suuria määriä tavaraa meille, vaikka asiasta ollaan keskusteltu jo useampi vuosi. Huoh. Tänä jouluna olemme onneksi vain oman perheen kesken, niin ehkä se hillitsee lasten isovanhempia antamasta turhaa rojua.
Kommentit (7)
Ei, sillä meillä oltiin köyhiä myös jouluna. Oli hienoa, kun teini-ikäisenä alkoi saamaan alkoholia jouluksi, hakijoita alkoi löytymään kun maitoparta alkoi näyttää ensimmäisiä haiveniaan. Ei tarvinnut enää kestää sitä selvinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempasi sota-ajan lapsia? Jotkut heistä ihan järjettömän nuukia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi sota-ajan lapsia? Jotkut heistä ihan järjettömän nuukia.
Suuriin ikäluokkiin kuuluvat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli just tollasta. Nykyäänkin äitini, 82v ei voi ostaa joululahjaksi tarpeellisia asioita, jota voi pyytää. Siis ostaa jo syyskuussa kaikkee joutavaa, yritin sanoo, että en haluu mitään, tarviin uuden tabletti, alko itku, ettei ole rahaa sellaiseen, huoh! Saan sitten jotain hänen ostamaansa turhaa.
Lapsena oli kivaa, kun sai paljon paketteja, minä ja sisko aina jotain 30 kpl. (joo, ne laskettiin😄)Muuten oli aika nihkeetä rahan kanssa😳
Kuulostaa tutulta. Teininä pyysin vanhemmilta, että jouluna pienien pakettien sijaan tulisi joku yksi kalliimpi kiva juttu. Siihen ei ollut varaa, mutta valtavaan pakettikasaan kaikkea turhaa oli.
Ap
Meillä vanhemmat nuukaili aina, vaikka ei meillä taloudellisesti niin kurjaa ollut. En koskaan saanut mitä toivoin. Juuri tuo sama kuin ed. vastaajilla, pienten pakettien valtava määrä, mutta se kaikkein mieluisin toive jäi aina puuttumaan. Lopetin toivomisen.
Kutsuivat minua negatiiviseksi lapseksi ja ilonpilaajaksi, kun en osoittanut toivottua innostusta jouluna. Miksi siitä pitäisi innostua, kun vastassa on aina pettymys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuokin ääripää, kun ei anneta edes muiden lahjoa. Selvästi siellä on sekä sinun vanhemmillasi että sinulla ollut traumoja eikä voi sanoa että kumpikaan tekisi asioita toista paremmin.
Meillä oli just tollasta. Nykyäänkin äitini, 82v ei voi ostaa joululahjaksi tarpeellisia asioita, jota voi pyytää. Siis ostaa jo syyskuussa kaikkee joutavaa, yritin sanoo, että en haluu mitään, tarviin uuden tabletti, alko itku, ettei ole rahaa sellaiseen, huoh! Saan sitten jotain hänen ostamaansa turhaa.
Lapsena oli kivaa, kun sai paljon paketteja, minä ja sisko aina jotain 30 kpl. (joo, ne laskettiin😄)
Muuten oli aika nihkeetä rahan kanssa😳